Skip to content
Sivupoluilla

Mitä ollaan opittu

Kolme kuukautta Australiassa lensi siivillä (sillain sopivassa mielessä että aikaa riitti matkusteluun vaikka kuinka paljon mutta ei yhtään bloggaamiseen;) ja tällä hetkellä seikkailemme jo Uuden Seelannin puolella. 2 viikkoa vielä jäljellä tätä mahtavaa maata kunnes lennämme suureen Amerikkaan. Huomasimme tuossa kuukausi sitten että matkustelun ohessa tavattujen ihmisten kanssa tuli juteltua samoja aiheita uudelleen ja uudelleen ja tulimme tulokseen että toistimme matkan varrella opittuja asioita täysin tiedostamattamme. Nyt on aika tuoda nämäkin asiat päivänvaloon!

1. Kyllä me täältä vielä takaisin tullaan

Ennen matkalle lähtöä tuli monesti mietittyä että tullaankohan me matkustelemaan ikuisesti. Olihan se mahdollista että matkustelun muusat valtaisivat sielumme ja päätyisimme kiertämään palloa 12 vuodeksi putkeen. Likaisia IT-reissaajia kun tässä maailmassa ei ole vielä tarpeeksi.

No ei.

Matkustelu on ihan parasta. Mutta matkustelu ei ole vain niin hienoa kuin oman tukikohdan löytäminen. Kyllä se on niin että oma maa on mansikka ja muu maa on mustikka. Mansikassa asuminen on vain yksinkertaisesti hienompaa kuin mustikassa pyöriminen. Eh… tai jotain. Ontuvien vertauskuvien sijaan koitan selittää halumme tukikohdan löytämiseen seuraavalla opitulla asialla:

2. Meillä on ikävä töitä!

Meillä on ihan älytön ikävä keskittyä pidempiaikaisiin projekteihin. Meillä on ikävä työyhteisöä ja niiden keskinäisiä energioita. Me vain yksinkertaisesti rakastamme rakentaa asioita! Tämän tosiasian kanssa eläminen on ehdottomasti ollut vaikeampaa Jonakselle jolla sattuu olemaan meistä kahdesta se vahvempi työidentiteetti. Itse olen paljon parempi keksimään omia projekteja ja pitämään itseni kiireisenä mutta pidemmän päälle alan aina tuntemaan kaipuuta olla osa jotain suurempaa. Parin Worpdress-sivuston pystyyn pakertaminen ei vain jotenkin anna sitä tunnetta että tekee töitä jolla on merkitys.

Jäljelle jää enää yksi kysymys: Mistä löytää tervehenkinen, hyvillä arvoilla toimiva IT-yritys joka antaisi meille mahdollisuuden tehdä intensiivisesti töitä 8 kuukautta vuodesta ja matkustella yhtä intensiivisesti vuoden loput 4 kuukautta? Olemme jopa harkinneet oman yrityksen pystyyn laittamista mutta sitä varten pitäisi löytää joku toimitusjohtajan- ja markkinointimatriarkan-asenteella varustetut partnerit jotta homma saataisiin toimimaan. Meistä ei nimittäin kumpikaan ole oikein johtajatyyppiä. Pöydälleni voi heittää mitä tahansa muita tehtäviä ja tulen suorittamaan ne kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvosanoilla mutta jos minut laittaa markkinoinnin eturintamalle tulee firma olemaan nurin parissa viikossa. Minulle ei tarvitse kuin hymyillä kauniisti niin saa 80% alennuksen kaikesta.

Jatkamme siis mahdollisuuksien etsimistä ja odotamme innolla mitä työmarkkinoilla on meille tarjota kun löydämme paikan mihin asettua aloilleen.

