Skip to content
Sivupoluilla

Loppuunpalaneet matkailijat

Noin 1,5 kuukautta sitten saavuimme Seattleen ensimmäisen kerran. Takana oli ensin 3500km autolla Australiassa toiset 3500km ympäri Uutta-Seelantia ja kolmannet 3500km Yhdysvaltojen länsirannikkoa. Väsytti ja vitutti. Mitä hittoa? Olimme elämämme matkalla ja pelkkä ajatuskin seuraavasta päivästä masensi.

Ahdistus oli vain hiipinyt päälle pikkuhiljaa. Elimme edelleen suurimman osan ajasta ihan älyttömän hyvillä fiiliksillä mutta väliin alkoi tulla enemmän ja enemmän päiviä kun tuntui että ei vain palautunut edellisen vuorokauden kokemuksista. Tuli aamuja jolloin tuntemattomaan astuminen ei tuonut enää mukavasti perhosia masunpohjaan vaan lähinnä turran ”Durr…Taas….”-huokauksen. Ajoittaiset vastoinkäymiset saattoivat joskus romahduttaa koko maailman kun ennen niille oli pystynyt nauramaan ja laittamaan ne oppimisen piikkiin. Kahdeksan pilalle mennyttä vaelluskertaa ei ollutkaan enää olankohautuksella OK. Oli helpompaa sanoa että ei tämä ulkona oleminen ollutkaan mun juttu.

Ahdisti että heti kun löysi yöpaikan pariksi päiväksi niin tiesi että liian suuri osa niistä päivistä pitäisi käyttää seuraavan yöpaikan etsimiseen. Oli syyllinen olo kun ystävä ehdotti uutta turistinähtävyyttä ja tunsi että kiviäkin kiinnostaisi enemmän. Hävetti että halusi keksiä tekosyitä että saisi jäädä sisälle. Hävetti vielä enemmän että valehtelimme pari kertaa olleemme ulkona vaikka oikeasti keksimme parempaa tekemistä koneella. Ei halunnut päivittää blogia koska tuntui että hehkuttelu olisi ollut vain valheilla päällystetty. Tämän kaiken päälle kun ripotteli vielä hiukan kylmää pelkoa rahanmenosta niin pystyimme parin viikon sisällä vetämään uunista täydellisesti ruskistuneen vitutuskakun josta olisi riittänyt pala jokaiselle vastaantulijalle.

Liian iso kakku purtavaksi.

Ensimmäinen hengissäselviytymisen strategia oli alkaa elää tulevaisuudessa: Jonas ryhtyi puhumaan töistä. Minä ryhdyin puhumaan asuntolainasta. Mietimme jo että kyseisellä asuntolainalla voisimme rempata isäni majatalon vintistä itsellemme asunnon ja jäädä sinne. Jonas voisi ostaa auton ja toimia suomen Confluence-konsulttina. Kirjoitimme ylös listaa asioista joita halusimme uuteen kotiin: Teollisuustason blenderi, ruokakuivuri, ja ompelukone. No miksei vaikka teollisuustason tietokonekkin. Laitetaan koira ja 1,3 lasta kaupan päälle.

Kun tulevaisuus ei riittänyt menimme menneisyyteen: Muistelimme unelmakotiamme Lapinlahdenkadulla. Ihania syyspyöräilyjä töihin. Viikonloppureissuja Turkuun. Saunailtoja ystävien kanssa.

Alitajuntamme yritti herätellä meitä takaisin nykyhetkeen puskemalla pintaan kaikenlaista moskaa. Heräsimme aamuisin traumatisoituneena edellisen yön unista. Jonas tippui taivaalta ilman laskuvarjoa ja jäi henkiin koska löysi kuminauhan taivaalta jonka avulla hän laskeutui jokeen. Minä ryhdyin oikeasti remppaamaan isäni vinttiä, mutta kävikin ilmi että isäni oli mennyt hulluksi ja halusi vain myydä kaiken irtaimiston kirpputorilla, mukaanlukien meidän kamat. Jonas seikkaili tietokonepelin sisällä ja minä harrastin seksiä Hulkin kanssa. Aamulla oli että: ”Häh?”

Pohja tuli vihdoinkin vastaan Vancouverissa kun tajusimme istuvamme mielummin sisällä, hämähäkkejä täynnä olevassa, ikkunattomassa kellarikämpässä mussutellen viimeistä nahistunutta porkkanapussia kuin lähtisimme etsimään ruokakauppaa.

Päätimme ottaa lomaa lomastamme.

Ei vielä niin epätoivoista menoa että olisi pitänyt hypätä.

