Skip to content
Sivupoluilla

Pätkäpaastoaminen syömishäiriötaustalla

Aurinkoisena syyspäivänä 20. elokuuta 2018 päätin aloittaa pätkäpaastoamisen (intermittent fasting). Olin jo törmännyt aiheeseen Youtubessa pari kuukautta aikaisemmin. Aluksi katselin tietoa asiasta lähinnä vain kyllästymisestä johtuvista syistä. Ei ollut tarkoituskaan lähteä muokkaamaan syömisiäni, sillä 8 vuotta aikaisemmin edellinen “dieettini” oli johtanut kivuliaaseen ortoreksia-/ahmimiskierteeseen josta kesti vuosia toipua takaisin sisäiseen rauhaan kehon ja ruuan kanssa. Muuuuttaaaa….mitä enemmän asiaa tutkin, sitä enemmän tiedon seassa alkoikin näkymään toivoa siitä, että se voisi olla vastaus moneen terveysongelmaani ja siinä olisi suuret mahdollisuudet ennaltaehkäistä uusien autoimmuunisairauksen syntyä, johon kehollani oli taipumusta. Sen jälkeen kysymys ei ollutkaan enää siitä, milloin testaukseni aloittaisin, vaan kun sen aloitan, niin miten teen sen niin, etten laukaise remissiossa ollutta syömishäiriötäni.

Kannattaa varautua, tästä on tulossa piiiiitkä kirjoitus. Olen kirjoittanut tätä tekstiä yli 3 kuukautta, joten juttua riittää. Käyn alussa läpi terveyshistoriaani, jossa on useita kokeiluun vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen paneudun tarkemmin pätkäpaastokokeiluuni. Juttua ei välttämättä lue yhdellä istumalla, mutta sisällysluettelon avulla on helppo jatkaa, jos lukeminen jää kesken.

Sisällysluettelo

Mihin Tiu katosi?

2016-2017 vaiheilla ystäväni alkoivat toden teolla huomauttamaan minulle etten käyttäytynyt enää samalla lailla kuin ennen. Olin jatkuvasti väsynyt ja enemmissä määrin emotionaalisesti turtunut. Olin painumassa syvemmälle ja syvemmälle burnouttiin joka aiheutui perheyhdistyksen pinnalla pitämisestä toiminnanjohtajan roolissa.

En ollut oikein ikinä pitänyt mahdollisena, että palaisin loppuun. Mielestäni minulla oli erittäin hyvä kyky pitää kiinni rajoista aikaisemmilla työpaikoilla ja osasin helposti unohtaa työasiat kun lähdin toimistolta kotiin. Varmaan tästä syystä minulla sitten kestikin niin kauan tajuta, että perheen kanssa töitä tehdessä rajat ovatkin veteen piirrettyjä ja jos asuu työpaikallaan niin se onkin hankalampi jättää töitä ”kotioven ulkopuolelle”.

Olen yleisesti vielä sellainen aika korkean kipukynnyksen omaava tyyppi. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hädän ja kivun piti olla aika suuri ennen kuin se oikeasti rekisteröityi tietoisesti minulle mitenkään. Joten kun vihdoinkin syksyllä 2016 nostin pöydälle irtisanomiseni päätti kehoni ottaa sen oivallisena hetkenä romahtaa lopullisesti. Väsymys syveni ja kuukautiseni hävisivät 2017 kevään ajaksi lähes kokonaan.

Valokuva Tiusta tammikuussa 2017. (Kuvasta kiitos: loadingartist.com)

Samoihin aikoihin hyvä ystäväni Antti tuli asumaan yhdistyksen tiloihin lähinnä pitämään minusta hiukan tarkempaa huolta. Hän tunnollisesti puski minut kävelyille kolme kertaa viikossa ja kävi lähes joka päivä asunnossamme tekemässä viherprotsku-smoothieta jotta saisin helppoa ravintoa sisääni. Hän auttoi minua viemään loppuun eri projekteja ennen lopullista muuttoa pois tiluksilta ja tekemään suunnitelmia uuden toiminnanjohtajan koulutuksesta.

Koko omaisuus pienen pakun takana ja kohti uusia seikkailuja.

Kesäkuun alussa 2017 pääsimme vihdoinkin Jonaksen kanssa muuttamaan pois yhdistyksen tiloista omaan pikku kaksioon Espoon Tapiolaan ja pystyin aloittamaan toipumisen. Ensimmäiset 6kk meni lähinnä nukkumiseen, hyvään ravintoon ja hitaisiin kävelyihin. Sisällä oli olo, että olin täysin tyhjä, kuollut ja turtunut. Minulla oli liuta hermostollisia oireita joita ei oikein saanut kiirehtimällä parannettua. En pystynyt käsittelemään kovia ääniä tai kosketusta ilman, että menin fyysiseti aivan ylikierroksille tai tietynlaiseen hätätilaan. Kaikki kosketus vaan tarkoitti minulle sitä, että taas minulta tarvitaan rajattomasti jotain, taas on jotain mitä minun pitää handlata ja selvittää (aika luontainen oire siihen, että olet 5 vuotta töissä 24/7). Vierastin, välttelin ja välillä jopa vihasin ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja jos käväisin illalla jossain tapahtumassa menin ärsykkeistä niin väsyneeksi, että edessä oli aina pari päivää nukkumista ennen kuin oli taas normaalimpi olo.

Meillä oli pitkiä keskusteluja Jonaksen kanssa elämästämme, sillä monia asioita oli pyyhitty väsymyksen maton alle. Ensin oli pitänyt selvitä, nyt oli aika selvittää. Jonas pakotti minut lupaamaan, että vuoden verran vain olen ja palaudun kunnolla ennen kuin ryhdyn edes suunnittelemaan että mitäs seuraavaksi. Pärjäisimme tarpeeksi hyvin Jonaksen tuloilla. Itse lähinnä luotin siihen, että kun minulla lopulta alkaa olla tylsää alan olla valmis uusiin seikkailuihin. Ja niinhän siinä kävikin. 2018 alkuvuodesta alkoi mielessä liikkua jo ajatuksia ja haaveita. Pahimmat hermosto-oireet olivat historiaa ja olin jo jonkun aikaa tuntenut sisälläni muutakin kuin tyhjyyttä. Noin vuosi muuton jälkeen olimme Jonaksen kanssa vieläkin lähes päivittäin kiitollisia siitä, että meillä oli oma koti ja siihen astisen elämiemme rankin ajanjakso oli takana.

Ja sitten Tiu palasi

Hain 2018 kevään hauissa ammattikorkeakouluun ja päätin, että nautin täysin rinnoin ensimmäisestä yhteisestä kesälomasta kuuteen vuoteen. Ja loppupeleissä se osoittautuikin elämäni parhaaksi kesäksi mm. tämän takia. Kesäseikkailujen lomassa valmistauduin henkisesti siihen, että syksyllä lähtisin opiskelemaan ja sieltä sitten keksin lisää asioita mihin keskittyä.

Kävikin niin, että elokuun alussa sain tietää, että minua ei ollut hyväksytty kouluun (josta en ollut kauhean yllättynyt koska koetilanne oli kokemattomuuteni takia mennyt suhteellisen päin puita) ja olin hetken hiukan tenkkapoo. Päätin vielä hakea syksyn 2018 hauissa uudelleen ja jos ei vielä sittenkään natsannut niin sitten saisi olla ja keskittyisin täysillä töiden hakemiseen opiskelujen sijasta. Sanoinkin Jonakselle, että ei harmita vaikka en päässyt kouluun koska luotin, että siihen myöhemmin osoittautuisi jokin syy. Ja niinhän osoittautuikin.

Koska syksyn päiviin avautuikin roimasti aikaa, sujahdin aika suorilta normaaliin rutiiniin omatoimisten opiskelujen parissa. Olen aina ollut aika tutkijatyyppiä. Palautumiseen pyhitetyn vuoteni aikana kehitin itselleni pikkuhiljaa päivärutiinin joka aktivoi päätäni. Minulla oli vihdoinkin aikaa lukea ja oppia lisää ja pitkästä aikaa aivoihini oikeasti tarttui uutta asiaa ja pystyin muistamaan opittua. Syväsukelsin oikein urakalla uusiin ja välillä tosi outoihinkin aiheisiin.

Sivuhuomiona mainittakoon, että minullahan on hyvin tunnettu tapa ratkaista kaikki elämäni ongelmat tilaamalla 20 kirjaa Amazonista aiheen kuin aiheen ympäriltä ja näin pelkän brute force opiskelun kautta muokata häiriintyneitä ajatusmallejani tai laajentaa rajoitettua tietämystäni (olen kirjoittanut tästä myös aikaisemmin). Kirsikkana strategiakakkuni päällä oli vielä työttömyysjaksoni aikana opittu taito kuunnella lähes kaikki informaatiopohjaiset Youtube-videot 2x nopeudella. Tämä periaatteessa laajensi entisestään sitä kuinka paljon aiheita innostuin seuraamaan, monet niistä jopa sellaisia jotka eivät yleisesti kosketa omaa elämääni mitenkään, mutta jotka kiinnostavat ihan vaan jonkun sairaalloisen kiehtoutumisen kautta sitä kohtaan, miten monella tavalla elämä voi meissä ihmisissä manifestoitua.

Opiskelin vuoden aikana aika paljon laajan skaalan aiheita aloittaen ensin Amerikan poliittisesta tilanteesta josta päädyin Jordan Petersonin luentoihin (varsinkin Maps of Meaning luentosarja kolahti lujaa), joiden pohjalta löysin muita tämän hetken amerikkalaisia ja kanadalaisia ajattelijoita ja vaikuttajia (mm. Jonathan Haidt, Ben Shapiro, Camille Paglia, Brett & Eric Weinstein, Sam Harris). Heidän seurassaan minulla menikin joitakin kuukausia kun kolusin luentoja ja kirjallisuutta läpi. Luin pari feminismiin liittyvää kirjaa (joista vain Paglian kirja innostutti) ja kastelin varpaani myös eri Red Pill– ja Men’s Rights Movement-kanavien puolella.

Tein pari koukkausta metamodernismin äärelle josta sitten syväsukelsin David Chapmanin konsepteihin Meaningness:sta. Siitäkin huolimatta, että en ole ikinä kokeillut kyseisiä aineita (saatikka ole edelleenkään kiinnostunut kokeilemaan), innostuin tutkimaan eri psykedeelien ja MDMA:n terapeuttisia vaikutuksia eri traumaperäisten sairauksien hoidossa ja niistä viime vuosina ulos tulleita tutkimustuloksia jotka vaikuttivat todella lupaavilta. Tein pienen koukkauksen bonsai-kasvatuksen puolella (vaikken edelleenkään omista bonsaipuuta) jonka jälkeen opiskelin omatoimisesti matematiikkaa ja logiikkaa kun pänttäsin tuleviin kokeisiin. Seurailin rentoutukseen Jeffree Staria ja PewDiePieta silloin tällöin. Luin kirjallisuutta burnoutista, PTSD:stä, koirankasvatuksesta (kato, jos sitä vaikka joku päivä joskus hankkisi koiran :D) ja meditaatiosta. Törmäsin jossain vaiheessa Mikhail Petersonin kautta erilaisille “Carnivore”- ja “Primal”-kanaville jonka jälkeen piipahdin kuuntelemassa ex-vegaaneja. Tämän kautta koukkasin vielä parin yksittäisen funktionaalisen lääketieteen lääkärin kanavalla josta lopulta sitten törmäsin myös pätkäpaasto-konseptiin.

Alkutilanne

En ensin innostunut pätkäpaastosta koska olin kantapään kautta oppinut, että kaikenlainen dieettaaminen sekoitti pääni oikein urakalla. Aikoinaan pääsin 2007-2009 syömishäiriökierteestä pikkuhiljaa irti ohjelmoimalla itseäni ajattelemaan eri tavalla kehostani ja ruuasta opiskelemalla erinäisiä kehon hyväksymistekniikoita, kirjallisuutta ja sivustoja.

Kaiken opiskelemani avulla olin itseäni tutkailemalla oppinut, että ahmimiskohtaukseni lähinnä laukesivat jos olin liian isossa kalorivajeessa pitkän aikaa tai jos lähdin radikaalisti pyyhkimään joitakin ruokaryhmiä kokonaan pois ruokavaliostani. Tästä oli hyvä esimerkkioppitunti itselleni kun koitin ortoreksiakierteeni jälkeen noin 6kk ajan tiukkaa vegaaniraakaruokaa, joka lopulta vain pahensi ahmimiskohtauksiani, pakkomielteisiä ajatuksiani ruuasta ja aiheutti kasan muitakin terveysongelmia (puhumattakaan siitä kuinka kallista se oli). Siinä oli taas peiliin katsomisen paikka kun tajusin, että olin vain yhdestä ortoreksian ämpäristä hypännyt seuraavaan. Hyvin meni, Tiu.

Ortoreksin maailmankuvaan liittyy todella paljon erilaisia pelkopohjaisia ajatuksia ruuista jotka eivät ole “tarpeeksi puhtaita” tai “oikeita” tai oikeassa järjestyksessä nautittuja, mitkä sitten tulevat ilmi erilaisina fiksaatioina, putkinäköisyytenä ja kontrollin tarpeena. Oma ajatusmallini oli alunperin lähtenyt voimakkaasta pelästymisestä 20-vuotiaana tapahtuneesta kilpirauhaseni autoimmuunitulehduksesta, joka syöksi minut liian nuorena vuosiksi altaan erittäin syvään päähän hyvinvointini ymmärtämisen suhteen. Jälkeenpäin näen, että ortoreksia oli minulta hyvin ymmärrettävä reaktio täydelliseen kontrollin menettämiseen ja pelon tunteisiin, joita silloin koin. Perimmäinen ajatus taustalla oli; Menetin kaiken, joten jos optimoin kaiken täydellisesti, en tule enää ikinä sairaaksi.

Ortoreksia sitten lopulta luontaisesti johti ahmimiskohtauksiin koska olin ollut liian monta vuotta liian rankalla treenillä, liian alhaisilla kaloreilla, liian rajoitetun ruokavalion kanssa. Keho ja mieli kapinoi vastaan ja lopputulos oli aina pienen “repsahduksen” jälkeen heittää, ei pelkästään kirves, vaan kaikki mitä omistin, kaivoon ja syödä, syödä, syödä ilman loppua. Sitten seuraavana päivänä piiskata itsensä kuriin, entistä tiukemmin, entistä rajoitetummin, kunnes kierros alkoi taas uudelleen.

Tätä osaa historiastani miettiessäni olen kiusallisen tietoinen siitä, että jos olisin aloittanut tekemään tätä pätkäpaastokokeilua aikaisemmin olisin todennäköisesti kompastunut heti alkuunsa näihin syömishäiriöajatusteni perusongelmiin. Suurin ongelma olisi ollut se, etten vielä ollut oppinut miltä oikeasti nälkäinen ja oikeasti täynnä oleva vatsa tuntuu.  Oma ahmiminen reaktiona rajoitettuun ruokavalioon vei nimittäin lopulta kehoyhteyden pois ja en osannut enää tunnistaa milloin oli oikeasti nälkä ja milloin olin täynnä.