3. Kotikolo edelleen kadoksissa

”Asettua aloilleen minne?” Niin tosiaan, olihan tässä sellainenkin pieni mutka matkassa. Emme ole edelleenkään löytäneet maata johon tekisi mieli asettua aloilleen. Se tekee työpaikkamahdollisuuksien miettimisestä astetta hankalampaa. Thaimaa – ja varsinkin Chiang Mai – oli aivan mahtava paikka, ja osa sydämistämme ehdottomasti jäi sinne, mutta emme olisi jaksaneet sitä vuoden ympäri jatkuvaa kuumuutta ja kosteutta. Australia on ehdottomasti kaikkien mahdollisuuksien maa mutta se on liian kaukana perheestä ja ystävistä. Uusi Seelanti taas on ollut kaikkea mitä olisimme ikinä voineet toivoa paikalta johon asettua: uskomaton luonto, ihania ihmisiä, täydelliset vuodenajat, vuoret ja meri…mutta se on VIELÄ kauempana kotoa kuin Australia!

Joten olemme tulleet siihen lopputulokseen että meidän aloilleenasettumispaikkamme on jossain päin Eurooppaa. Suomi on ehdottomasti vielä validi vaihtoehto, vaikkakin Helsinkiin palaaminen ei edelleenkään jostain syystä innosta. Ainoa asia mitä Helsingistä oikeasti kaipaamme on Salmisaaren kiipeilykeskus. Muuten taidamme enemmän kaivata vain sitä mahdollisuutta saada lisää hyviä hetkiä ystävien kanssa kuin varsinaisesti mitään tiettyä paikkaa. Hyviä hetkiä ystävien kanssa voi kuitenkin saada myös Turussa. Tai Tukholmassa…tai Oslossa…tai Amsterdamissa…tai….tai…tai…

Joten vaikka olemmekin päättäneet että tukikohta on jossain Euroopassa niin loppu jää vielä nähtäväksi. Kun palaamme takaisin Suomeen tulemme viettämään ainakin pari kuukautta isäni omistamassa majatalossa. Sieltä käsin on hyvä miettiä mihin seuraavaksi.

4. Ei ne kokemukset, vaan ne ystävät

Olisi tuleva tukikohtamme missä vain niin yksi asia on ainakin tullut selväksi: Koti on siellä missä ystävät ovat. Ennen matkalle lähtöä odotimme innoissamme mitä kaikkea tulee nähtyä ja koettua, mutta loppujen lopuksi se on ollut melkein ihan sama mitä on tullut nähtyä ja koettua ellei kokemuksia ole saanut jakaa uusien uskomattomien ystävien kanssa. Matkamme parhaat hetket tähän mennessä ovat ehdottomasti olleet kaikki ne jotka on saatu jakaa ihmisten kanssa ja joihin on syntynyt nopeasti vahva tunneside ja ystävyys. Jokainen moinen kokemus on jäänyt mieleen kaikkein elävämmin. Jopa paskat paikat, jota olemme ensin inhonneet, ovat muuttuneet matkamme kohokohdiksi heti kun olemme löytäneet ihmisiä joiden kanssa negistelyt ovat unohtuneet.

Kaikista turistirysistä, hostelleista ja museoista tulemme parhaiten muistamaan sen kenen kanssa ne jaoimme kuin mitä kaikkea niissä tuli nähtyä.

5. Samat vanha(hko)t Tiu ja Jonas

Ei meistä tule huomaamaan mitään eroa kun laskeudumme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei ainakaan päällisin puolin (rusketusta lukuunottamatta). Itse tulen vielä omaamaan tutut mannerismit ja saman huumorintajun. Jonas tulee edelleen olemaan oma iloinen, vilpitön oma itsensä. Tuliaisiksi tulemme tuomaan kuitenkin huomattavasti syvemmän arvostuksen myötätuntoa, erilaisuutta ja kiitollisuutta kohtaan. Maailmaa ei voi vain matkata ilman että oma sydän ei näille arvoille avautuisi.

Olemme varsinkin oppineet syvempää kiitolliisuutta ja arvostusta omaa kotimaatamme kohtaan. Suomi on aivan mahtava ja kaunis maa. Toki meillä on ongelmia alkoholismin ja masennuksen kanssa. Ja taistelemme edelleen paremman vanhustenhoidon puolesta, syrjäytyneitä nuoria unohtamatta, mutta kaikesta tästä huolimatta meillä on etuoikeus asua maassa jossa monet perusasiat ovat jo hyvin. Siis aikuisten oikeasti hyvin. Ja kuka tahansa hippi joka tulee valittamaan että ”Suomi on poliisivaltio” tai ”Kansa voi huonosti koska vedessä on fluoria” tai ”Suomen valtio on mätä” niin kehotan heitä ostamaan lipun Kamputseaan, asumaan siellä pari kuukautta ja tulemaan sitten takaisin toistamaan sanansa naama pokkana.

