Skip to content
Sivupoluilla

Australia

Edellisestä julkaisustamme on kulunut yli kaksi kuukautta. Australia meni vilauksessa ja Uudesta-Seelannistakin on mennyt jo puolet. Ehdimme kolmessa kuukaudessa nähdä neljä suurempaa kaupunkia Australiassa ja ajaa viitisen tuhatta kilometria. Paljon hienoa nähtävää ja tehtävää siellä onkin!

Ensinnäkin pahoittelemme valtavaa viivettä blogin päivittämisessä. Koimme että Australiasta on vaikea kirjoittaa samalla tavalla hyödyllistä sisältöä kuin Thaimaasta tai Kamputseasta, koska tietoa löytyy netistä niin paljon ja niin helposti. Australia on täynnä reppureissaajia ja siten sekä bloggaajia että matkaoppaita on netti pullollaan. Toisaalta meillä oli melko laiska olo täällä ja julkaisumme perheelle ja ystäville jäivät siten Facebook-päivitysten ja valokuva-albumien tasolle. Tässä onkin nyt sitten koko 3 kuukautta tiivistettynä yhteen pitkään kirjoitukseen. Toivottavasti sinulla on kuppi kahvia tai teetä vieressä. :) Toisaalta, jos olet menossa tiettyyn paikkaan, voit lukea pelkästään yhden kaupungin/alueen osuuden ja sivuuttaa muut. Parhaimman haettavuuden vuoksi päätimme sisällyttää kaikki linkit samaan poustiin.

Sydney

Kun saavuimme Sydneyyn Bangkokista, olimme viettäneet 3 kuukautta Thaimaassa ja viikon Kamputseassa. Ero oli käsittämätön. Astuimme ulos noin klo 10 ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ensimmäinen tunne oli ”kuka jätti ilmastoinnin päälle?” Koska missään ei pitäisi olla niin viileää paitsi ilmastoiduissa tiloissa. :D Lämpötila oli ehkä 19 astetta mutta se tuntui viileältä, raikkaalta, tuoreelta. Ilma tuntui puhtaammalta. Sitten astuimme taksiin jolla menimme Tiun ystävän luokse. Välittömästi taksin lähdettyä huomasimme, miten hiljaista kaikkialla oli. Jopa moottoritie tuntui hiljaiselta. Ihmettelimme mistä tämä johtuu. Ovatko uudet autot vain niin paljon hiljaisempia? Johtuuko meteli Aasiassa skoottereista? Joka tapauksessa viileys, rauhallisuus, siisteys ja tilan tunne (leveät tiet, isot autot, isot rakennukset, sängyt jne) yllättivät. Onpas ihanaa olla kehittyneessä maassa jälleen!

Ensimmäisen yön asuimme Carmenin luona (moi Carmen!) ihanassa asunnossa rannikolla Coogeen kaupunginosassa. Valitettavasti Carmenilla ja hänen miehellään oli paljon tekemistä emmekä voineet jäädä sinne pidemmäksi aikaa, mutta löysimme onneksi heti sohvan Couchsurfingin kautta. Kanadalainen pariskunta (Chelsea ja Brett) oli asunut Sydneyssä hieman yli vuoden ja majoitti meidät pariksi päiväksi. Mukavia ihmisiä, mutta he olivat selvästi ottaneet liikaa vieraita viime aikoina koska heidän energiansa ei millään riittänyt kohtaamaan meitä. He olivat jatkuvasti väsyneitä eikä heihin oikein saanut kontaktia. Menimme tosin yhtenä päivänä tanssahtelemaan naruille (slacklining, mitä se nyt sitten suomeksi onkaan!) ja he näyttivät meille mallia. Opin ensimmäisenä päivänä ottamaan muutaman askeleen, huisia!

Vietimme noin viikon Tiun toisen ystävän, Timin, luona Manlyssa. Söimme pizzaa, joimme viiniä, katsoimme telkkaria ja nöräsimme koneella. Juuri mitä tarvitsimme jotta saisimme akkuja ladattua. Noh, kirjoitimme täältä kyllä blogiakin ja teimme tutkimustyötä seuraavien päivien eteen. Kävin myös Sydneyssä Atlassianin toimistolla pari kertaa. (Lyhyestä virsi kaunis: kirjoitin heidän tuotteestaan muutaman blogauksen, he kiinnittivät niihin huomiota, huomasivat että olen tulossa Sydneyyn ja kutsuivat käymään toimistollaan.) Tutustuin henkilökuntaan ja kerroin kokemuksistani Confluencen parissa ja annoin kehitysehdotuksia. Vierailu oli todella antoisa ja hetken mietin, pitäisikö pistää työhakemus vetämään… Mutta menopaluulippu Sydney-Helsinki -välillä on kallis ja matka pitkä. En yksinkertaisesti halua asua niin kaukana kotoa. Pidän elämästäni Suomessa!