Koenkin siksi, että varsinkin nälkäsignaalien kuuntelemisen opetteleminen on ollut isoin yksittäinen asia joka mahdollisti itselleni remissioon pääsemisen. Varmasti ihan vaan vanhemmaksi tuleminenkin (olin syömishäiriön alkaessa 23-vuotias, nyt 36-vuotias) ja jatkuva opiskelu on auttanut rauhoittumaan ja suhtautumaan asioihin maltillisemmin sekä hakeutumaan keskitietä kohti.

Kehoyhteyden ylläpitäminen ja erilaisiin ruokahullutuksiin mukaan hyppääminen ei kuitenkaan ole ikinä ollut minulle sellainen asia jota voisin ylläpitää ilman jatkuvaa valppautta ajatuksistani. Tästä oivallinen esimerkki oli se, että ennen aloitusta painin vielä pari päivää sen kanssa, ryhdynkö samaan aikaan ketogeeniselle (hyvin vähähiilihydraattiselle) ruokavaliolle. Lueskelin paljon artikkeleita ja kokemuksia joiden mukaan pätkäpaasto ja keto olisivat muka täydellinen yhdistelmä ja tunsin jo päässäni historiasta tutut ortoreksia-mekanismit kuiskimassa: “Joo, peruna on salee pahasta, samoin varmasti kaikki hedelmät”, “Jahas, pitääkin löytää MCT-öljyjä jostain joka on kuulemma tosi hyväksi keholle kun sen juo aamukahvin kanssa.”, “Jaa, nyt voisi itseasiassa hetkeksi ottaa tuon kalorilaskurin mukaan jotta osaa vähän paremmin katsoa että rasvamakrot ovat varmasti kohdallaan”.

Onneksi ei kestänyt kauaa kun havahduin ja tulin kirkkaasti itsetietoiseksi siitä kuinka tutulta kaikki taas kuulosti. Mitä helvettiä, Tiu? Kaiken tarkoitushan oli löytää elämään jotain joka sai minut fiksoitumaan VÄHEMMÄN ruuan ympärille, eikä enemmän! Lopputulos oli jääräpäisesti pysyä alkuperäisessä päätöksessä: muutan vain syömisen aikataulua, en dieettaa tai muuten lähde rajoittamaan/muokkaamaan ruokavaliotani.

En lähde laskemaan kaloreita enkä mittaamaan makroja. Syön kun tulee nälkä (syömisikkunani aikana), syön kaikkea mitä tekee mieli ja mistä jää hyvä mieli, syön hitaasti, ja lopetan kun olen täynnä. Sain itseni kiinni tarpeeksi ajoissa ja päättäväisesti lupasin itselleni (taas uudelleen), että en lähde tavoittelemaan mitään liian äärimmäistä tai lähde ajamaan kehoyhteyteni yli jonkun “optimaalisen ruokavalion Graalin Maljan” perään. Se kakku on vale. Piste.

Ruokavalio

Yleisesti ruokavalioni oli remission vuosinani päätynyt aika neutraalille alueelle. Syön luontaisesti aika monipuolisesti about kaikkia ruokaryhmiä enkä omaa allergioita tahi jotain vastenmielisyyttä joitakin ruokia kohtaan. Vaikka olenkin aikamoinen sokerihiiri olivat karkit ja sipsit jo vuosia olleet viikonloppujen herkkuja eikä elämässäni ollut enää vuosiin ollut minkäänlaisia ahmimiskohtauksia. Olin tottunut ostamaan karkkipussin ennen perjantaisaunaa, syömään karkkia ystävien kanssa illalla saunan jälkeen ja syömään pussin loppuun lauantaina lounaan aikoihin. Tarkoitukseni oli jatkaa kaikkea tätä ihan normaalisti myös pätkäpaastokokeilun aikana.

En ole myöskään oikein ikinä ollut alkoholin suurkuluttaja. Juon harvoin ja kun juon niin pysyn luontaisesti täysin kohtuuden rajoissa. Suurin “ongelmani” ruuan kanssa oli lähes jatkuva napostelu – milloin se oli omena tai kulaus mehua tai pähkinöitä tms. Napostelen lähinnä tylsyyteen tai vaikka vain koska kävelen keittiön ohi. Mouth pleasure.

Yksi helpottava puoli aloituksessa oli se, että olimme tilanneet Sannan Maukas Ruokakassia jo pari kuukautta ennen kokeilun aloittamista: Reseptit ja ruoka-aineet olivat auttaneet selvästi tekemään laadukkaita ja monipuolisia aterioita joita söi ilolla. Erityisesti tykästyin konseptissa siihen, että ruokakasseissa oli monesti mukana lähellä tuotettuja luomuotuotteita. Opin kokkaamaan paljon paremmin Sannan ruokakassin avulla ja oli ihanaa oppia ostamaan kaupasta uusia ruoka-aineksia mitä ei ikinä ennen ollut uskaltanut tai keksinyt käyttää.

Ennen pätkäpaastokokeilua oli tullut melkein kaksi kuukautta täyteen siitä, kun rupesin kokeilemaan funktionaalisen lääkärini ehdottamana maidotonta ruokavaliota. Alun perin tarkoitus maidottomalle ryhtymisen kanssa oli yritys löytää syitä vatsani ja suolistoni toiminnalle (ja kasvaviin tulehdusarvoihini, joista lisää myöhemmin). Rehellisyyden nimissä en tosin ole huomannut maidon pois jättämisellä olevan mitään vaikutusta vatsani toimintaan. Kävin ihan alussa myös maitoallergiatesteissä joissa ei näkynyt mitään jäätävän isoja vasta-ainearvoja. Olin kuitenkin aloittaessani luvannut itselleni joulukuun alkuun asti kokeilla sitä ihan kunnolla ja sitten, jos mitään suurempaa ei ole tapahtunut, totutella uudelleen syömään ainakin voita ja juustoa (joita on välillä ikävä).

Huomasin kyllä itsessäni selvää vastarintaa koko maidottomuuskokeilua kohtaan. Oma kantani oli se, että jos selvää allergiaa ei ole todennettavissa niin mielestäni minun kuuluu ihmisenä syödä mahdollisimman monipuolisesti kaikkia niitä ruokia mitä kasvu- ja sukuhistorian ympäristöön luontaisesti kuuluu. Suosin suomalaista ja lähituotettua luomuruokaa/lihaa ja pyrin itse parhaimpina päivinä valmistamaan ruokani mahdollisimman alkuperäisessä muodossa olevista raaka-aineista. Sen lisäksi en tykännyt siitä, että olin korvannut joitakin maitotuotteita tuotteilla, jotka olivat mielestäni paljon enemmän käsiteltyjä (vegaanijuusto, kaurakerma jne.) kuin joku luomumaito olisi.

Mutta olin myös tottunut tekemään kehoni kanssa erilaisia kokeiluja ja motivaationi tämän kokeilun kanssa oli ainakin se, että sittenpähän ei tarvi enää arvailla ja tuskin se pitkällä aikavälillä ainakaan pahentaa asioita.

Yleinen terveydentila

Minulla on kutina, että suurin osa oireistani oli lähinnä jälkisoittoa burnoutistani, koska ennen loppuunpalamista olin mielestäni mukavassa ja terveessä kunnossa, ilman oikeastaan mitään ihmeempiä oireita. Vuosia jatkunut jatkuva stressi oli kuitenkin tehnyt jotain todella ikävää vatsalleni ja suolistolle ja luulen, että monet oireet sitten eskaloituivat sen pohjalta. Tässäpä hiukan listaa missä mentiin terveyden saralla elokuussa 2018 ja joiden suhteen toivoin löytäväni jotain helpotusta tällä kokeilulla:

  • Uloste oli löysää ollut jo pari vuotta ja burnoutin jälkeen aloin saada kasvavia IBS:n oireita (kaasua, pakkokakkoja, ulosteessa oli paljon sulamatonta ruokaa jne.). Varoitan, että kakka-aiheet eivät tule olemaan sensuroitu tästä blogista ;)
  • 2017 kesästä alkaen CRP ja lasko-tulehdusarvoni alkoivat pikkuhiljaa nousemaan. Jännitin aika paljon, että se oli jonkun uuden autoimmuunisairauden alkusoittoa.
  • Jostain syystä 2017 lopussa aikana kilpiraurauhasarvoni romahtivat alitoiminnan puolelle vaikka en ollut tehnyt mitään muutoksia lääkitykseeni vuosikausiin. Kilpirauhastaustastani voit lukea lisää täältä. Lyhyesti: Olin 21-vuotiaana sairastunut tuntemattomista syistä Gravesin tautiin, käynyt läpi RAI-hoidon ja sen jälkeen syönyt ensin vuoden Thyroxinia, jonka jälkeen pääsin vaihtamaan eläinperäisiin kilpirauhashormoneihin (Armour Thyroid noin 9v -> Erfa noin 3v -> Natural Thyroid noin 2v -> Thyroxin/Liothyronin yhdistelmälääkitys johon olin vaihtanut portaittain noin 1kk ennen pätkäpaaston aloittamista)
  • 2018 alussa myös rauta-arvoni olivat romahtaneet ja rautalisä jota söin kasvavaan anemiaani ei imeytynyt. En saanut mitään rauta-arvoja liikkumaan muuta kuin alaspäin 6kk rautalisätankkauksen aikana joten 2018 kesällä lopetin raudan syömisen kokonaan ja annoin olla.
  • Väsytti. Paljon. Jotkut kuukaudet olivat helpompia kuin toiset.
  • 2018 tammi-kesäkuun välissä minulla alkoi tulla myös yhtäkkisiä kuumeisia oloja, varsinkin jos olin ollut jalkojen päällä pidemmän aikaan. Esim. pitkän shoppailukierroksen jälkeen saattoi alkaa tuntua siltä että flunssa on alkamassa, mutta nukutun yön jälkeen oireet aina hävisivät.
  • En palautunut liikunnasta enkä saanut paranevia tuloksia.
  • Joka kerta kun lähdin levon jälkeen kävelemään nilkkaniveliäni arasti ja jouduin nilkuttamaan pari ensimmäistä askelta kunnes nilkat lämpeni.
  • Oikeaan jalkaani tullut marssimurtuma kesän 2017 vaellukselta ei ollut vieläkään parantunut syksyllä 2018
  • Verenpaineeni oli 2018 vuoden alussa ollut aika huolestuttavan koholla kun sitä lääkärillä mittailin.
  • Myös vuoden 2018 alussa sain laskimotulehduksen vasempaan jalkaani jonka takia söin sitten verenohennuslääkkeitä pari kuukautta jotta laskisin riskiäni saada keuhkoveritulppa.
  • Minulla oli vuosia sitten diagnosoitu löysä vatsan läppä, eli GERD. Yleisesti elin tämän kanssa ihan ok ja ilman minkäänlaisia oireita tahi lääkkeitä.
  • GERD kuitenkin oli 2017 aikana kehittänyt minulle hassun äänihuulitulehduksen jonka takia jouduin syömään 2018 alussa 3kk kuurin PPI-lääkkeitä saadakseni tulehduksen kurkussa pois. Tämä kyllä auttoi äänihuuliongelmaani, mutta toi mukanaan ison kasan vatsaongelmia entistä pahempina takaisin elämääni. Olen kolme kertaa aikaisemmin elämässäni joutunut vieroittautumaan PPI-lääkkeistä eroon ja se ei ikinä ole kauhean juhlaa.

Näiden kaikkien lisäksi minulla on kroonisesti tulehtuneet limakalvot nenässä, joihin en ole ikinä löytänyt mitään helpotusta (ja juu, olen kokeillut kaikkea, ruokavalioista, netipotteihin, yrtteihin ja lisäravinteisiin jne. jne.) ja täten minulla ei myöskään ole kauheasti mitään odotuksia, että pätkäpaasto tähän auttaisi.

Aloituksen aikaan söin (ja olin syönyt viimeiset 4 vuotta) epätasaisesti (kun muistin) peruslisäravinteita kuten: Omega 3 ja DHA:ta, D-vitamiinia, magnesiumia, seleeniä, kurkumaa, pycnogenolia ja b-vitamiini yhdistelmää. Olin jo ainakin edellisen vuoden ollut supervittuuntunut kaikista lisäravinteista joita jouduin syömään. Tarkoitukseni oli lähinnä saada nykyiset purkit syötyä loppuun, jotta pystyisin vaihtamaan johonkin laadukkaaseen monivitamiinipilleriin, ja lopulta unohtaa sekin ja vain ottaa päivittäiset omegat/dha:t, magnesiumit ja d-vitamiinit.

Varsinkin imeytymisongelmien takia olin alkanut epäilemään, että tuhlaan vain rahaa turhiin lisäravinteisiin. Logiikka oli, että jos suolistoni ja vatsani toimisi oikein, en tarvitsisi mitään extraa. Mielestäni syön sen verran monipuolisesti, että suurimpien vitamiinien ja hivenaineiden pitäisi pysyä ok ilmankin lisäyksiä. Joten pääasiallinen haaveeni oli tosiaan alkaa tekemään jotain suoliston hyvinvoinnin eteen.

Ennen pätkäpaaston aloitusta

En kertonut pätkäpaastokokeilusta kenellekään muulle kuin Jonakselle. En jaksanut lähteä selittämään tekojani ja halusin rauhassa kokeilla, omassa pikku kokemustyhjiössäni miltä kehossa oikeasti tuntui ja mitä pääni sisällä liikkui. Yksi haaste syömishäiriöistä parantumisessa on mielestäni se, että erilaiset ohjeet ja ideologiset ruokavalio-ohjeistukset mitä yksilö saa ulkopuolelta, heikentävät yksilön yhteyttä omaan kehoonsa. Joten pitämällä huolta, että sain rauhassa kuunnella, miltä oikeasti tuntui ilman ulkopuolista vaikutusta oli helpompi olla joustavampi, rehellisempi ja rennompi itseään kohtaan. Jonakselle halusin olla täysin rehellinen siitä mitä teen, jotta myös hänellä on mahdollisuus tarkkailla sivusta sitä, että ajatukseni ja tekoni eivät lähde luisumaan takaisin syömishäiriöoireiden puolelle.

Koko juttu totta kai alkuunsa jännitti, mutta olin lukenut, että ensimmäiset 2-3 viikkoa ovat hankalimmat (keho tottuu uuteen rytmiin ja ryhtyy opettelemaan ketoosivaihteluun) ja päätin, että jos se menee minulla hankalamman kautta, aion vain hengitellä ja purra hammasta yhteen. Lopullisen sopeutumisen pitäisi sitten tapahtua 2-3 kuukauden aikana (hormonit tasapainottuu elämänrytmin mukaisesti ja keho sopeutuu entistä paremmin vaihtelemaan sokerinpolton ja rasvanpolton välillä) joten näin, että tässä olisi hyvä mahdollisuus olla paljon terveemmässä kunnossa ennen vuodenvaihdetta.

Pätkä mikä?

En selitä tässä kovin perusteellisesti, mitä pätkäpaasto on ja mitä hyötyä siitä on kehon parantumisen prosesseissa. Toivon tekstini ja kokemuspäiväkirjani toimivan ponnahduslautana ihmisille ottamaan enemmän tietoa siitä itse ja tekemään omat päätöksensä, omien tutkimustensa pohjalta, soveltuuko pätkäpaaston syömisaikaulu heidän elämäänsä.