Herra Mark Twain joskus sanoi sen aivan oikein: ”Matkustelu on myrkkyä ennakkoluuloille, syrjinnälle ja pienimielisyydelle.” Jos satut olemaan jo avomielinen- ja sydäminen, matkustelu tulee vain alleviivaamaan näiden hyveiden tarpeellisuutta.

6. Oppiminen on kallista

Vikana oppituntina mainittakoon vielä oppimisen tuloksena tapahtuva kivulias rahan meno! Tämä siis muistutukseksi kaikille jotka koittavat parhaillaan laskea omia menojaan tulevalle reissulle. Kukaan ei nimittäin meille sattunut mainitsemaan että budjettiin kannattaa varata aimo rako yllättäville oppitunneille jotka imaisevat arvokkaat pennoset lompakostasi ennen kuin kerkiät sanomaan ”luottokortti”. Jos olet kuitenkin rikas kuin arabisheikki ja uskot, että oppimisesta koitunut rahanmeno on investointi eikä pelkkä häviö, kannatamme seuraavia vaihtoehtoja:

  • Asu viikko hostellissa joka maksaa huomattavasti enemmän kuin päiväbudjetissasi olisi varaa. Huomaa vasta jälkeenpäin että naapurissa olisi ollut puolet halvempi vaihtoehto.
  • Varaa kallis snorklausreissu viikko etukäteen ilman mitään hajua tuleeko sää lempimään vai potkimaan. Kun huomaat että sää potkii soita respaan ja kysy rahanpalautusta. Saa vastaukseksi että ”Rahoja ei voida palauttaa.”. Tajua vasta jälkeenpäin että olisit voinut ensin tarkistaa sään aamulla ja sitten vasta varata reissun samalle päivälle.
  • Varaa reissu etukäteen internetistä ja tajua vasta paikan päällä että olisit saanut sen puolet halvemmalla kasvotusten.
  • Käy ruokakaupassa 2 päivää ennen lentoa ja muista vasta lentoaamuna että lentokoneeseen ei sitä ruokaa saa viedä.
  • Ota tietullista mieluummin vastaan sakko kuin että maksaisit sen netissä.
  • Älä kuuntele ystävääsi joka sanoo että tietty datapaketti on halpa vaan maksa maltaita päivittäisestä käytöstä paskalla operaattorilla.
  • Koita myydä auto ”hyvään hintaan” 2 viikkoa ennen kuin poistut maasta ja saa lopulta käteesi vain 20% pyydetystä hinnasta vikana päivänä kyseisessä maassa.
  • Käytä kaupan tarjoamaa överihintaista vaihtokurssia oman pankkisi tarjoaman järkevän vaihtokurssin sijaan (tämä muuten koskee myös pankkiautomaattikäyntejä, valitse joka kerta se kallein vaihtoehto. DUH!).
  • Valita suureen ääneen lentokenttien ryöstöhinnoista mutta älä ikinä tee asialle mitään, kuten osta mukaan eväitä tai syö ennen kentälle saapumista.
  • Unohda kaikki gourmet-ruokasi hostellin jääkaappiin.
  • Usko että säästät selvää rahaa erilaisilla bensatarjouksilla ja tajua vasta jälkeenpäin että lankaan menit.

KA-CHING! Onneksi olkoon, olet nyt saanut tuhlattua leijonanosan rahoistasi joita säästit perse verellä pari vuotta putkeen. Parasta tässä on vielä se, että yllämainitut ovat vain pieni osa siitä kaikesta mitä tulet tajuamaan vasta jälkeenpäin kun rahat eivät ole enää lompakossasi. Toivomme tosiaan että kyseiset oppitunnit ovat olleet investointeja eivätkä vain kaivoon heitettyjä kolikoita. Sanoin Jonakselle että hänellä on täysi oikeus potkaista minua polvilumpioon ilman kotiväkivaltasyytettä jos jään kiinni siitä että päädyn uudestaan kiristetyksi 1000 bhatia käyhemmäksi koska olen vuokrannut Aasiassa skootterin ilman ennakkoon otettuja valokuvia. Sitten luulisi viimeistään menevän opin perille.