Sydney on upea kaupunki mutta jätti meidät lopulta vähän kylmäksi. Se on kovin ”business”. Ihmiset ovat kiireisiä ja meininki tuntuu melko pinnalliselta. Museot, oopperatalot ja sensellaiset eivät meitä kauheasti kiinnosta joten Sydneyllä ei ollut tarjota meille kovin paljoa. Lisäksi se on todella kallis kaupunki! Jos siellä ei työskentele niin siellä ei kyllä ole varaa lomailla kauaa. Sataset vilisevät kun käy turisteilemassa tässä massiivisessa kaupungissa. Siellä on muuten myös vaikea ajaa, jopa navigaattorin kanssa. Hermoilin jatkuvasti ja stressitasoni oli korkea kun yritin löytää oikeaan paikkaan ja sitten parkkipaikan… Eih. En ikinä haluaisi omistaa autoa isossa kaupungissa. Kammottavaa. Kävimme Sydneyssä toistamiseen noin kuukautta myöhemmin, jolloin asuimme taas kanadalaisen pariskunnan ja Timin luona kymmenisen päivää yhteensä. Sekin reissu oli enimmäkseen akkujen latailua mutta teimme päiväretken Blue Mountainsille. Siellä olisikin sitten voinut viettää monta päivää. Aivan käsittämättömiä maisemia! Ehkä ensi kerralla…

Blue Mountains pani miettimään kuinka pieni ihminen on

Melbourne ja pieni road trip

Melbourne vei sydämemme <3

Melbourne (lausutaan ”melbön”). En oikein tiedä miten voisin kehua Melbournea tarpeeksi. Ihastuimme siihen ensinäkemältä. Se on monella tavoin viehättävä kaupunki: matala ja avoin (ei juuri pilvenpiirtäjiä), värikäs (graffiteja, erinäköisiä ihmisiä kaduilla), vihreä (paljon puistoja), kiireetön, ystävällinen. Paljon pikkuputiikkeja, ihastuttavia kahviloita, ratikoita (tajusin että tykkään ratikoista kun ne eivät ole täynnä spurguja), muusikoita, taidemaalareita, hippejä, hipstereitä, ym. taiteilijoita. Todella tutun eurooppalainen monelta osin ja ehkä juuri siksi viehättävä.

Saavuimme Melbourneen autokyydillä. Bongasimme Gumtreesta kyydin joka oli ajamassa Sydneystä Melbourneen yhdessä yössä. Melko kunnianhimoinen tavoite, matkaa kun on 900 kilometriä. Huomaa myös kuinka lyhyeltä tuo välimatka näyttää kartalla:


View Larger Map

Suomessa sama ajomatka kattaisi 80% maan pituudesta. Saimme kuin saimmekin matkan taitettua 10 tunnissa parin pysähdyksen kera. Onneksi vanha tuttuni Suski oli meitä vastassa viideltä aamulla (kiitos Suski!). Asuimme hänen luonaan kymmenisen päivää ja sitten sohvasurffasimme taas parissa eri paikassa. Ensimmäinen sohvamme oli 25 minuutin junamatkan päässä keskustasta – kolmen makuuhuoneen talossa asusti sveitsiläinen mies ja englantilainen nainen. Toinen sohvamme oli 10 minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta ja siellä meitä viihdytti kolme australialaista kämppistä kavereineen.

Maistoin Vegemite:ia jota Suski hyvänä ystävänä toki tarjosi. Ei ihan lempparia.

Aika kului Melbournessa kuin siivillä, ja pari viikkoa oli ohi ennen kuin olimme oikein ehtineet tehdä mitään paitsi kävellä hieman ympäri keskustaa. Vuokrasimme sitten auton 9 päiväksi ja lähdimme käymään kahdestaan Wilson’s Promontoryssa, joka on Australian mantereen eteläisin osa ja valtava kansallispuisto. Vietimme kaksi yötä puistossa ja kävimme muutamalla kävelyllä. Toinen näistä päivistä oli syntymäpäiväni ja sainkin ikimuistoisen synttärilahjan kun pääsimme erään polun huipulle. Näkymät olivat henkeäsalpaavan upeat. Näimme myös isoimman rannan ikinä ja kiviä kivien sisällä. Ja kenguruita. Ja vompatteja. Ja opossumeja. Ja emuja.

Wilson's Prom ja 29-vuotissynttärit

Wilson's Prom ja täydelliset satumetsät

Simpukoita kivessä. Niistä kuului hauska ääni kun korvan vei lähelle.

Seuraavaksi ajoimme Great Ocean Roadille (GOR), joka on maailman suurin sotamuistomerkki. Yli 240 kilometriä pitkä tie kattaa upeita maisemia kallioiden ja meren välissä. Emme tosin tienneet tien pituutta kun paikalla kävimme. Taisimme nähdä vain noin 70km tästä tiestä kun luulimme että tämä on nyt tässä. Meillä meni kyllä siihenkin reissuun puoli päivää kun pysähtelimme muutaman kerran ihailemaan näkymiä ja kahvittelemaan. Ja näimme koalan! Siinä se istui puussa, nähtävästi nukkumassa. GOR on kyllä näkemisen arvoinen, mutta ennemmin suosittelisin ajamaan Wilson’s Promiin jos vain aika riittää. Siellä näkemistä riittää moneksi päiväksi, ja luonto siellä on aivan upeaa. Metsiä, laaksoja, vuoria, kukkuloita, rantoja ja merta. Ja mainitsinko jo upeat näkymät?