Jos haluat saada asiasta enemmän tietoa, suosittelen aloittamaan seuraavista kahdesta Youtube-luennosta ja kahdesta kirjasta:

Intermittent Fasting for Weight Loss w/ Jason Fung, MD

Leptin & Insulin Resistance Balancing Tips w/ Jason Fung, MD

Delay, Don’t Deny: Living an Intermittent Fasting LifestyleMukavan rennosti ja helposti lähestyttäväksi kirjoitettu kirja yhden naisen kokemuksesta pätkäpaaston kanssa. Kirjasta löytyy muitakin koottuja kokemusperäisiä kertomuksia, sekä kattavampi lähde/suositteluosio kirjoihin jotka sisältävät kaikki tarvittavat tutkimusreferenssit, niille jotka haluavat päästä tiedon alkulähteisiin kiinni ensimmäiseksi. Kirjasta löytyi huumoria ja sellaista maalaisjärjen rentoutta asian ympäriltä.

The Complete Guide to Fasting: Heal Your Body Through Intermittent, Alternate-Day, and Extended FastingLääkäri Jason Fungin kirjoittama kattava ja referenssirikas kirja paaston terveysvaikutuksista ja sairauksien ennalta ehkäisemisestä. Fung on kirjoittanut myös toisen ”Obesity Code”-nimisen kirjan josta löytyy kanssa hyvää infoa, mutta jos sinua kiinnostaa pelkästään paastoasiat niin kirjoissa on sen verran samaa tietoa, että saat kaiken tarvittavan ”Complete Guide to Fasting”-kirjasta.

Ihan ”lyhyesti”…

Kuten sanoin, en selitä kovin kattavasti mitä pätkäpaastoaminen tarkoittaa. Kerron kuitenkin ihan ”lyhyesti” peruskäsitteet tässä. ;)

Pätkäpaaston idea ei ole määritellä sinulle mitä sinun kannattaa syödä vaan lähinnä milloin kannattaa syödä.

Me kaikki paastoamme luontaisesti vuorokauden aikana kun nukumme (sen takia esim. sanan breakfast alkuperä on sanoista break fast – lopeta paasto). Yksinkertaisimmillaan pätkäpaasto on vain siis tämän aikaikkunan pidentämistä. Helpoiten sen voi aloittaa vaikka vain jättämällä aamupalan välistä, syömällä päivän ensimmäisen aterian iltapäivällä ja viimeisen aterian 20 aikaan illalla. Näin paastoat päivän aikana luontaisesti noin 16 tuntia (16/8 on yksi suosituimmista pätkäpaasto-ohjelmista).

Ihmiset ovat paastonneet aikojen alusta asti, joskus vain koska ruokaa ei ollut saatavilla tai vaikka osana erilaisten uskontojen elämänohjeita. Ihmiset ja muut eläimet myös paastoavat vaistonvaraisesti sairastuessaan. Pätkäpaastoa ei kuitenkaan suositella raskaana oleville, lapsille/nuorille tai alipainoisille.

Jos koko ajatus jännittää niin voinen lohduttaa, että suurin osa tarinoista mitä paastokokemuksista olen lukenut on kertomuksia siitä, että paastoajan pitäminen on paljon helpompaa kuin ihmiset ensin ajattelevat. Monet myös raportoivat lisääntyneestä energiasta ja mielen kirkkaudesta paastojaksojen aikana. Nälän tunne ei siis yleensä ole ongelma paitsi mahdollisesti ihan ensimmäisten viikkojen aikana kun keho vielä totuttelee uuteen rytmiin.

Pätkäpaaston aikana saa syödä ihan normaalisti syömisikkunoiden aikana ja paastoikkunan aikana vain juoda vettä, kahvia mustana tai teetä. Teoria on, että yksinkertaisesti vain syömme liian usein ja nykyaikana lihomisen, tulehdustilojen ja sairauksien taustalla toimii pääasiallisesti hormonaaliset epätasapainot, etenkin insuliini (joka ei jatkuvan syömisen takia ikinä laske) ja kortisoni.

Erilaisia paasto-ohjelmia löytyy jo monia, joista kaikki jaoittelevat päivän tai viikon eri pituisiin paastojaksoihin. On 5:2 joka tarkoittaa että viitenä päivänä viikossa syöt normaalisti ja kahtena päivänä paastoat. On Lean Gains (16/8) joka on todella suosittu ohjelma, varsinkin ylläpitoon ja paljon urheileville sekä OMAD (One meal a day: Yksi ateria päivässä 30min-2h aikana). Muitakin variaatioita löytyy kuten Snake Diet ja Joka-Toinen-Päivä-Paasto, The Warrior Diet (paastoa 20h päivän aikana ja syö iiiiso annos ruokaa iltaisin 4h ajan) jne. Omaa ohjelmaa miettiessä tarkoitus on aina löytää se syömisaikataulu joka sopii sinun elämänrytmiisi parhaiten, koska mikä sopii parhaiten sinulle on myös sellainen ohjelma jota pystyt ylläpitämään. Kaikkiin ohjelmiin on 1-2 viikon alkusopeutumisaika jolloin kehoa pitää totutella uuteen ruokarytmiin.

Paastoikkunan aikana on tarkoitus antaa keholle mahdollisuus sulattaa syöty ruoka rauhassa, laskea insuliinitasot takaisin alas, ryhtyä käyttämään energiaksi mieluummin varastoitua rasvaa (ketoosi) kuin sokereita (glykolyysi) ja kasvattaa kehon valmiutta aloittaa vanhojen ja rikkinäisten solujen uusimista ja kierrättämistä (autofagosytoosi).

Pätkäpaaston osalta on viime vuosina tullut ihan älyttömän mielenkiintoisia tutkimuksia ulos (sekä hiirillä että ihmisillä tehtynä), varsinkin laihduttamisen, pitkäikäisyyden, sairauksien ja ikääntymisen merkkien eston osalta. Taisipa jopa autofagosytoosia tutkiva Japanilainen Yoshinori Ohsumi saada tutkimuksistaan Nobelin palkinnon vuonna 2016.

Pätkäpaastolla on todistettu olevan varsinkin kasvuhormonin tuotannossa iso rooli joka takaa lihasmassan ylläpidon ja kasvatuksen. Erityisen tehokas pätkäpaaston pitäisi olla varsinkin kakkostyypin diabeteksen hoidossa (jossa ainakin lääkäri Jason Fung on ollut erittäin onnistunut potilaidensa diabeteksen parantamisessa) sekä eri ruuansulatuksen ja suoliston sairauksien hoidossa.

Tutkimuksia autofagosystoosin ja ketoosin vaikutuksista tiettyjen syöpien ehkäisyyn ja parantamiseen on saatu lupaavia tuloksia (koska tietyt syövät saavat ravintonsa enimmäkseen sokerista). Merkittäviä etuja pitäisi olla myös ikääntymisen eri biomerkkien vähentämisellä ja verisuonien terveyden edistämisellä, jonka pitäisi pienentää Alzheimerin ja Parkinsonin sairauden syntymistä.

Olen myös käynyt läpi aikamoisen läjän kokemusperäisiä kertomuksia siitä miten paastoaminen on auttanut eri ihmisillä mm. PCOS:n, erilaisten autoimmuunisairauksien, kilpirauhasen häiriötilojen, allergioiden, nivelrikkojen ja niveltulehdusten sekä erilaisten ihotulehdusten ja aknen parantamisen kanssa.

Ja toki paastoaminen vain yksinkertaisesti säästää aikaa kun ei tarvitse joka ikinen päivä miettiä mistä hankit/valmistat aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan, illallisen ja iltapalan.

Jos inspaannut aiheesta niin linkkaan tähän alle mielenkiintoisimpia kanavia ja luentoja joita on tullut vastaan pätkäpaastosta joten näiden tutkimisestakin voi aloittaa:

Dr. Jason Fung – ’Therapeutic Fasting – Solving the Two-Compartment Problem’Lääkäri Jason Fung selittää miksei kalorivaje (Eat less, move more / Calories in, calories out) toimi pitkällä tähtäimellä ja käy läpi nappiin osuvilla mielikuvilla miten keho käyttäytyy insuliinin ja rasvanpolton kanssa.

Disclaimer 1

En tosiaan yhdestäkään yllä olevista videoista tai kanavista allekirjoita henkilökohtaisesti kaikkea. Löydän kaikista niistä sisältöä joiden suhteen huomaan olevani olevani äärimmäisen skeptinen, kategorisesti eri mieltä. Syitä on on monia;

  • En ole itse valmis kuulemaan annettua informaatiota
  • Annettu informaatio ei ole millään lailla relevanttia minulle
  • Olen oppinut oman kehoni kautta, että joku asia ei vaan toimi minulle
  • Joku asia hälyttää niissä olevan vaaraksi minulle
Joten, käytäthän siis omia aivojasi kun ryhdyt käymään materiaalia läpi. Näin löydät mielestäni parhaiten sen mikä toimii juuri sinulle ja sen informaation joka on juuri sinulle milloinkin tärkeintä kuulla. Tiedät vain itse oman historiasi ruuan, terveytesi ja mielesi kanssa joten katso peiliin ja ota vastuu.

Disclaimer 2

Ja meitsihän ei ole sitten mikään virallinen lääkäri, enkä omaa mitään lääketieteen koulutuksia. Olen kyllä lukenut asioita ihan jäätävät määrät, mutta lähes kaiken siitä olen soveltanut lähinnä itseni parantamiseen enkä siihen mikä toimisi muille. Uskon vahvasti yksilön voimaannuttamiseen ja yksilövastuuseen omasta terveydestä. Sen lisäksi ei ole mikään salaisuus, että suhtaudun yleislääketieteeseen hyvin kyynisesti. Omat kokemukseni yleislääketieteestä ovat lähes aina olleet negatiivisia ja tarjottu ”apu” on vienyt sairauksiani pahempaan suuntaan tai ne ovat jääneet kokonaan hoitamatta. Pahimmillaan minua on vähätelty, patronoitu ja sivuutettu jonka takia voin välillä suhtautua ylikärkkäästi kaikkeen mikä voisi millään tasolla uhata omaa keho-autonomiaa. Minut voi viedä ensiapuun jos minulta katkeaa raaja ja voin hakea saikkutodistuksen flunssaan mutta aika tarkasti siinä menee raja kuinka pitkälle yleislääketieteeseen luotan. Otathan siis tällaisen lääkärivastaisen vinouman kautta tulleen tiedon vastaan henkisen suolasirottimen kanssa ;)
Ja sitten vielä pieni sivuhuomautus: Olin pari viikkoa ennen varsinaista aloitusta leikkinyt eri ruoka-ikkunoiden kanssa. Koitin ensin pari päivää vaan ihan 12/12 rytmiä. Jota muutin sitten 14/10 rytmiin (14 tuntia syömättä, 10 tunnin ruoka-aikaikkuna). Mutta tosiaan en laskenut tätä varsinaiseksi aloitukseksi koska lähinnä leikin aikojen kanssa samalla kun vielä opiskelin aihetta enkä ollut tehnyt mitään varsinaisia mittauksia.

Alkumotivaatio – viikot 1-2 (16/8 ja 18/6)

Vyötärön ympäryksen alkumitta Navan ympäryksen alkumitta
105,5 cm 127 cm
Olin heittänyt va’an pois elämästäni jo yli 10 vuotta sitten. Juuri sen takia, että se ei kuiskaisi minulle enää omia pinttyneitä uskomuksiani. Minulla ei ollut siis hajuakaan mitä painoin kokeiluni alussa… tai missään vaiheessa ylipäätään. Sivistynyt veikkaukseni on, että olin jotain 90kg ja 110kg välillä painavimmillani. Olen 172,5 cm pitkä joten siitä voi pikaisesti laskea, että kyllähän sitä ylipainoa oli. Mittasin ensimmäisen viikon alussa vain vyötäröni kapeimman kohdan ja navan alta leveimmän kohtani. Ensimmäisenä kahtena viikkona toki mittailin itseäni melkein päivittäin, mutta kolmannen viikon alussa olin jo saanut innostukseni aloilleen ja mittasin siitä asti itseni vain maanantaiaamuisin.

Käytännössä viikot 1-2 olivat energiatasoiltaan todella vaihtelevat. Kärsin lähes jatkuvaa aivosumua ja silmäni tuntuivat tosi väsyneiltä ja niiden takana tuntui ikävä paine. Aamuisin kun kävin aamukävelyillä jaksoin raahautua rauhalliseen tahtiin lyhyen lenkin (noin 30min). Oli pari aamua kanssa jolloin ei ollut mitään väsymystä ja tuntui, että pystyin menemään ihan yli-ihminen tahtia kävelyä noin 45 minuuttia putkeen, mutta niinäkin päivinä väsymys palasi iltapäivästä takaisin.

Ensimmäisenä viikkona oli paljon päiviä kun ensimmäisen aterian jälkeen menin vaan sänkyyn makaamaan pariksi tunniksi ja kuuntelin liikkumattomana ulkoa tulevaa linnunlaulua ja tuulen suhinaa, välillä nukahdellen. Kun oli oikein hidas hetki niin koitin lohdutella itseäni, että keho tekee urakalla töitä parantaakseen itseään, siksi väsyttää.

Syöminen

Nälkä ei oikeastaan ollut paastoikkunoiden aikana ja jos se yllätti niin se ei ollut mitään niin kauheaa, että sen kanssa ei olisi voinut elää, tai mitä vesilasin juominen ei olisi vienyt pois. Yksinkertaisesti vain tein kaikki normaalit asiat paastoikkunan aikana ja elämä jatkui. Ensimmäisellä viikolla menin aika tarkalleen 16/8 ajalla. Toisen viikon alussa olin aika luontaisesti jo liukunut 18/6 aikaikkunaan ja toisen viikon lopulla tuntui luontaiselta siirtyä about 19/5 aikaikkunaan. Liukuminen lyhyempään syömisikkunaan lähti oikeastaan siitä, että huomasin jaksavani juuri ja juuri syödä kaksi isompaa ateriaa päivässä ja tuo viiden tunnin aikaikkuna oli sellainen, että ne mahtuivat siihen. Sen jälkeen olinkin oikeastaan niin täynnä, että tuntui tosi hyvältä siirtyä paastoikkunaan takaisin. Päivät liukuivat ohi niin, että syömisikkunani alkoi yleensä klo 11-13 välillä ja loppui klo 16-18.

Isoin muutos ruokatapoihini tuli ehkä siitä, että napostelu loppui kuin seinään. Olin niin pitkään elänyt siinä uskossa, että verensokerit piti pitää tasaisena monella pienellä aterialla päivässä ja meitsihän oli sitten tehty työtä käskettyä. Myöhemmin tutkimuksissani sain selville, että yhtäkään tätä väitettä tukevaa tutkimusta ei ole tehty, se on vaan jotain minkä kaikki tietävät “olevan se oikea tapa”. Heh.

Jotain yhteistä on minulla ja Ron Swansonilla, sillä meidän molempien mielestä aamupalaruoka on parasta ruokaa mitä maailmasta löytyy. Tämän takia, näinä kahtena ekana viikkona ruokakuvissani näkyykin todella paljon aamupalaruokia päivän ensimmäisen aterian aikana.

Olinkin hiukan haikeana kun piti luopua yhteisistä aamupaloista Jonaksen kanssa joista nautin tosi paljon…mutta onneksi kuitenkin pääsin tästäkin yli toisen viikon loppupuolella.