Myöhemmin…

Rakas, rakas sohva <3

Kirjoittelen tätä mukavalta sohvalta Seattlen yliopistokylän alueelta. Viimeisen parin viikon ajan olen samaiselta sohvalta koodaillut erinäköisiä projekteja, katsellut telkkaria, Skypetellyt perheen kanssa, pelaillut pelejä, selaillut nettiä tai vaan makoillut Jonaksen sylissä jutellen niitä ja näitä. Olemme poistuneet sohvalta joka toinen päivä lähinnä kiipeilemään ja käymään kaupassa. Navid, joka omistaa kämpän jossa sohva sijaitsee, pyörähtää opiskelutuntiensa välissä kotona ja jakaa kanssamme päivän uutisia. Nauramme ensimmäiselle vaaliväittelylle Obaman ja Romneyn välillä. Ulkona on syksyn merkkejä ja Seattlen sadepäivät ovat selvästi lisääntyneet viime viikkojen aikana. Hymyilyttää kun miettii että edessä on vielä pari viikkoa ihan tätä samaa, mahtavaa, jokapäiväistä arkea. Olemme elämämme matkalla ja saamme tehdä kuukauden sitä mitä tekisimme ihan normisti Suomessa.

Nyt tuntuu jo paljon paremmalta.

Näin jälkiviisaana on helpompi sanoa että olisi pitänyt hiukan aikaisemmin huomata matkaväsymyksemme. Ajoimme liian nopeaan tahtiin liian monen maan läpi. Huomasimme uupumuksemme liian myöhään auton ratin takaa jota ei voinut enää palauttaa ja jonka vuokrauksen pidentämiseen meillä ei ollut enää varaa. Rahamme olivat loppumassa kesken aikaisemmin kun oli suunniteltu ja kotoa tuli huolestuttavia uutisia jotka lisäsivät entisestään koti-ikävää. Teimme kolmen kuukauden aikana sen verran monta mittavaa aloittelijamokaa jotka sitten puraisivat kankusta pari kuukautta myöhässä. Taisipa se Herra Huono Onnikin käydä pari kertaa potkimassa jo maassa makaavaa. Asiat vaan yksinkertaisesti kasaantuivat päällekkäin ja romahtivat yhtä aikaa. Nyt kun on saanut hiukan ottaa etäisyyttä niin on taas helpompi nauraa ja laittaa se oppimisen piikkiin. Tämä on olankohautuksella OK.

Päätimme lopulta lentää jouluksi kotiin. Meillä on edessä vielä yksi road trippi Etelä-Kaliforniassa. Pari viikkoa sitten emme odottaneet ollenkaan innolla vikaa kuukautta Yhdysvaltojen valtateillä, mutta tänään puhuimme innoissamme jo mitä kaikkea pääsemme vielä tekemään. Eilen sain jopa itseni kiinni varaamasta lippuja Tutankhamonin näyttelyyn. Turisti-Tiu on heräämässä taas henkiin.

Osa ajatuksista on kuitenkin jo kotona. Jonas sanoi eilen ”Mieti, me ollaan ihan just taas kotona.” 12kk aikaisemmin toistelimme tuota ihan samaa lausetta mutta toisin päin: ”Mieti kulta! Kohta me ollaan jo siellä matkalla!”. Meitä on odottamassa ihan uusi seikkailu kun palaamme takaisin Suomeen. Olemme koittaneet olla tekemättä mitään isompia päätöksiä tulevaisuudesta. Päätimme että mietimme tarkemmin asioita vasta kun pääsemme takaisin majatalon saunan lauteille ja mielessä ei enää pyöri matka-asiat.

Masussa kuitenkin pyörii perhoset ihan samalla tavalla takaisin tulemisesta kuin vuosi sitten pois lähtemisestä.

Kommenttien RSS-syöte
12 kommenttia
  1. Jenny
    Kirjoitettu 30 loka 2012 klo 17:23 | Ikilinkki

    Lukiessa mietin että mä haluan NIIN paljon päästä juttelemaan kaikesta tosta teidän kanssa takaisin suomessa. Mieluiten saunassa :3. Kaikesta ihanasta, kamalasta, onnistumisista ja epäonnistumisista. Tuli lämmin ja pörröinen olo lukea miten te haaveilitte suomesta.

    HALEJA! Täytyy kyllä sanoa että mä olen todella yllättynyt että toi matkaväsy on tullut vasta nyt. Te jaksoitte paljon paljon kauemmin kun mä uskoisin ite jaksavani ikinä. Hienoa että osasitte kuunnella itseänne ja rauhoittua mutta todella hyvin ootte vetäny tähän asti :).