PS: Olemme myös tulleet siihen tulokseen että kameramme on ennen kaikkea paska ja emme ole oikein kauhean hyviä ottamaan kuvia. Sen jälkeen kun katsoin läpi Kristianin ottamat kuvat New Yorkista tuli olo että oma kontribuutio tähän internetin ihmeelliseen maailmaan on asteikolla nollasta kymmeneen noin 2. Suurimman osan ajasta kun aloitan uuden artikkelin kirjoittamisen, tuskistelen itsekriittisyyden hikipajassa ja tarvitsen huomattavaa puserrusvoimaa että saan aikaiseksi sopivalla tavalla kiinteän ja ihailemisen arvoisen poustin (varsinkin englanniksi kirjoittaessa tulee tuotettua ämpärillisiä hikeä ja verta). Nyt kuitenkin tuntuu että jopa mielikuvani blogimme semi-tasokkaasta kuvasisällöstä olivat naiiveja! Asiaa ei tietenkään tule tulevaisuudessa parantamaan se, että kadotimme kameramme latausjohdon ja olemme joutuneet Uudessa Seelannissa ottamaan kuvia kännykän kameralla. Siis…kännykkäkameralla. Toissapäivänä olin suunnitellut saavani edes jotain todistusaineistoa siitä että näimme ihka oikean valaanpyrstön läsähtävän merenpinnalla. Noh, kännykästämme loppui akku juuri kun tämä maaginen hetki oli tapahtumassa. Piti lohduttaa itseään sanomalla että olen parempi nauttimaan tilanteista kuin kuvaamaan niitä. Tasan ei mene nallekarkit.

Kommenttien RSS-syöte
2 kommenttia
  1. Kirjoitettu 20 elo 2012 klo 17:26 | Ikilinkki

    Kyllä ne makeet menee tasan jos jakaja saa valita oman kasansa viimeisenä. Se oli isäni strategia.
    Kiitos neuvoista joita en koskaan enää tarvitse. Voisin itse antaa muutaman niille jotka yrittävät liftata Roomaan ja takaisin 10 €: budjetilla (Matkusta syksyllä jolloin kaikki hedelmät ovat kypsiä poimittaviksi ja osta vain suolapähkinöitä. Nuku vain ladoissa, rakennustyömailla ja yltiövieraanvaraisten kyydinantajien kämpissä. Älä tilaa mitän etukäteen mistään äläkä maksa mistään jälkikäteen, jos ehdit juosta pakoon, jne)
    Markkinointitaidoissa olet kuitenkin edennyt minua pidemmälle. Minulle ei tarvitse kuin olla surullisen näköinen niin annan 100%:n alennuksen.
    Ihanaa oli taas kuulla teistä. Tekstissäsi kuulen sen sydämellisen naurun jota niin ikävöin. Ei nauramisen lahjakaan ole tasan jaettu, mutta tarkemmin ajatellet olenkin siitäkin tosi kiitollinen ;)
    Hyvää matkan jatkoa ja tervetuloa sitten pariksi kuukaudeksi Majataloon, jota isäsi muuten ei koskaan ole omistanut ja tuskin tuleekaan. Mutta noin 600 omistajaa ympäri Suomea toivottavat teidät varmaan yhtä sydämellisesti tervetulleiksi KotiKotiin.
    Onko siellä päin maailmaa kirjoitettu mitään fiksua Pussy Riotista, minun uusista idoleistani?
    Rakastan teitä matkalla eteenpäin.

  2. iku
    Kirjoitettu 21 elo 2012 klo 03:33 | Ikilinkki

    Danielin isän nallekarkkien jakostrategia kuulostaa tutulta, oman isäni vastaava kuului minulle ja veljelleni: ”toinen jakaa ja toinen valitsee”. Tuolla strategialla jaettiin tasapuolisesti niin salmiakkipommit, saunalimut kuin uudenvuoden papatitkin. Fiksuja nuo isät!

Kirjoita kommentti