Tarkkailin huolellisesti miltä tuntui aloittaa syöminen ja tunnustelin onko tarvetta ahmia. Kertaakaan ei tuntunut että olisin mitenkään rajoittanut itseäni (ainakaan normaaleja kasvukipuja enempää) ja sekä paasto-, että syömisikkuna menivät suhteellisen helposti läpi kunhan vaan pidin huolta, että kun oli aika syödä, söin monipuolisesti ja hyvän kokoisia annoksia.

Tokan viikon loppua kohden, kun syömisikkunani oli supistunut jo viiteen tuntiin, huomasin että kun söin, keskityin ruokaani todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Siinä missä ennen hotkin lähes kaikki ateriani päämäärättömästi koneen äärellä niin nyt halusin monesti sulkea koneen ja keskittyä vaan ihan rauhassa siihen syömiseen ja siihen miltä ruoka maistui. Ruoka tuntui joka kerta juhlalta. Pureskelin jokaista haarukallista pidempään kuin varmaan ikinä eläissäni. Olen kasvanut 3 veljen ja lapsikatraan keskellä kommuuniympäristössä, joka tarkoitti sitä, että jos ruokaa tai karkkia tuli pöytään se piti syödä heti ja nopeasti, muuten sitä ei saanut. Tästä oli jäänyt tavaksi syödä hotkimalla.

Toisen viikon lopulla huomasin myös aika luontaisesti vieroittuvani kahvista eroon. Enpä sitä nyt yleisestikkään ole oikein ikinä paljoa juonut ja tasainen kulutus on ollut vuosia yksi kuppi aamuisin. En kuitenkaan vaan jaksanut ryhtyä opettelemaan juomaan kahvia paastoaikana mustana ja ne kerrat kun sitä yritin juoda ennen ruokaikkunaani niin olinki yhtäkkiä hyvin tietoinen siitä kuinka paljon sykkeeni nousi juonnin jälkeen. Parin päivän vieroitusoireiden jälkeen päätin jatkaa kahvin juontia lähinnä viikonloppuisin. Alla kuvia viikkojen aikana syödyistä ruuista:

Kilpirauhanen

Kun aloitin kokeiluni sain samalla viikolla tulokset labroista joissa kävi ilmi, että jostain syystä pitkään pohjalla olleet kilpirauhasarvoni olivatkin nousseet reippaasti ylitoiminnan puolelle ja edessä olisi välitön lääkityksen vähentäminen. Päättelin tämän johtuvan joko siitä, että lääkevaihtoni Nature Thyroidista (eläinperäinen kilpirauhashormoni) Thyroxin/Liothyronin-yhdistelmälääkitykselle imeytyi paremmin tai siitä, että olin aloittanut ottamaan lääkitykseni tyhjään vatsaan ja se sai vatsassa olla about 3-6 tuntia rauhassa ennen ensimmäistä ateriaa. Laskin annostustani heti ja varasin varmuuden vuoksi saman päivän aikana kuukauden päähän uudet labrat. Epäilen että osa ensimmäisten viikkojen huonovointisuudestani johtui ylitoiminnasta, sillä heti pari päivää annoksen laskemisen jälkeen silmäoireeni ja aivosumu vähenivät merkittävästi.

Tulehdusarvot

Samaan syssyyn sain ilokseni kanssa tietää, että yli vuoden hitaasti nousseet tulehdusarvoni näyttivät ensimmäistä kertaa laskemisen merkkejä. Pari kuukautta aikaisemmin otetuista kokeista, jolloin CRPni oli 18, oli se laskenut 9:ään. Olin todella innoissani tästä tuloksesta ja mietin, että voisiko se olla yhteydessä kasvaneeseen paastoikkunaani (tai jopa siihen maidottomaan ruokavalioon). Tästä inspiroituneena päätin tilata uudet CRP-kokeet noin kuukauden päähän tarkistaakseni mihin suuntaan trendi oli jatkumassa.

Ruoansulatus ja vatsahapot

Olin about aloituksen aikaan itsediagnosoinut itselleni alhaiset vatsahappolukemat. Monet oireeni menivät mielestäni yksi yhteen niiden oireiden kanssa mitä alhaiset vatsahapot tuottavat ja minulla oli pitkä historia erilaisten PPI-lääkkeiden ja muiden närästyslääkkeiden käyttämisellä joten oli aika suuret mahdollisuudet siihen, että vatsahappomäärät ei olisi ikinä nousseet takasin normaaleille tasoille.

Ryhdyin sitä taklatakseni imemään pillin läpi omenaviinietikka-koktailia (1-2 rkl pastöroimatonta omenaviinietikkaa, puolikas puristettu sitruuna ja 2-3 dl kylmää vettä) ennen jokaista isompaa ateriaa aktivoidakseni hapon tuotantoa. Vaikutus tämän ja pätkäpaaston tuoman ruuansulatuksen lepotilan välillä oli merkittävä ja tapahtui nopeasti. Ensimmäisellä viikolla piereskely väheni dramaattisesti lähes olemattomiin ja ulosteesta tuli kiinteämpää. Myös huumorilla ”pakkokakoiksi” kutsumiani vessakäyntejä ei enää tullut ollenkaan.

Olin yllättynyt siitä kuinka nopeasti muutos tapahtui ja varovaisesti toiveikas, että jotain pitkäaikaisempaa paranemista voisi nyt mahdollisesti tapahtua suolistoni ja vatsani suhteen. Ainoa huono puoli tässä oli se, että siinä missä kakkosella käymiset olivat ennen kestäneet löysän vatsan takia keskimäärin 2 minuuttia niin nyt joutui jo tekemään hieman töitä helpotuksen eteen. No ei, ei se oikeasti ollut huono puoli vaan olin tästäkin asiasta toki onnellinen.

Haaveita ja kehokuvasta

Ensimmäiset viikot olin ihan super motivoitunut. Se oli kummallista huomata kuinka paljon mahdollisuuksia päähän yhtäkkiä putkahti kun vaikutti siltä, että olin löytänyt jotain potentiaalisesti toimivaa. Päässä alkoi pyöriä ihan himmeä määrä haaveita jotka oli ikäänkuin vaan puskenut psyykkeensä takanurkkaan, siihen laatikkoon jossa luki “Älä ajattele näitä (ellet halua masentua)”.

Vahvin haave oli päästä takaisin kiipeilemään. Oli iltoja kun nukahdin kiipeilymielikuvien äärelle. Haaveilin, että pääsen taas kokemaan sen huumannuttavan meditaatiomaisen tilan jota seinällä aina koin. Haaveilin matkustelusta erilaisiin kiipeilykohteisiin ympäri maailmaa. Haaveilin aamuista kun heräisin Jonaksen kanssa aikaisin, lähtisimme kiipeilyareenalle ja voisin paastotilassa kiipeillä pari tuntia ennen töitä ja koulua. (Ihan ensimmäisellä viikolla koitin kiipeilyhousujani päälle testatakseni kuinka kaukana haaveestani olin. Housut mahtuivat kyllä päälle, mutta vyötäröltä ulos pursuavia jenkkakahvoja olisi voinut käyttää sivupöytinä…. eeeliii edessä oli vielä jonkin verran matkaa.)

Kiipeilyhaaveiden keskelle sekoittui myös monta pienempää haavetta: Mahtuisin takaisin lempitakkiini joka oli siinä vaiheessa ollut kaapissa odottamassa jo monta vuotta. Mahtuisin paremmin makuupussiini nukkumaan ja jaksaisin tehdä pidempiä vaelluksia ilman terveysongelmia. Voisi aloittaa käydä punttisalilla taas, tai ainakin tehdä kehonpainotreenejä kotona pienemmällä vitutuksella. Tietyt seksiasennot olisivat taas mahdollisia. Sheivaaminen olisi helpompaa (sori unohtui mainita, että tämä on K-16 blogi). Voisin ehkä harrastaa juoksua tai ainakin lisätä intervallispurtteja kävelyn lomaan. Olisi energiaa leikkiä veljen lasten kanssa ulkona kauemmin. Erilaiset jumit ja oireet alkaisivat vähentyä. Ei tarvitsisi kokoajan pelätä terveytensä edestä. Aaaa! Niin paljon haaveita!

Tässäpä minä 2015 alussa pungertamassa Chiang Main Crazy Horsen kallioita ylös.

Olen koko elämäni ollut aika pehmeä ja pullea ja osittain tämän takia päässäni on selvästi sellainen “optimikehokoko”-mielikuva jossa olen terveenäkin pehmeä ja hiukan pullea. Vain ortoreksia vuosinani olin hetkellisesti sen verran pienissä rasvoissa, että vatsalihakset tuli esiin. Minulla on myös ollut sairauksiin liittyviä, tavallista isompia ajanjaksoja elämässäni jolloin sellainen neutraali oma pulleus, missä koin oloni kotoisaksi oli muuttunut johonkin hitaaseen, sumuiseen ja väsyneeseen.

Tällä hetkellä olen mielestäni ehdottomasti siellä jälkimmäisessä päässä tällä spektrumilla. Ja niinä vuosina kun pystyin vielä kiipeilemään, olin siinä omasta mielestä optimissa: pehmeä mutta terve. Tämä on myös se kuva mitä näen pääni sisällä kun huomaan haaveilevani siitä, että “pääsisin takaisin oman kokoiseksi”. Ei minua kaaret ja löllyvät kohdat haittaa ollenkaan, ne ovat osa elämää, mutta haluaisin takaisin sinne missä ne tuntuvat oman kokoisilta, eikä vain yhtenä lisäoireena alla piilevistä sairauksista.

Toki minussa oli myös toinen puoli joka oli täysin vakuuttunut siitä, että mikään tästä ei toimisi juuri minun kohdallani. Jännitin, että olenko liian tulehtunut tai onko terveydentilani niin erikoinen kilpirauhaseni kanssa, että yksinkertaisesti mitään ei tapahtuisi. Jännitin, että olenko vuosia sitten alentanut liiallisella pakkokalorivajeella perusaineenvaihduntani (base metabolic rate) niin alas, että tuloksia tulisi ainoastaan lisäkalorivajeella. Jännityksiä siis myös pyöri päässä kaikkien ihanien haaveiden keskelle.

Tuntuu jo paremmalta – Viikko 3 (19/5)

Vyötärön ympärys Navan ympärys
-3.5 cm -2 cm

Viikko kolme alkoi heti alusta asti ihan eri energialla kun aikaisemmat viikot. Aivosumu oli poissa ja olin joinakin aamuina jopa täpinöissäni. Osan tästä laitoin sen piikkiin, että kilpirauhasarvoni olivat tässä vaiheessa jo saaneet laskea alaspäin 2 viikon ajan.

Jos totta puhutaan, niin minun oli silti todella hankala luottaa siihen, että mittasin oikein kun näin, että vyötäröltäni olisi lähtenyt jo 3,5 senttiä pois. Sanoin epäuskoisena Jonakselle, että en edelleenkään uskonut tämän toimivan laihtumiseen, mutta lupasin hänelle, että jos viikon 5 alussa numerot olisivat edelleen menneet alaspäin niin sitten kyllä voisin mahdollisesti, kenties, ehkä uskoa…..ehkä.

Syöminen

Pikkuhiljaa ryhdyin huomaamaan, että ruuan laadulla ja monipuolisuudella ryhtyi olemaan entistä isompi merkitys minulle. Jos söin vaan kaksi isompaa ateriaa päivässä halusin näiden aterioiden olevan laadukkaita ja rakkaudella tehtyjä. Pureskelin aterioita entistä enemmän jotta pysyisin mukana siinä kun tuli täysi olo.

Napostelu oli edelleenkin täysin poissa elämästäni. Tämä ei jaksanut lakata ihmetyttämästä. Tässäpä taas hiukan kuvia tämän viikon ruuista:

Marssimurtuma

Pro-teippaus. Pointti tässä oli saada teipin venytys tuohon jalkapohjan kohdalle ja antaa teipin olla ilman venytystä jalan päällä.

Viikolla 3 ryhdyin lopulta myös googlettamaan parantumatonta marssimurtumaa jalassani ja taas Kotilääkäri Tiu itsediagnosoi sen metatarsalgiaksi tai alkavaksi Mortonin neuroomaksi. Kävin ensihätään katselemassa youtubesta erilaisia kinesioteippauksia siihen ja toisen teippausyrityksen jälkeen teippi poisti kaiken kivun jalasta kerralla! Mitä helv…!

Olin aina ennen ajatellut että kinesioteipittelyt on heikkojen ja hullujen hommaa, mutta pakko oli sitten nöyrtyä ja myöntää, että kyllä niistä nähtävästi joissakin kohtaan on hyötyä koska olin vain niin äimänä miten vuoden kipeänä ollut jalka oli yhtäkkiä kivuton ja lähes normaalin tuntuinen, yhden teipin avulla.

KUINKA HELVETIN IHANALTA TUNTUI KÄYDÄ KÄVELYILLÄ ILMAN KIPUA! Voi sitä liikkumisen iloa!

Ruoansulatus ja hapoton vatsa

Alkuviikosta päätin kokeilla lisätä vielä HCL + pepsiini suolahappovalmisteen isompien ruokailujen yhteyteen ja katsoa mitä se tekee alhaiselle vatsahappomäärälleni.

Aika monesta lähteestä olen nyt lukenut, että syy sille miksi joillakin vatsalaukun läppä löystyy ei ole se, että vatsassa olisi liikaa happoa vaan se, että vatsa on liian hapoton! Vatsahapon tarkoituksena kun on juurikin aktivoida tätä läppää sulkeutumaan, jotta happo ei pääsisi vaurioittamaan ruokatorvea ja jos vatsassa ei ole tarpeeksi happoa tätä tekemään, tai vatsassa oleva happo ei ole tarpeeksi hapokasta niin tätä aktivoitumista ei tapahdu. Hah! Jos saisinkin tällä korjattua ton oman GERDin niin olis jo aika ihmeiden päivät. Hapon tarkoituksena kun ei ole pelkästään sulattaa ruokaa, vaan juurikin tappaa kaikki mahdolliset patogeenit mitä ruuan mukana voi elimistöön tulla. Siksi hapottoman vatsan kanssa patogeenien pääseminen elimistöön kasvaa ja toki se tuottaa muitakin ongelmia. Hapottomassa vatsassa kun ruoka ei tosiaan sula, vaan alkaa helpommin käydä, joka sitten lisää röyhtäilyä tai kaasuttelua ja turvotusta.

Ohjeistus ton vatsahapon lisäämisen suhteen menee about niin, että jokaisen proteiinia sisältävän aterian alussa otat yhden kapselin ja tunnustelet miltä tuntuu. Jos ei tunnu miltään, niin seuraavana päivänä lisäät annoksen kahteen kapseliin. Jos ei vieläkään tunnu vatsassa miltään niin jatkat nostoja päivittäin 7 kapseliin tai siihen asti kunnes vatsassa alkaa tuntumaan lämpimältä. Kun huomaat vatsassa lämpöä lasket kapseleita yhdellä ja jatkat sitten sillä tasolla niin kauan kunnes taas joku ateria vatsassa tuntuu taas lämpimältä ja lasket annostusta taas yhdellä kapselilla. Jatka tätä kunnes olet päässyt kaikista kapseleista eroon.