    Ootteko miettiny mitä te teitte eri tavalla muualla?

    • Kirjoitettu 31 loka 2012 klo 04:43 | Ikilinkki

      HEI KUULE! Se majatalon saunan lauteet on IHAN kulman takana! Siis ihan tossa just ihan melkein-nnnggghhh!

      Mä luulen että se meidän isoin virhe oli just toi matka-aikataulu. Lähinnä noiden autojenvuokrausten kanssa. Meitä inspaa eniten uudet ihmiset ja niiden kanssa hengailu. Noh, sitä kun istuu autossa kokoajan ja jatkuvasti pitäisi siirtyä paikasta A, paikkaan B koska miksi maksaa autosta jota ei aja, niin ei siinä kauheasti kerkeä ihmisiin tutustumaan.

      Itseasiassa koko juttua olis helpottanut myös se että meillä olis ollut frendejä autossa mukana. Mutta kun ajosuunnitelmat oli mitä oli niin siihen oli hankala mahduttaa vielä netti-ilmoitusten tekemistä esim Craiglistillä ja sieltä sitten niiden kaikkien psykopaattien rankkaamista pois.

      Pössis on parantunut ihan mielettömästi ihan vaan sen takia että nyt kun täällä Navidin luona hengaillaan niin meil on se ja sen kaikki kaverit jotka täällä pyörii ja joiden kaa saa jutustella ja tehdä juttuja. Esim. viime viikon vaellus niiden kanssa oli ihan huippua vaikka meidän kengät kastu jääkalikoiksi yllättävästä lumesta. Ei se kuitenkaan vituttanut koska se nauraminen ja vammasen lumiukon tekeminen jyräs pienetki kelaukset vitutuksesta:P

  2. Tuula
    Kirjoitettu 30 loka 2012 klo 18:00 | Ikilinkki

    Oi, helposti.

    Oikeastaan mietin tuota(kin) vähän etukäteen, kun kummastelin päätöstänne ostaa lentoliput noinkin tiukasti etukäteen. Itsestäni kun tuntuisi paljon luontevammalta vaihtoehdolta olla yhdessä paikassa just niin kauan kuin huvittaa, opetella siellä sitä arkea, ja jatkaa matkaa kun alkaa matkanteko kutkuttaa.

    Tosin, asennejuttuja. Itsehän väsyn jo kuukaudessa reissun päällä oloon, jos fiilis on tosiaan tuo että koko ajan pitäisi jo suunnitella tulevaa, kuten se esimerkiksi nyt syyskuun lomallani oli. Tykkään matkustaa perustamalla pesän ennaltamääräämättömäksi ajaksi, jotenkin saan niin pääni paremmin relax-moodiin.

    Saankohan mä nyt tässä pointtiani selväksi. :D

    • Kirjoitettu 31 loka 2012 klo 04:50 | Ikilinkki

      No meitä noi ennaltavaratut lentoliput ei ole haitannut ollenkaan. Se oli ihan järjettömän hyvä diili meille. 6 pitkänmatkanlentoa hintaan 1700e per nuppi oli niin hyvä diili että ei voinut vaan passata. Varsinkin kun päiviä sai siirtää 200 lontoon markan hinnalla ja lentokenttiäkin pystyi siirtämän jonkun nominaalisen ilmotusmaksun hinnalla.

      Plus kun ruvettiin suunnittelee tätä matkaa niin meillä ei ollut yhtäkään maata joka oli ”Must” siinä vaiheessa. Me kirjaimellisesti heitettiin nopalla meidän reitti. Kaikki kiinnosti niin ei sillä ollut oikeesti mitään väliä mihin lähti.

      Mä luulen että meidän seuraava strategia on tän matkustelun jälkeen seuraava:
      1. Ota 3-4 kk lomaa
      2. Lennä yhteen maanosaan/maahan
      3. Ole siellä se koko aika :D

      Osa kiireistä tuli toki ihan vaan sen takia että oltiin ihan älyttömän naiiveja maailman suuruden suhteen. Usko tai älä, alkuperäinen suunnitelma oli ajaa koko Australian ympäri kolmessa kuukaudessa. Oikeasti. Koko helvetin Australian ympäri. Kunnes Jonas otti Google Mapsin käteen ja teki kalkulaatiot että ajamalla 400km joka toinen päivä niin päästäis 2.5kk se ympäri. Mut mitä hiton matkantekoa se on? Pelkkää ajamista ja nukkumista. Siihen pitäis varata ainakin vuosi! Oli kumma huomata miten usein me ollaan tehty jotain etäisyyslaskelmamokia. Tulee Suomesta jonka ajaa 12h päästä päähän. Australiassa haluaa mennä kahden kaupungin välillä niin se on ihan se sama matka:D Ei vaan voinut käsittää. Pieni Suomalainen :P