Noh, kokeilu meni ihan hyvin mutta heti kun koitin nostaa annosta kahteen (kahden aterian aikana) niin sain ripulin. Joten laskin sen takaisin yhteen ja jatkoin sillä annostuksella pari päivää. Sitten tuli taas torstain paikkeilla ensimmäinen pakkokakka-olo taas ja kerralla taas koko suoli tyhjäksi. Mietin että mitä ihmettä nyt, kun kaikki on mennyt niin hyvin tähän mennessä. Päätin varovaisuuden nimissä ottaa HCL:n VAIN ensimmäisen ruokailun yhteydessä ja jatkaa tilanteen tutkailua. Koitan todennäköisesti ensi viikolla nostaa ensimmäisen ruokani aikana annoksen kahteen ja katsoa uudelleen mitä tapahtuu.

Pidempi paasto

Viikoilla 1-2 olin jo suunnitellut, että kun viikko 4 alkaisi, aloittaisin 5 päivän vesipaaston jonka lopettaisin sopivasti CRP-tulehdus-, ja kilpirauhastesteihin vain nähdäkseni olisiko sillä jotain vaikutusta arvoihin. Tarkoitus oli antaa ruuansulatukselle täysi breikki, laittaa keho ketoosiin ja seurata mitä solutason parannuksia kehossa tapahtuisi (kuuluisaa autofagosytoosi-taikaa).

Tällä viikolla kuitenkin rupesi epäilyttämään. Koko suunnitelma alkoi yhtäkkiä kuulostaa siltä mitä nuorempi Tiu olisi voinut innoissaan tehdä ja samalla mennä ojasta allikkoon. Kuumotin sitä, mitä viiden päivän paasto voisi tehdä syömishäiriölleni ja päättyisikö koko kokeilu vaan jäätävään ahmimiskohtaukseen. Laitoin siis jäitä hattuun ja sanoin itselleni, että minulla olisi kaikki aika maailmassa testata tätä juttua myöhemminkin. Järkevämpää olisi aloittaa vaikka 24h paastolla, tehdä sitä ensin pari kertaa ja tutkailla miten keho reagoi, sitten koittaa vaikka 40h paastoa pari kertaa jne jne.

Joten muutin suunnitelmiani niin, että viikolla neljä paastoisin kerran 24h paaston ihan viikon alussa ja toisella kerralla tekisin noin 40h paastoikkunan joka loppuisi heti kun CRP ja kilpirauhaslabrani oli otettu. Olin tosi kiinnostunut näkemään miten pätkäpaasto vaikuttaisi varsinkin tulehdusarvoihini.

Ensimmäiset bileet

Viikko 3 lopussa, lauantaina, oli vielä ensimmäiset juhlat joihin osallistuin pätkäpaaston aloitettuani. Olin jo perjantaina syönyt tavalliset perjantaikarkkini toisen ruokailuni lopuksi. Lauantaina sitten lopetin paastoikkunani klo 13 aikoihin, söin ensimmäisen ateriani ja olin jo henkisesti varautunut siihen, että seuraavasta ateriasta eteenpäin en välittäisi mitä suuhuni pistän ja juhlin rennosti ja ilman syyllisyyden tunteita. Pidin tiukasti mielessä sen, mitä kaikissa pätkäpaastolähteissä aina sanottiin:

“Life is always cyclical – there is a time for fast and a time for feast. Make intermittent fasting fit in with your life and not the other way around. Feast when it is time to celebrate, get together and connect and return to fasting when it is time to get back to the everyday.”

Juhlien teema oli perinteinen “100 Yötä Jouluun”, jonka olimme pikkuveljeni kanssa keksineet vuosikausia aikaisemmin ja siitä oli tullut perinne. Söin illan aikana muistaakseni neljä joulutorttua, pari kourallista irtsareita, joitakin kourallisia nachoja ja join pullollisen valkoviiniä ja ison soijamaito-cappuccinon. Viimeiset kalorit otin varmaan joskus klo 23 aikoihin. Ei ollut mitään merkkejä ahmimisesta tahi siitä, että olisin syönyt enemmän kuin vatsa olisi vetänyt. Huomioin, että se määrä sokeria sai kehoon erilaisen, hiukan nihkeemmän, olon, mutta ei sekään ollut mitään maailmanloppu ollut.

Henkisesti olin ihan ok. Ei kaduttanut pätkääkään, enkä ollut tippaakaan huolissani tulevan maanantain mitoista – minulle oli lähes sama olivatko ne menneet alaspäin vai ei. Olin päättänyt jo vuosia sitten olla stressaamatta kehoni koosta ja jos saisin pätkäpaaston takia elämääni aikoja jolloin saisin juhlia täysillä ja ilman katumusta ja niin, että tunsin vain kiitollisuutta ja iloa, niin mielestäni kaikki olisi vain kotiin päin.

Muistutin itselleni, että tämä on normaali sykli elämässäni ja nyt siihen kuului juhlat sekä lomat. Muistutin itseäni siitä, että ruuan syöminen seurassa, hyvien ystävien kanssa jaettuna on tärkeä osa positiivista ruokasuhtautumista ja tervettä elämää. Muistutin, että oli kestänyt vuosia siihen, että kehoni pikkuhiljaa joutui näin sairaaseen kuntoon kun se nyt oli, ja siinä kestäisi aikansa kun se parantaisi itsensä – minun piti antaa sille vain siihen tilaisuus paastoikkunoiden ajan muodossa ja olla kärsivällinen.

Fyysisesti tila muuttui lähinnä niin, että keho lisäsi selvästi kaasuttelua illan aikana ja yöllä ennen nukkumaanmenoa tunsin viininärästyksen kurkussa. Heräsin seuraavana päivänä lähes täysin krapulavapaana. Ilokseni huomasin, että suolisto oli rauhoittunut ja vatsa ei ollut mennyt löysäksi ollenkaan, mihin olin vähän niinkuin jo varautunut aikaisempien kokemusten myötä. Söin sunnuntaina ensimmäisen ateriani klo 13 aikoihin (kun vihdoin tuli nälkä), jatkoin syömisikkunaani klo 17 asti ja kun viimeinen ruoka oli lopetettu valmistuin henkisesti siihen, että seuraava paastoikkunani oli suunnitellusti 24h pituinen. Mutta siitä sitten lisää ensi viikolla.

Erilaisia paastokokeiluja – Viikko 4 (pääasiallisesti 19/5)

Vyötärön ympärys Navan ympärys
-1cm (yht -4.5cm) -2cm (yht. -4cm)

Jaa, no eipä nähtävästi lauantain bileet vaikuttanut mitenkään negatiivisesti mittoihin. Vyötäröltä oli lähtenyt sentti lisää ja navan alta jopa kaksi senttiä lisää. Olipas se mukava huomata ja entisestään inspiroi minua syömään hyvin ja tarpeeksi! Toisin oli ennen, kun tällaiset tulokset olisi saaneet minut syömään entistä vähemmän kaloreita (koska sumea logiikkahan oli aina, että mitä vähemmän syö sitä enemmän laihtuu dille-dong), säätämään neuroottisesti makroja ja miettimään mikä ruoka-aines olisi pahaksi minulle ja mikä hyväksi. Ja tämä toki sen jälkeen kun oli jo viikkokausia kärvistellyt pakkomielleajatuksissa ruuan ympärillä puolinääntyneenä. Ei tällä kertaa!

Olen nähtävästi ruvennut mittojen aikaan tekemään niin, että normaalimittauksen jälkeen laitan nauhan siihen kohtaan missä se oli alun alkaen ja pullistan tahallaan masuni niin isoksi kuin saan ja katson osuuko se mittanauhaan. Nykyään ei enää millään osu kummassakaan kohdassa.

Ehkä sitä peilistäkin on osannut nähdä jo muutoksia. Selkämakkaroiden väliin ei enää voi tunkea sormea ja varsinkin sivuprofiili näyttää kapeammalta. Jonaskin, rakas puusilmäisin mies jonka tunnen, sanoi viikon alussa, että mahdollisesti näkisi jo jotain muutosta. On se kumma miten ennen kuin aloitin tämän kokeiluni olin siinä oman epämukavuusrajani rajoilla aina peiliin katsoessa. Nyt, vaikka en millään tasolla ole vielä “normaalimitoissa” niin on paljon helpompi jo katsoa itseään. Sieltä yhtäkkiä katsookin takaisin toiveikas ja energisempi nainen. Pullukka, mutta sillain lempeän näköinen pullukka. Kohta sieltä voisi katsoa takaisinpäin jopa terve pullukka!

Haaveissani pystyisin kiipeilyhousuihin mahtuessani ryhtyä kokeilemaan hiukan erilaisia variaatioita aikatauluista. Olisi ihanaa päästä johonkin optimitilaan jossa liikunta tuntuu ihanalta ja vapauttavalta ja ruuan ajatteleminen ei vie mitään aikaa päivästä tai ei tarvitsisi enää pelätä sitä että yhtäkkiä taas vaan lihon ja mitään en sille voi. Henkistä työtä tämän kaiken kanssa oli vielä edessä, mutta vibat oli kaikin puolin positiivisen puolella.

Kuvia tältä viikolta:

Ensimmäinen 24h paasto (sunnuntai-illasta maanantai-iltaan)

Heräsin maanantai aamuna tietäen, että kävin läpi vielä suunniteltua 24h paastoa, joka tarkoitti sitä, että maanantain ensimmäinen ateria olisi vasta viiden aikaan illalla. Suunnitelma oli syödä yksi isompi ateria illalla, alottaa paastoikkuna taas ja palata normaaliin 19/5 tiistaina.

Kävin maanantai aamuna ihan normaalisti aamukävelyllä, mukavassa pikku syyssateessa jonka jälkeen lösähdin vain nojatuoliin tekemään vähän töitä ja lueskelemaan.

Tarkoitushan näissä paastokokeiluissa on harjoittaa kehoa pikkuhiljaa olemaan ok ajoittaisten pidempien, kehon parantamiseen ja puhdistamiseen tarkoitettujen paastojaksojen kanssa. Olen käsittänyt, että ensimmäiset kerrat voivat olla varsinkin 2. ja 3. päivinä rankkoja, päänsärkyisiä ja vähäenergisiä. Mutta päivästä 4 eteenpäin kehon pitäisi olla täysin ok ketoosin kanssa ja käyttää yleensä ruuansulatukseen mennyt energian parantamiseen, solujen uusimiseen/kierrättämiseen ja vararasvan polttamiseen. Pidempiä 3-5 päivän paastoja olisi tarkoitus pystyä pitämään 1-2 vuodessa ja olin lukenut, että paastokokemusten pitäisi parantua sitä mukaan kun niitä on elämänsä aikana tehnyt ja lopulta jopa rankat alkupäivät pitäisi helpottua.

Itselleni oli nyt tärkeää aloittaa hyvin rennosti ja koittaa viikon loppupuolella sitä 40 tunnin paastoa ja katsoa huomaanko mitään positiivisia vaikutuksia. Tuon 40 tunnin kokeilun jälkeen on tarkoitus jatkaa noin 19/5 jaksotuksella vuoden loppuun asti ja katsoa josko sitten tammikuun aikoihin koittaisi vaikka kolmen tai viiden päivän paastopuhdistusta, riippuen minkä arvioin kuntoni silloin olevan. Tärkeänä arviointipykälänä on se, että mitkä näen mahdollisuutena siihen, että aktivoin jonkun ahmimiskohtauksen joten koitan tehdä kaiken rauhallisesti ja harkitusti, että siltä vältyttäisiin.

Tämä ensimmäinen pidempi paastokokeilu onnistui oikein hienosti. Pidin itseni kiireisenä erilaisten tehtävien kanssa ja tunsin vain yhden kerran, about kello 13 pienen nälän hetken aikaa masussa, join vähän vettä ja nälän tunne katosi. En ajatellut ruokaa lähes ollenkaan ja boogie oli ihan hyvä. Istuessani lopulta alas pariksi viimeiseksi tunniksi ennen syömistä olo oli vallan mainio, eikä ollut edelleenkään yhtään nälkä.

Ehkä oli pientä aivosumua viimeisellä tunnilla ennen syömistä ja mietin jälkeenpäin, että olisin voinut koittaa ottaa hiukan suolaa kielen alle ja tasapainottamaan elektrolyyttejä. Jos en olisi suunnitellut tätä aikaisemmin 24h paastoksi olisin varmasti jatkanut sitä niin kauan kunnes olisin oikeasti tuntenut nälkää, mutta koska olin jo suunniteltuun aikaan sitoutunut, rikoin paastoikkunani siinä 24h kohdalla.

Kun tuli aika syödä, olin rauhassa valmistanut aterian kaikista lemppariasioistani ja söin rauhallisesti purren ja ajan kanssa. Ei mitään merkkiä, ainakaan tällä kertaa, mistään halusta tai tarpeesta ahmia. I would call this a good start! Vatsakin pysyi normaalina eikä tullut sen suurempia ilmavaivoja. Vaikka annos näytti ihan jäätävän suurelta ja tunsin jotain täyttymisen merkkejä vatsassa olisin voinut kyllä syödä vielä jotain vähän päälle, mutta päätin nyt tällä kertaa olla ok tämän kanssa.

Tiistai aamuna jatkoin sitten ihan normaalilla 19/5 aikataulullani. Yhden asian tosin huomasin, että ei ollut oikeasti tullut nälkä vielä kello 12:30 aikoihin, mutta söin silti ihan vaan taas pysyäkseni sovitussa aikataulussa. Mietin, että sitten kun olisi aika jollekkin ylläpidolliselle syömiselle niin tulisin enemmän kokeilemaan oikeasti syömään sen mukaan milloin tulee nälkä. Tällä hetkellä kuitenkin koin, että aikataulusta kiinni pitäminen kasvatti varmuuttani sen suhteen, että en lähde kiduuttamaan itseäni ja aktivoimaan pakkomielteisiä ajatuksia syömisestä ja ruuasta. Voi olla, että myöhemmin varovaisuuteni osoittautuu vain aivan turhaksi stressaamiseksi asian tiimoilta, mutta koitan nyt vaan tehdä kaiken eri lailla kuin ennen, jotta lopputuloskin olisi erilainen kuin ennen.

Iho

Jotenkin tuntuu että ihon on kasvoissa ja rinnassa kirkastunut. Mulla on pitkin syksyä ollut sellaista outoa finnipuhkeamista rinnan päällä ja kaulassa. Nyt iho on näyttänyt ainakin viikon todella tasaiselta ja finnittömältä. Jatkan tarkkailua asian suhteen.

Ensimmäinen 40h paasto (keskiviikko ilta – perjantai aamupäivä)

Kana Massaman Currya, rehuja ja jälkkäriä. Viimeinen ateria ennen 40h paastoa.

Kana Massaman Currya, rehuja ja jälkkäriä. Viimeinen ateria ennen 40h paastoa.

Viimeinen ateria keskiviikkona kello 17:00 oli todella maukas kanacurry. Olin varannut itselleni jälkkäriksi vielä omenan ja hiukan tummaa suklaata paaston aloituksen kyytipojaksi. Laitoin läppärin pois ja söin super rauhassa tuijotellen ikkunasta ulos täydelliseen syyssäähän. En tosin jaksanut ihan kaikkea syödä kun tulin niin täyteen (puolet omenasta ja kasa riisiä jäi yli), mutta yritys oli hyvä.

Torstaille olin varannut 50min hieronnan kello 12 jonka jälkeen tulin kotiin ja vain kaaduin sänkyyn tunnin päiväunille. Ra-kas-tan päiväunia nykyään! En saanut ikinä palauttavia päiväunia nukuttua burnout-vuosinani, mutta täällä nykyisessä kämpässä on vaan niiiiiiiiiiiiiiiiii-i-i-i-iiin täydellistä makaa sängyssä, kuunnella linnunlaulua ulkoa, antaa auringon paistaa kasvoille, nukahtaa ja herätä hitaasti, rauhassa jääden lillumaan unen ja valveillaolon rajamaille. Siinä on niin absoluuttisen turvallinen ja rento olo. Ah <3

Loppuilta menikin sitten juodessa paria kuppia teetä ja leffoja katsellessa. Eipä ollut oikeastaan mikään kauhean nälkä koko päivänä. Yhden aikoihin vatsa taas vähän kurisi, varmaan juurikin siksi, että keho oli siihen aikaan tottunut saamaan ruokaa (kuulemma ryhtyy tuottamaan vatsahappoa automaattisesti ruuan odotuksessa, joka tuottaa osan nälän tunteesta), mutta pari lasia vettä vein sen pois. Loppuillan vatsa lähinnä tuntui tyhjältä, mutta ei nälkäiseltä. Tällä kertaa ei tullut mitään aivosumua ja energiat oli nukkumaan menoon asti ihan hyvät, enkä oikein edes ajatellut ruokaa.

Yksi mielenkiintoinen kierrepallo oli illalla nimittäin rupesi suussa maistumaan asetoni joka merkki siitä että keho kehitti ketoaineita mutta ei käsittääkseni osannut vielä käyttää niitä tehokkaasti hyväkseen. Jännä.

Yö oli sellainen puolikas liskojen yö. Kesti tosi kauan saada unta koska oli jotenkin vaan levoton olo kehossa. Sain mielestäni pari kertaa ihan kunnon syvät unet, mutta aina kun vähän heräsin kääntyessä niin en nukahtanut samantien uudelleen vaan jäin siinä miettimään asioita ja elämää. Yksi mielenkiintoinen huomio oli se, että aamulla nenä ei vuotanut ollenkaan eikä ollut tippaakaan tukkonen olo poskionteloissa, joka on todella outoa, koska tosiaan omaan kroonisesti tulehtuneet limakalvot nenässä joten aamut ovat aina olleet aika limaisia. Tämä jäi mietityttämään, että mitä pidempi paastoikkuna tekisi nenän limakalvoille. Enköhä pääse joskus vielä testaamaan.

Heräsin aamulla seiskan aikoihin ja suunnistin suoraan labraan testeihin. Jonottaessa meni about 1.5h ja testien jälkeen suunnistin kauppaan ostamaan mustikoita, salaattia ja lohta. Energiatasot olivat hyvä eikä ollut oikeastaan kauhean nälkä vielä.

Kello 9 istahdin alas, avasin mustikkarasian ja ryhdyin napsimaan niitä hartaudella. Ei ainakaan rekisteröinyt mitään tarvetta ahmia sen enempää joka oli positiivista. Mussutin mustikoita noin 150g verran, laitoin loput jääkaappiin ja jäin odottamaan kello 12 jolloin olin ajatellut syöväni isoooon salaatin parin kananmunan kanssa.

Kaikin puolin siis ihan onnistunut paastojakso. Kaikista mukavampaa oli huomata, että ryhdyin selvästi rentoutumaan paastoajatuksien suhteen ja en jännittänyt ihan niin paljoa enää, että triggeröisin jonkun ahmimiskohtauksen. Tämä povaa hyvää ja olen tosi tyytyväinen itseeni, että en lähtenyt hoputtamaan prosessia hyppäämällä suoraan johonkin pidempään pastoon. Molemmat paastojaksot olivat sen verran positiivisia kokemuksia, että suunnittelin tekeväni ainakin pari 24h paastoa joihinkin väleihin ennen joulua.

Ruoansulatus

Kolmas viikko ilman mitään ruoansulatusvaivoja! Woohooo! \o/ Puserran ulos niin täydellisiä pökäleitä että äitee olis ylpee! Tuntuu myös, että ruoka liikkuu vatsasta nopeammin suolistoon kuin aikaisemmin eikä jää ruokien jälkeen himmeen tukkoista oloa. En nyt kuitenkaan päässyt tällä viikolla vielä testaamaan sitä HLC pillereiden annosnostoa koska ruuat meni vähän siihen tahtiin noiden pitkitettyjen paastojen takia, että osan kerroista kun olisin sen voinut tehdä, unohdin sen ja toisen osan päätin olla tekemättä kun olin juuri lähdössä kaupungilla käymään, niin en halunnut riskeerata pakkokakkoja. Ensi viikolla sitten :)

Viikonloppu

Viikonloppu menikin sitten ihan normaalisti perjantaina saunaillan (+karkkipussin) ja lauantaina ystävän kihlajaisbileiden saatossa. Koitin mahdollisuuksieni mukaan pitää 19/5 syömisikkunastani kiinni, mutta eihän se tietenkään aina viikonloppuisin onnistu niin helposti. Mut ei se mitään, se on elämää! :)

Karkin suhteen huomasin, että söin sitä perjantaina älyttömän paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Tulin täyteen noin 15 karkista ja ei tehnyt yhtään mieli enää sen jälkeen. Huomioin kanssa, että yhtäkkinen sokeripiikki sai sykkeen nousemaan aika huolella (tosin tästä vielä tehnyt mitään päätelmiä, kunhan huomioin.). Lauantaina söin kanssa about 10 karkkia pussista ja sitten lopahti mielenkiinto. Meillä jäi aika paljon yli karkkia meidän normaalista viikonloppupussista joka jää sitten odottamaan ensi perjantaita.

Kuten aika monesta ruokakuvastani näkyy minulla on tapana syödä pari palaa 55% Pirkan tummaa suklaata jälkiruuaksi. Tästä on tullut pikkuhiljaa isompi tapa sen jälkeen kun aloitin maidottoman kokeilun. En aikaisemmin kauheasti tykännyt tummasta suklaasta, mutta pikkuhiljaa olen nähtävästi lämmennyt sille. Viikonloppuna huomasin kanssa, että pari kertaa karkin sijasta oikeestaan teki mieli vaan pari palaa suklaata.

Alkavaa arkea – Viikko 5 (19/5)

Vyötärön ympärys Navan ympärys
-1cm (yht -5.5cm) -1cm (yht. -5cm)

Tuntuu, että olen jossain tosi mukavassa groovissa syömiseni kanssa. Koko aikataulu tuntuu ihan naurettavan helpolta ja vapauttavalta. Päivisin riittää energiaa enkä ajattele ruokaa muuten kuin silloin kun on ensimmäisen aterian aika. Tiskiä tulee huomattavasti vähemmän ja uskoisin, että ruokalaskutkin ovat jonkin verran pienentyneet määrän vähentymisen takia. Sitä on tosi tasapainottanut se, että olen entistä enemmän satsannut laadukkaaseen luomulihaan/kalaan jne.

Olen aika varma, nyt kun asiaa olen nyt hiukan ajatellut, että olen jonkinlaisessa kalorivajeessa kokoajan siitäkin huolimatta, että syön mitä haluan ruokaikkunani aikana. Tämä tuli lähinnä mieleen siitä, että koska päivästäni puuttuu nykyään kokonaan napostelusta tulleet kalorit sen on pakostakin pitänyt luontaisesti vähentää energiansaantiani. Sen lisäksi mietin, että koska syömäni ateriat ovat niin monipuolisia ja täyttäviä, niin kuunnellessani kehon täyttymyssignaaleja syön automaattisesti/intuitiivisesti lähemmäs sitä määrää mikä auttaa kehoani palaamaan kohti luontaista kokoaan (body weight set point-teoria). Tämähän on kaikki oman pääni teorisointia, johon toki ei ole mitään todistusainestoa koska en laske kaloreitani. Mutta ajattelin, että se voisi kiinnostaa jotakuta :P

Kaikesta ihaninta tässä ehdottomasti on se, että missään vaiheessa ei ole ollut itseään ryöstävä tai pahoinpitävä olo. Saan syömästäni ruuasta ihanan täyttyneen ja tyytyväisen olon, niinkin pitkälle, että aina ruokailun jälkeen kaikki ajatukset ruuasta vaan häviävät päästäni kun keho on sillain “jesh, kiitos, nyt voidaan keskittyä muihin juttuihin.” Kaikki jotka ovat jollain lailla joskus kamppailleet syömishäiriöiden kanssa tietävät kyllä miten kamppailun keskellä tollaisen olon löytäminen on hankalaa. Sitä ei edes sieltä taistelun keskeltä aina tajua, että ruokarauhan ja kehorauhan saavuttaminen voisi ikinä olla mahdollista. Päässä kun on vuosia liikkunut kalorit aina kun jotain suuhunsa laittaa ja olotiloja on terrorisoinut numerot vaalla ja kaikki maailmankokeminen tehdään pakkomielteisten ruoka tai syömisajatusten kautta, niin ei ihme, kun on välillä hankala muistaa, että on toisenlainenkin tapa elää ja olla.

Tämän viikon ruokia kuvina:

Tulehdusarvot ja kilpirauhas-labrat

Tulokset saatuani alkuviikosta jäin miettimään, että taisin olla liian naiivi odottaessani, että pidemmillä paastojaksoilla voisi olla suora vaikutus senkkaan ja CRP-arvoihin. Ainakaan niin nopeasti kuin toivoin. CRP-arvoni olivat nousseet kolme pykälää 8 -> 11, mutta tosiaan eivätpähän olleet ainakaan nousseet 19 asti mitä ne olivat pahimmillaan. Senkka oli selvästi laskenut takaisin viitearvojen sisäpuolelle ja parit muut yleisverenkuvat markkerit olivat myös laskeneet takaisin viitearvojen sisäpuolelle. Eli jotain siis ainakin tapahtui positiivisempaan suuntaan.

Kilpirauhasarvot taas näyttivät lähes täydelliseltä ja olin aika äimänä sillä 1kk sitten kun olin niitä laskenut, laskin niitä sen verran dramaattisesti kerralla, että olin odottanut, että ne olisivat alempana. Molemmat, T4-V ja T3-V olivat kuitenkin mukavasti viitearvojen keskivälin yläpuolella. Aion käydä kyllä taas kuukauden päästä vielä uudelleen tsekkaamassa ne ja sitten antaa asian taas olla seuraavat puoli vuotta.

Ihan rohkaisevaa siis kaikin puoli!

Uni

Varsinkin viikoilla 4 ja 5 uni on ollut hiukan erilaista kuin ennen. Nukahdan edelleen tosi nopeasti ja herään virkeänä mutta suurimpina osina öitä näiden kahden viikon aikana olen herännyt about 2-3 aikaan aamuyöstä ja ollut hereillä noin tunnin. Samoin olen nähnyt ihan jäätävät määrät unia jotka muistan tosi hyvin aamulla.

En nyt ole näistä mitenkään älyttömän huolissani mitenkään, vaikka yöheräily onkin ärsyttävää, mutta aion tarkkailla asiaa seuraavien viikkojen aikana et miten asia etenee. Olen käsittänyt että adaptoitumisen aikana voi tulla unimuutoksia kehoon joten lohduttauduin tähän tietoon ja jäin vain rauhassa odottelemaan unirytmin palautumista.

Menkat

Menkat alkoi täysin ajallaan. Joten….jee! :) Kuukautisista olen yleensä aina eniten huolissani kaikkien elämänmuutosteni kanssa, koska ne ovat olleet ensimmäiset jotka ovat ilmoittaneet, että kaikki ei ole hyvin (kilpirauhaoireiden alkuvuosina niitä skippaantui pois vähän väliä kunnes sain käyttööni eläinperäiset kilpirauhashormonit, syömishäiriövuosinani ne jäivät pois ylitreenauksen ja aliravitsemuksen vuoksi, burnout vuosina jäivät uupumukset takia pois jne.).

Ruoansulatus GERDin ilot, nauruyskä ja limaneritys

Sain vihdoinkin koitettua HCL:n ottamista 2 tablettia ensimmäisen ruokailuni yhteydessä ja ainakaan pariin kertaan ei tullut ripulia, joten nostin sen sitten 3 tablettiin viikon puolessa välissä ja sunnuntaina koitin 4 tablettia ekan ruokailun yhteydessä ilman mitään ongelmia. Odottelen näiden nostojen suhteen vielä sitä “lämmintä tunnetta” vatsassa jonka pitäisi alkaa siinä vaiheessa kun saan tarpeeksi suolahappoja pillerien muodossa ja sitten vähennän taas annostani. Mutta vielä ei ole annosnostot tuntuneet oikein miltään.

ALSO: RUUANSULATUS ON TÄYDELLINEN EDELLEEN! Täydellisiä pökäleitä, hyvin vähän kaasua (tähtään tosin siihen, että sitä ei tulisi ollenkaan), ei mitään turvotusta tai pakkokakkoja, ei närästystä tai röyhtäilyjä. Syön, tulen täyteen, tunnen kun vatsa pikkuhiljaa tyhjenee suoleen ja seuraavana päivänä tulee täydellinen kakkalapsi.

Ja siis yleisesti, vatsa tuntuu erilaiselta, paremmalta. Sitä on hankala sanoin kuvailla koska kokemus on enemmänkin juuri sellainen yleinen rauha ja että ruoka sulaa hyvin. Ainakin kuvittelen tuntevani välillä tuossa vatsalaukun alussa, sellaista tietynlaista painetta. Se ei ole kipua, tai mitenkään epämiellyttävää, mutta se ehdottomasti tuntuu siltä että jotain siellä tapahtuu. Monesti mietin, että se voisi tuntua siltä kun pitkään ei aktiivisena ollut läppää ryhtyy heräilemään ja on sen takia arkana alussa.

GERDin diagnoosin aikoihin mulla alkoi ärsyttävä vaiva joka oli se, että joka kerta kun nauroin oikein makeasti ääneen jollekin, niin nauru muuttui aina lopulta yskäksi. Käytännössähän, käsittääkseni, tämä on sitä, että vatsaläpän löysyyden takia vatsahapot pääsevät nauraessa (vatsalihasten supistuessa) ruokatorveen ja ärsyttävät sitä yskään asti. V-i-h-a-a-n tätä vaivaa. Mur. Ärsyttää kun oikeasti haluaisi vaan nauraa niin kauan kuin naurattaa, mutta ei, pitää aina vaan sitten lopulta yskiä ja sinne meni sitten hauskuus.

Jostain ihmeen syystä nämä mun kaikki ärsyttävät vaivat ovat pikkuhiljaa poistumassa elämästäni yksitellen. Nimittäin tämäkin on vähentynyt dramaattisesti. Toki se auttaa todella paljon kun vatsa pysyy tyhjillään ruuasta paastojaksojen takia ja sieltä ei voi nauraessa mitään puskea ylös, mutta kun nauruyskä on pysynyt poissa myös illanviettojen aikana kun naureskelen vaikka vatsa on täynnä ruokaa.  Minulla on myös niiiiiiiiiiiiiiiiiin harras toive, että osasyy tähän vähentymiseen olisi se että tuo vatsahappomääräni kasvattaminen olisi vihdoinkin alkanut aktivoimaan vatsan läppääni takaisin kiinni. Liian aikaista sanoa tätä mitenkään edes lähelle varmaksi, joten tämänkin suhteen, jatkan tilanteen tarkkailua.