  3. Timo G
    Kirjoitettu 30 loka 2012 klo 18:34 | Ikilinkki

    Moi,
    Jos lähdette Kaliforniaa etelään, niin käykää kokemassa Las Vegas matkalla, suosittelen. Vegasista löytyy todella halpoja hotelleja ja motelleja myös. Vegas on niin ”överi” että se on kiehtova paikka. Itsella 5 käyntiä siellä takana ja taas menen kun mahdollisuus tulee. Paikka herättää taatusti ajatuksia.

    • Kirjoitettu 31 loka 2012 klo 04:53 | Ikilinkki

      La Vegas on todellakin suunnitelmissa:) Joku kierros mihin mahtuu myös Joshua Tree ja Grand Canyon mukaan. Jos hyvä tuuri käy ja jää vähän extra aikaa niin pyörähdetään vielä Yosimiten läpi. Siellä kun ajettiin 3kk sit niin ei voinut käydä koska siellä oli joku hanta-virus purkaus, eikä kuoleminen ollut matkasuunnitelmissa;)

      Haluisin kyllä käydä vielä Disney Landissakin…koska mulla on joku outo perversio päässä:D Mut katsoo nyt miten ne rahat riittää.

  4. MiDe
    Kirjoitettu 30 loka 2012 klo 20:06 | Ikilinkki

    Oma ehdoton suosikkini Kaliforniassa on San Francisco (säävarauksella) – Terapeuttisen Eurooppalaishenkinen kaupunki – Suosittelen ainakin piipahtamaan. Los Angeles on järkyttävä, maailman suurin esikaupunkialue, joka on täynnä 2-3 kerroksisia rumia ”hökkeleitä”. Sielläpäin kannattaa käydä Santa Monican Venice Beach:illä (jälleen säävarauksella). Anaheimista löytyy sit Disney Land jos budjetti antaa periksi (siellä palaa sit rahaa!). San Diego on rento ja hauska mesta jos sinne asti päädytte. (Ei säävarausta :) – Hauskaa loppumatkaa!

    • Kirjoitettu 31 loka 2012 klo 04:55 | Ikilinkki

      San Fransiscossa käytiinkin piipahtamassa. Ja tykättiin kaupungista tosi paljon! Siellä olis ollut tosi mukava viettää enemmänkin aikaa:) Samoin ei tykätty yhtään Los Angelesista. HYI! Paitsi tosiaan Venice Beach oli tosi mukava yllätys kaikin puolin. Kyllä siellä leipää ja sirkushuveja jaksoi katsella pari päivää:D

  5. Miikka
    Kirjoitettu 30 loka 2012 klo 21:19 | Ikilinkki

    Mun mielestä reissun yksiä parhaimpia hetkiä ja fiiliksiä on se tunne, kun tajuu et ”kohta pääsee takaisin kotiin!” ;)

  6. Kirjoitettu 31 loka 2012 klo 11:50 | Ikilinkki

    Voin myös lisätä tähän että mitään ei kaduta. Kaikki päätökset jotka on yhdessä tehty ovat olleet hyviä. Kun nyt mietin, mihin haluaisin eniten palata tällä matkalla nähdyistä paikoista, niin järjestyksessä:
    1. Chiang Mai ja ihanat kalkkikivikalliot (1-2kk)
    2. New Life Foundation ja yksinkertainen elämäntyyli (1kk riittäisi)
    3. Uusi-Seelanti (mutta pitäisi olla kolmisen tonnia rahaa jokaista kuukautta kohden jos haluaa road trippailla)

    Siinä siis tämänhetkiset fiilikset. Muut paikat eivät oikein nappaa enää samalla tavalla kuin silloin kun oltiin siellä. Pitäisi olla joku syy käydä siellä (tuttuja, työpaikka tms).

    Mutta siis siltikin koti kutsuu näistä kaikista eniten. Chiang Mai ja New Life Foundation pääsevät lähelle mutta oma maa mansikka. :)

  7. Kirjoitettu 12 joulu 2012 klo 00:46 | Ikilinkki

    Moikka! Mikäli kotiinpaluukiireiltä ehditte/jaksatte vielä bloggailla, niin meillä olisi teille meidän blogissa pieni haaste :)

Kirjoita kommentti