Toinen mikä on vähentynyt olemattomiin on kurkussa oleva lima. Mulla oli viime vuosina tapana about kerran tai kaksi yössä herätä koska piti yskästä limat kurkusta irti. Nyt oikeastaan minulla ei ole mitään limaneritystä enään kurkussa joka on aivan mahtavaa. Tämänkin olen käsittänyt olevan juurikin GERDin vaiva, jossa vatsahapot ärsyttävät ruokatorvea ja kurkunpäätä sen verran paljon että, keho rupee tuottamaan suojelemiseen tai tulehduksen päälle lisää limaa.

Kiipeilyhousut

Mittasin perjantai-aamuna kiipeilyhousujeni kapeimman kohdan vihdoin ja 115 senttiä tuli mitaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos pienenen tätä tahtia (noin 1cm viikossa) minun pitäisi mahtua housuihin tuossa 6 viikon päästä! Iik! Toivottavasti kaikki jatkuu hyvin! Varaudun henkisesti siihen, että tämä varmaan ihan niin sujuvasti mene, mutta samalla pysyn innostuneena siitä että 6-7 viikon päästä pääsisin jo mahdollisesti seinille! AAAA! Se on jo reippaasti ennen joulua!! Aaaaa!

Päässä jotenkin tää menee niin, että olen “pienentymismoodissa” siihen asti kunnes mahdun housuihin ja sitten tod. näk. tulen mittaamaan itseäni vielä harvemmin ja vähät välittämään siitä laihdunko lisää vai en. Pääasia on, että pääsen takaisin seinille. Sen jälkeen tulen todennäköisesti enemmän keskittymään omaan kestävyyteen ja vahvuuteen seinillä kuin siihen mahdunko johonkin vaatteisiin.

Arki – Viikot 6-13 (pääasillisesti 20/4)

  Vyötärön ympärys Navan ympärys
Viikko 6 -1cm (yht -6.5cm) -1cm (yht. -6cm)
Viikko 7 -0cm (yht -6.5cm) -.5cm (yht. -6.5cm)
Viikko 8 -1cm (yht -7.5cm) -1.5cm (yht. -8cm)
Viikko 9 -0cm (yht -7.5cm) -1cm (yht. -9cm)
Viikko 10 -0cm (yht -7.5cm) -.5cm (yht. -9.5cm)
Viikko 11 -1cm (yht -8.5cm) -1cm (yht. -10.5cm)
Viikko 12 -0cm (yht -8.5cm) -0cm (yht. -10.5cm)
Viikko 13 -1cm (yht -9.5cm) -1cm (yht. -11.5cm)

Okei, oli aika sitten hiukan tiivistää tätä raporttia, muuten tästä koko jutusta tulee ei pelkästään yhden, vaan kahden nälkävuoden mittainen. Kirjaan tässä seuraavaksi siis viikkojen 6-13 meininkejä eri osa-alueilla.

Aika on hurahtanut siivillä ja olen ollut ihan tosi iloinen ja onnellinen elämästä. Siis jotenkin käsittämätöntä, että oli unohtanut, että sellaisia oikeesti euforisia onnen tunteita on olemassa! Olin jo 2018 keväästä asti ollut sillain suht tasaisen neutraaleilla mielin ja mielestäni elämä sujui ihan hyvin, mutta tää syksy on kyl noussut ihan jollekin uusille tasoille. Väliin on sekoittunut päiviä kun herään vaan ihan kokonaisvaltaisiin onnellisuuden tunteisiin ja lähden aamukävelylle iso sisäinen hymy sisällä.

Ruokarytmi tuntuu edelleen naurettavan helpolta. Keho on ilmiselvästi alkanut adaptoitumaan siihen. Olen aloittanut syömisikkunani edelleen siinä klo 10-13 välillä ja syönyt 4-5 tunnin ajan. Väliin on tullut pari OMAD (One Meal A Day) päivää ihan luontaisesti jos on tosiaan tullut syötyä joku todella paljon rasvaa ja lihaa sisältävä ateria niin nälkä ei yksinkertaisesti ole tullut uudelleen ennen seuraavaa päivää. Energiatasot ovat pysyneet hyvänä paastoikkunan aikana ja en oikeastaan ajattelee ruokaa ollenkaan ennen kuin tulee ensimmäinen nälkäsignaali.

Napostelu on edelleen pysynyt täysin poissa ja en kyllä enää usko, että se tulee enää edes palaamaan. Enkä ole enää ollut pariin viikkoon huolissani pätkääkään syömishäiriöni uudelleenaktivoitumisesta tai ajatellut ruuasta tai kehostani oikein mitään stressiajatuksia. On tosi paljon itsevarmempi olo tulevaisuudesta, elämästä ja terveydestä kuin silloin elokuun lopulla oli. Tää on ihan mukavaa elämää näin :)

Ovulaatio

Hiukan tottakai huolestuin tossa viikon 7 alussa kun mitään muutosta mitoissa ei oikein tapahtunut enkä edes keksinyt et mistä se johtuisi, mutta pari päivää päänsisäisiä töitä tehtyäni tulin lopulta päätökseen, että aivan sama ja antaa elämän jatkua. Haluan kuitenkin syödä näin aina, joten ihan sama kuinka hitaasti keho siihen muokkautuu. Ja ei sitä tiedä, jos pienennyin muualta tai jotain sisäisiä prosesseja tapahtui jotka ei vaan näkynyt ulospäin. Eniten olin iloinen siitä, että rauha pysyi päässä, tästä huolimatta ja kaikki jatkui ennallaan.

Viikon 7 loppupuolella kuitenkin olin googletellut asiaa ja kävi ilmi, että joillakin naisilla paino voi pysähtyä tai jopa kasvaa (kuin myös turvotus) ovulaation aikana ja kappas, kappas kun tsekkasin kuukautiskalenteristani niin viikolla 6 oli tosiaan ollut ovulaatioviikko. Viikon 8 mitat sitten näyttivätkin siltä, että kaikki oli palautunut ennalleen ja pienennyin taas navan alta mitoista lähes tulplasti enemmän. Tsekkasin edellisen pienentymisen viikon 4 alussa ja silloin oli ollut sama juttu; ovulaatioviikolla oikein ollut isoa pienentymistä, mutta sitten meni 2cm kerralla alas viikon 3 aikana. Lohduttavaa kyllä tietää normaalia hormonitoimintaa tuollainen heittely.

Uni

Yöheräily loppui about siinä viikon 6 loppupuolella eikä ole sen jälkeen tullut takaisin. Olen edelleen kyllä nähnyt unia ja aika villejä sellaisia paljon enemmän näinä kuukausina kuin viime vuosina yhteensä. Lähes joka yö edessä on monta uniseikkailua joista muistan asioita yllättävän yksityiskohtaisesti aina aamuisin.

Lueskelin tästä taas internetistä ja kävi ilmi, että ei ole yhtään harvinaista tällainen unien lisääntyminen ketoosissa tai pätkäpaastossa. Liittyy jotenkin hormonitasapainoihin ja siihen, että pääsee syvemmälle REM-univaiheeseen. Mitään tutkimuksia asiasta en löytänyt, mutta aika paljolti jokaiselta keto/pätkäpaastofoorumilta löytyi joku keskustelulanka jossa tätä ihmeteltiin.

Yleisesti olen nukkunut todella hyvin. Tulen luontaisesti väsyneeksi siinä 10-11 aikoihin ja nukahdan yleensä saman tien kun menen sänkyyn ja herään erittäin pirteänä.

Iho

Finnit on entisestään vähentynyt, jopa niinkin paljon, että Jonas huomautti tuossa viikon 7 lopussa, että yläselkäkin on finnitön joka on mulle harvinaista. Ei se ikinä mikään paha ole ollut, mutta nyt se on täysin kirkas. Kaulafinnejä ei ole enää näkynyt viikkoihin.

Ruuansulatus

Sain nostettua HCL:n vihdoinkin ekan aterian aikana noin 4-6 tablettiin näiden viikkojen aikana. Vielä en ole saanut vatsaani sitä “lämmintä tunnetta” noiden nostojen aikana jonka pitäisi kertoa siitä että annostusta voi tiputtaa yhdellä, mutta epäilenkin, että vatsani on ollut hapoton jo vuosikausia joten en yhtään ihmettele jos siinä menee joitakin kuukausia saada tilanne normalisoitumaan.

Viikon 7 alussa tosin vaihdoin HCL:n merkkiä kun löysin halvempaa. Mutta tajusin vasta purkin avatessa että halvempi ei olekaan kapseleissa vaan sellaisia jauhoisia, pahanmakuisia pillereitä. Samoin niiden suolahapon ja pepsiinin määrä oli huomattavasti pienempi kuin aikaisempien niin pitäisi sitten nostaa urakalla pillereiden määrää, joka on aika hankalaa niiden pahan makuisten tablettien kanssa.

Pakkokakkoja ei tullut yhtäkään myöskään näiden viikkojen aikana ja mielestäni ruuansulatus on ollut erinomainen. En voi kyllä sanoin kuvailla kuinka iloinen tästä asiasta olen.

Kaikki GERD:n vaivat ovat myös täysin poissa. Ei limaista yskää, ei nauruyskää, ei närästystä, ei edes liikunnan aikana! Olen vuosia ottanut aina treenejä ennen yhden Rennien jotta tietyt core-liikkeet ei saisi happoja suuhun. Pahimmillaan joskus rupes ihan vaan närästämään kun kävi kävelyllä, mutta en ole tosiaan joutunut edes katsomaan närästyslääkkeitä päin koko kokeilun aikana. Olen tästä ihan äimänä. Se on vaan jotenkin niin uskomaton tunne että kasa oireita joiden kanssa on vaan vuosien myötä opetellut elämään, ovat poissa.

Ghee tai kirkastettu voi maitoallergiselle

Itsetehtyä gheetä, eli kirkastettua voita. Yritin ottaa kuvaa jossa se ei näyttäisi virtsapurkilta, mutta noh, en onnistunut. Ghee tuosta vielä toki kovettui kun laitoin kylmään.

Hah! Opin about viikolla 6 opiskelujen lomassa, että maitoallerginen voi syödä voin sijasta gheetä tai kirkastettua voita koska siitä on poistettu allergeeni, maidon proteiini, pois! Innostuin heti tekemään itse gheetä, joka on nähtävästi ihan hiton helppoa. Kävin Stockmannin Herkusta ostamasta suolatonta luomuvoita ja laitoin voin porisemaan. Apua kuinka herkullista siitä tuli ja oon ihan super onnellinen, että voin levittää leivän päälle taas VOITA hummusten ja vegaanilevitteiden sijaan sekä paistaa pihvini ja lättyni VOISSA enkä oliiviöljyssä. Hahaaaa! Iloneeeeeen!

Liikunta

Viikon 7 alussa ryhdyin haaveilemaan taas kotitreenien tekemisestä ja salilla käymisestä. Olin tuossa koko kokeilun alussa jaksanut inspaantua tekemään astanga-joogaa pari viikkoa, mutta se into lopahti sitten aika lyhyeen…ahem…erinäisistä syistä (ie. siihen, että en vain henkisesti jaksanut olla jossain niin sysipaska).

Noh, tein suunnitelman, että kaksi kertaa viikossa tekisin kehonpainolla 20-30 min intensiivi treenit ja kerran viikossa kävisin salilla (max. 30min) tekemässä maastavedot, kyykyt ja parit liikkuvuutta lisäävää yläselkäliikettä.

Ai nannaa, kun oli hapoilla lihakset jo sen ensimmäisen säälittävän treeniyrityksen jälkeen. Juuri kun olin saanut maanantain treenien jälkeen jalkahappojen kivut sille tasolle että kävely onnistui taas ilman klonkkaamista niin salilla vedetyt kyykyt laitto tilanteen taas takaisin päälle.

Kaksi viikkoa treenien kanssa meni niin, että hurahti ja tulokset parani mukavasti, mutta kolmannen viikon alussa (viikko 9) sairastuin flunssaan (tästä lisää myöhemmin). Tarkoitus oli jatkaa tätä siihen asti kunnes mahtuisin taas kiipeilyhousuihini ja pääsisin takaisin seinille, sen jälkeen pitää hiukan sitten miettiä uudelleen liikunta-aikataulut elämässä.

Hassua tässä on se, että olen välillä salilla käymisen yhteydessä miettinyt niitä syömishäiriövuosiani. En tosiaan itse ole ortoreksiastani remissioon päästyäni käynyt yli 9 vuoteen salilla koska jännitin aina, että tuttu miljöö laukaisee muussa jonkun mielipuolisen suorittamisen taas. Piti vuosien saatossa etsiä erilaisia liikuntaharrastuksia joita en pilannut itseltäni ylisuorittamisen kanssa (kiipeily oli näistä ensimmäinen minkä löysin). Nyt olen tosiaan ollut siellä salilla sen maksimissaan 30 minuuttia kerrallaan. Menen tekemään treenin, lähden pois ja jatkan elämääni. Toista se oli 10 vuotta sitten! Tyypillistä oli olla salilla 1,5-2h kerrallaan 4-5 kertaa viikossa, plus toki 50-60min aerobiset intervallijuoksukävelyt päälle muina päivinä! Tsiisus, ei ollut elämää :D

Flunssa, menkat ja yyyrgh

Lähes koko viikko 9 sairastin ärsyttävää flunssaa. Ei ollut kuumetta, mutta muuten vaan olo tosi flunssainen/päästä tulehtunut ja räkää tuli kuin hanasta olis valuttanut. Kun pahin oli ylitetty, muuttui räkä vielä lopuksi todella sitkeäksi ja kovaksi limaksi ja pariksi yöksi kuivaksi ja kutittavaksi yskäksi joka piti hereillä tehokkaasti. Sain ti-to välisinä öinä yhteensä noin 10h unta jos sitäkään. Sain pidettyä ruoka-aikatauluista suhteellisen hyvin kiinni viikonpäivinä, vaikka olenkin aika varma, että parina yönä paastotila varmasti ollut kauhean tehokasta kun piti imeskellä yskäpastilleja sängyssä jotta saisin edes hiukan unta.

Viikon keskiväli oli myös menkkojen alku. Tällä kertaa menkat toi mukanaan myös sen väsymyksen ennen alkua ja muutenkin olivat 5 päivää myöhässä yleisestä kierrostani. En nyt tiedä onko se taustalla oleva anemia joka noita häiritsee vai vallitseva flunssa. Pitää jatkaa vain tarkkailua.

Liikunta oli tottakai tauolla kanssa koko viikon. Jaksoin vielä maanantaina, ennen kuin flunssa oli täysin päällä, vääntää rennon kotitreenin, mutta muuten ei tullut käytyä edes sitten kävelyillä kauheasti. Lähdimme vielä viikonloppua viettämään veljen luokse Turkuun jossa tuli myös suurin osa viikonlopusta syötyä ihan heidän aikataulujen ja ruokien mukaan.

Ei siis mielestäni ihme, että viikon 10 mitat oikein näyttäneet yhtään pienentymisen merkkejä. Keholla meni varmasti suurin osa energiasta vaan taudin taltuttamiseen, huonoista yöunista selviämiseen ja menkkojen kestämiseen. Päätin olla siitä sen enempää murehtimatta. Tällaista se elämä joskus on ja pääasia, että hyppää takaisin hevosen selkään heti kun on mahdollisuus jatkaa arkea normaalisti.

Olin vielä siis Viikko 10 alkuajan treenailematta ja koitin malttaa olla vaan chillisti ja antaa kehon rauhassa palautua. Tässä kohtaa tuli taas oltua niin onnellinen siitä, että oli vuosien saatossa tehnyt sen ison henkisen työn ruoka- ja kehorauhan löytämiseksi. Vaikka paastotila ei pysynyt täydellisenä, ei päässyt treenaamaan viikkoon ja tuli vielä viikonloppukin vietettyä poissa omien rutiinien parista niin pää oli kokoajan ihan rauhassa asian kanssa. Yhden kerran perjantaina, Jonas vielä varmisti, että olenhan syömässä muiden kanssa ja nauttimassa viikonlopusta ja kun siihen sain vastattua että kyllä, niin asia oli sillä käsitelty. Ihaninta ruokarauhassa on juurikin se, että vaikka aikatauluista poikkeaa ja yllätyksiä tapahtuu niin silti niitä herkkuja tulee syötyä ihan vaan täysin sen mukaan milloin on täynnä ja ei ole merkkiäkään ahmimisista tai siitä että söisi itsensä ähkyyn.

Syöminen

Tuossa viikon 10 aikoihin oli pakko katsoa hiukan taaksepäin omia ruokia ja myöntää että olen aika luontaisesti siirtynyt, todella pienin askelin, lähemmäs jotain vähähiilihydraattisempaa versiota. Askeleet on tosiaan ollut sen verran pieniä, että ei ole tuntunut oikein, että missään vaiheessa mikään olisi muuttunut. Mutta kun siinä yksi aamu katsoin ensimmäistä aterialautastani ja siinä olikin ruisleipäpuolikas jonka päällä oli kolmen kananmunan munakas ja toisella puolella 400g uunilohta niin mietin, että on se aika erilaisen näköinen aamupala mitä tuli tuossa 2kk sitten vielä syötyä.

Olen huomannut, että näläntunteet makeahimot loistavat poissaolollaan kun olen syönyt ensimmäiseksi ateriakseni enemmän proteiinia ja rasvaa sisältäviä ainesosia ja pitänyt hiilarit minimissä. Energiatasot pysyvät myös todella hyvinä niinä päivinä kun keskityn rasvaan ja proteiiniin. Pari viimeistä viikkoa en ole oikeastaan miettinyt arjessa mitään makeaa missään vaiheessa ja koska nyt noi napostelukin hävisi heti alkujaan niin aika yksinkertaisilla ruokaostoksilla sitä nykyään pärjätään.

Koska en varsinaisesti edelleenkään karta hiilareita, niin olen sitten huomannut myös vastaavaa, että päivinä kun syön jonkun kanarisoton, tai käyn ulkona syömässä vaikka Fafasin pita-aterian, niin nälän tunteet voi yllättääkin jo ennen nukkumaan menoa uudelleen tai aamupäivästä kun herään. Mitään yhtä isoja noi nälän tunteet ei ole kuin ennen, mutta on niissä silti eroja niiden päivien välissä kun syön hiilihydraattiaterioita ja niiden jolloin en.

Tämä pätkäpaastoilu ja hiilihydraattien vähentäminen on myös poistanut elämästäni yhden ärsytyksen aiheen, nimittäin äksynälät, eli “hangryt”. Koska verensokereiden heilahtelut on pienentynyt ja keho polttaa tehokkaamin rasvaa niin energiat tosiaan pysyvät erittäin hyvinä pitkin vuorokautta. Se on ihan hiton ihanaa syödä kello 12 iso rasva-protskuateria ja sitten lähteä koko loppupäiväksi riekkumaan ystävien luokse kun tietää, että ei tarvitse enää ajatella ruokaa tai suunnitella, että milloin syön seuraavan aterian jotta hangryt pysyy poissa ja energiatasot ylhäällä.

Tuntuu että syön määrällisesti entistä vähemmän ruokaa, vaikkakin kalorisisällöltään yhä mennään siellä 2000+ kcal paikkeilla per päivä. Epäilen että keho jo muokkaantunut jonkun verran enemmän tuohon ketoaineiden polttamiseen niin lasken päivän kaloreihin mukaan sen mitä keho polttaa myös omasta rasvastaan päivän aikana – niinä päivinä kun molemmat ateriani ovat proteiini ja rasvapitoisia ja tiedän, että keho siirtyy siksi ketoaineiden käyttöön nopeammin. Nämä kalorithan on vaan sivistynyt arvaus, sen pohjalta mitä muistan makroista 10 vuoden takaa, joten muistakaa se henkisen suolasirottimen käyttö.

Meitsi tykkää tästä. Ravinnon suhteen kaikki tuntuu elämässä ihan hiton paljon enemmän simppelimmältä. Välillä sitä innostuu jopa ajattelemaan, että olen vihdoinkin löytänyt sittenkin oman henkilökohtaisen Graalin Maljani ruuan ja terveyden suhteen. Tai en nyt tiedä maljasta, mut ehkä se on joku Graalin työkalupakki. Ei siihen mennyt kun 36 vuotta ;)

Marssimurtuma

Tuossa jossain viikon 10 kohdalla lopetin myös kinesioteipin käytön. Ensin aika varovasti, kokoajan tunnustellen palaako kipu. Mutta kun kipua ei ollut kertaakaan enää viikon 14 aikoihin niin päätin, että tämä asia on nyt parantunut ja hyvä näin. Taas yksi asia pois pitkästä listasta oireita.

Eksistentiaalisia ajatuksia pätkäpaastosta ja Lihansyöjä (Carnivore/Zero Carb)-ruokavaliosta

Välillä on kyllä pyörinyt päässä mietteitä siitä kuinka paljon pätkäpaasto auttaisi ihan globaalin ruuantuotannon kanssa. Maailmassa jossa ruokaa on ihan hitosti enemmän (ja jossa ruokaa heitetään roskiin ihan liikaa) kun meidän tarvitsisi oikeasti syödä niin mitä jos suurin osa ihmisistä söisin vain ison aterian yhden kerran päivässä niin mitä se tekisi ruokabusinekselle, ravintoloille, aamupalaruualle, terveydenalalle jne?

Olen miettinyt myös oman ruokavalioni merkitystä. Olen viime vuosina ollut sitä mieltä, että on hyvä pitää huolta siitä, että pystyy syömään about kaikkea, varsinkin kaikkea joka on oman leveysasteensa ja sukuhistorian perusruokaa (ie. pohjoisimmilla leveysasteilla lihaa/kalaa, ruisleipä ja juureksia, kaalia, sieniä ja marjoja ja etelämmässä lisättynä vielä joitain kausiluontoisia hedelmiä ja pähkinöitä). Globaalina maailmankansalaisena toki käytän hyväkseni myös eksoottisempia vaihtoehtoja ruokani kanssa, mutta kyllä sitä hyvin usein tulee tehtyä lähiruokapäätöksiä kaupassa.

Sosiaalinen aspekti ruuan ympärillä on minulle tärkeää ja sitä helpottaa, että pystyy olemaan joustava ruokavalionsa kanssa. Itsekin on mennyt läpi elämänvaiheita jossa kuvittelen jotenkin “ymmärtäväni jo tarpeeksi” ruuasta ja sitä ikäänkuin sulkee uuden informaation olemassaolon päästään pois. Nyt on viime vuosina tullut opittua kunnon nöyryyden kautta, että kaikenlainen “ismittely” ruokienkin kanssa on ollut omalta puolelta ihan pelleilyä ja on vienyt sen ruuan ympärillä joustamisen ja sosiaalisen puolen kokonaan pois. Eri asia on toki sitten, kun eteen tuleekin elämäntilanne vastaan jossa keho sanoo että hei, tämä ravinto ei enää minulle käy ja pitää lähteä opettelemaan ruokasuhtautumisensa muokkaamista ja rajoittamista niin, että se ei valu takaisin sinne “ismittelyyn”. Tätä olen tässä miettinyt, että tällainen voi olla edessä itsellään joskus tulevaisuudessa.

Olen viime viikkoina katsellut ihan jäätävät määrät Zero Carb ja Carnivore-ruokavalioihin liittyviä haastatteluja ja lukenut ihan mielenkiintoisen kirjan asian ympäriltä, (Nutrition and Physical Degeneration A Comparison of Primitive and Modern Diets and Their Effects). Olen seuraavaksi aloittamassa Seeds of Destruction: The Hidden Agenda of Genetic Manipulation-kirjan joka käsittelee viljateollisuuden ympärillä olevia rahoitusympyröitä ja sen jälkeen tsekkaamassa Fat of the land-kirjan joka on Kanadalaisen tutkimusmatkailijan Vihljamur Stefessonin kertomus siitä miten hän eli eskimoiden kanssa pelkällä lihalla, rasvalla ja sisäelimillä yli vuoden.  Vastaan tuli kanssa kasa haastatteluja ihmisiltä jotka ovat yli 10 vuotta syöneet eri tavoilla valmistettuja (tai jotkut jopa raakana) pelkkiä lihatuotteita ja sisäelimiä koska ovat löytäneet siitä apua erilaisiin mielensairauksiin, suolistosairauksiin tai autoimmuunitulehduksiin (kilpirauhanen vajaa/liikatoiminta, reuma, allergiat, diabetes jne). Näiden kautta löytyi Unkarista jopa klinikka joka hoitaa potilaitaan pelkän keto/liharuokavalion osalta (Youtube haastattelu yhdeltä klinikan lääkäriltä), sekä sitten lopulta aika iso lista muutakin luettavaa asian ympäriltä.

Olen näiden kautta jäänyt miettimään ruokavaliotani hiukan eri tavalla. En tosiaan ole hyppäämässä täysin pelkäksi lihasyöjäksi lähivuosina, mutta asiaan tutustuminen on saanut minulle mietintään sen, että jos käykin joku päivä niin, että autoimmuunireaktio kehossani tulee liian isoksi ja tulehdusarvoni taas nousevat niin olen valmis lähtemään karsimaan ruokavaliostani pois kaikkea muuta paitsi lihatuotteita ja liikkua pikkuhiljaan kokeilemaan liha- ja sisäelinruokavalioon sellaisena viimeisenä mahdollisuutena pysyä terveempänä. Olettaen, että siis sairastun tulevaisuudessa ylipäätään.

Uunissa tehtyä ydinluuta, oli muuten ihan jäätävän hyvää patongin päällä!

Tekstien pohjalta keräsin kanssa vihdoinkin rohkeutta ottaa Kosken Kartanoon yhteyttä ja tilasin sieltä lihalaatikon jossa oli mukana maksaa, luita, ribsejä, osso buccoa, paljon jauhelihaa, munuaisia ja sydäntä. Aina välillä vuosien saatossa käynyt mielessä, että haluaisin tukea rotukarjan kasvattajia suomessa ja toki pääsisin siten itsekin maistamaan tuoretta, eettisesti kasvatettua luomulihaa. On ollut todella mielenkiintoista oppia kokkaamaan erilaisia liharuokia ja päästä esimerkiksi maistamaan ydinluuta ensimmäistä kertaa elämässään. Innostuin myös tekemään pemmikaania paistilihasta ja sydämestä sekä sulattamaan sitä varten Kosken Kartanolta saamani rasvat ihraksi. Koko kokemus on ollut ihan älyttömän hauska, maukas ja silmiä avaava.

Sen verran mielenkiintoisia noi kokemukset asian puolesta, että mulla on jäänyt sellainen aavistuksen turvallisempi olo omasta tulevaisuudesta. Mulla on vuosien saatossa ollut aina pelkoja siitä, että tulen jossain viiden kympin yli vaan sairastumaan enemmän ja enemmän, koska kehoni on jotenkin omalla tavallaan rikki. Se on estänyt välillä ajattelemasta esim. lasten saantia koska on pelottanut, että pystyykö oma keho handlaamaan sitä ylipäätään, saatikka pysyisinkö terveenä ja energisenä mutsina lapsilleni. Mutta nyt on hiukan enemmän toivoa siitä, että kokeilun arvoisia juttuja on vielä takataskussa jos vastaan tuleekin jotain mitä yleisruokavaliolla ei voi parantaa.

Kokeiluraportoinnin päätös

Noh, nyt on sitten 15 viikkoa tätä kokeilua takana ja tavoitteisiin ollaan päästy:

Lasten reittejä kip kap! Mutta seinällä ollaaan!

Vaikka kiipeilyhousut ole päällä ihan vielä niin istuvat kun “silloin joskus” niin olo on kaikin puolin fantastinen. Tuntuu, että olen fyysisesti ihan täysin eri ihminen kuin 13 viikkoa sitten kun kuvailin haaveistani, että kohta peilistä voisi katsoa takaisin terve pullukka.

Olen tässä nyt pari viikkoa ollut siinä koossa missä olen luontaisesti ollut suurimman osan elämästäni ja tämä tuntuu hyvältä. Olen terveempi kuin olen varmaan ollut kymmeneen vuoteen. Se jäätävä lista oireita mitä kirjoitin ylös kokeiluni alussa on vähentynyt lähes nollaan. Se tuntuu ihan u s k o m a t t o m a l t a.

Käväisin vielä labaroissa tuossa joulukuun alussa tsekkaamassa tulehdusarvoni ja laskon ja kaikki näytti lähes normaalilta! CRP oli laskenut hyvin lähelle viitearvojen yläpäätä ja lasko oli edelleen hyvin viitearvojen sisäpuolella. Vähän vielä siis matkaa, että saan optimoitua noi täydelliseksi, mutta hyvä suuunta!

Listalla on vielä pieni määrä asioita mitä pitää tsekata terveyden suhteen. Olen edelleen aika väsynyt pari päivää ennen kuukautisia ja kuukautisten aikana. Joten pitää tässä jossain vaiheessa talvea koittaa päästä tsekkaa vielä rauta-arvot.

Viikoa 13 kohti mielestäni pienentyminen oli alkanut hidastumaan ja tosiaan tuon viikon 12 ovulaatioiden jälkeen pienentyminen olikin enää vain -.5 cm. Mutta enpä mä tuosta enää kauheasti välittänyt. Olin jo odottanut etukäteen, että tahti hidastuu kun pääsen lähemmäs niitä kokoja missä olen suurimman osan elämäni terveemmistä vuosista viettänyt. Mua ei henk. koht. pätkääkään haittaa se, että olen edelleen pullukka, tärkeintä on se, että voin henkisesti ja fyysisesti hyvin ja tasapainoisesti. Kunhan on tasaisesti energinen olo joka päivä ja keskittyminen menee elämiseen eikä ruuan ajatteluun niin kaikki on mun kirjoissa hyvin.

Aion jatkaa pätkäpaastoa loppuelämäni koska sen tuomat elämänlaadulliset hyödyt ovat yksinkertaisesti ylittäneet kaikki odotukseni. Se on helppoa, vaivatonta ja yksinkertaistaa elämää vain niin monella tasolla. Ajattelin, että voisin tänne poustaukseen tulla laittelemaan 6k-12kk välein jonkun pienen päivityksen, että miten kaikki on jatkunut, jotta kirjoitusteni arvo säilyisi hiukan pidempään.

Mutta pidemmittä läpinöittä, sen pituinen se!

Kirjoita kommentti