Great Ocean Road ja siellä oleva majakka "The White Queen" joka on ollut joskus Mad Max -leffassakin!

Palasimme GOR:in jälkeen Melbourneen vielä yhdeksi yöksi ja sanoimme hyvästit (toistaiseksi) itävaltalaiselle ystävällemme Maggielle, jonka olimme tavanneet Thaimaassa ja uudelleen Australiassa (ei, toinen kerta ei enää ollut sattuma :)). Saimme pysyvän ystävän ja monta monta tuttua, koska viimeisenäkin yönä sohvasurffasimme vielä uudessa paikassa. Tämäkin housti löytyi spontaanisti ystävämme ja narutanssahtelun (edelleen slacklining) kautta. Kävimme puistossa tanssahtelemassa ja lopetellessamme kysyimme missä kannattaisi nukkua autossa. Ystävämme kysyi että miksette punkkaisi Urin luona? Johon Uri että niin, miksette. Ja sinne sitten mentiin. Tilattiin intialaista ja puhuttiin leffoista. Seuraavana päivänä haimme kaksi amerikkalaista matkaajaa kyytiin automme takapenkille ja lähdimme ajamaan takaisin Sydneyyn päin – mutta tällä kertaa pienempiä teitä rannikkoa pitkin. Emme olisi voineet sietää 900km moottoritietä toistamiseen. Niin uuvuttavaa…

Cairns

Sydneyyn päästyämme hengasimme tosiaan kymmenisen päivää kanadalaisten ja Timin luona mutta sitten päätimme että on aika mennä lämpimään taas. Melbournessahan oli ulkona koleat +14, ja siellä kun ei rakenneta taloja niin kuin Suomessa niin sisällä on täsmälleen sama lämpötila… Joten varasimme lennot Cairnsiin (lausutaan ”keens”). 4 tuntia lentokoneessa ja tadaa! Oli taas kesä. 23-25 astetta varjossa, eikä pilven hattaraa taivaalla. Vietimme ensimmäisen yön hostellissa jota emme voi kehua muttemme juuri haukkuakaan. Shenannigans (nykyään The Jack Backpackers) menettelee kyllä mutta melutaso oli aikamoinen ja huoneet ”nojaa”-tasoa. Seuraavat 11 päivää asuimme paikassa jota toisaalta voimme kehua reilusti. Cairns Sharehouse oli mahtava kokemus. Toimistolla käydään tekemässä paperit ja asumismuoto on hostellin ja vuokra-asumisen välimuoto. Vuokra maksetaan kuukausi kerrallaan, tai jos asuu vähemmän aikaa niin koko aika ennakkoon. Toki huoneen voi varata vaikka kaksi viikkoa kerrallaan, mutta silloin ei saa halvempaa hintaa eikä samaa huonetta voi taata, vaan joutuu ehkä vaihtamaan joka varauksen yhteydessä huonetta.

Vasen - huono huone (The Jack Backpackers). Oikea - hyvä huone (Cairns Sharehouse).

Asuimme viiden makuuhuoneen asunnossa kolmen asunnon talossa. Asunto ei ollut ihan ydinkeskustassa mutta pyörällä tai autolla sinne pääsi muutamassa minuutissa, kävellen ehkä vartissa. Yhteensä rakennuksessa oli siis noin 15 asukkia tai asuinparia, varmaan tyypillisesti 20-25 henkeä. Asunnossa on iso, hyvin varusteltu keittiö, iso mukava olohuone, kaksi kylpyhuonetta suihkuineen (ei jonotusta!) ja mukavat, pienehköt makuuhuoneet (kuitenkin parisängyillä). Varustelutaso ylipäätään oli hyvä: ilmainen langaton netti kaikissa asunnoissa, telkkari ja dvd-soitin sekä makuuhuoneissa että olkkarissa, lieden ja uunin lisäksi mikro ja vedenkeitin, pesukone ja kuivauskone (maksulliset), sekä meidän talomme pihalla maksuton poreamme! Ja tämä lysti maksoi siis meille 40AUD/päivä koska olimme vain sen 11 päivää. Jos olisimme asuneet siellä kuukauden tai kauemmin, vuokra olisi ollut 110AUD/henkilö/viikko eli meille 31AUD/päivä. Huomaa että vuokra on henkilökohtainen, ei huonekohtainen. Yksin matkustavalle siis puolet halvempi! Joka tapauksessa tämä on loistava vaihtoehto Cairnsissa asuvalle. Kaikki järjestelyt toimivat mielestämme hyvin. Asunnoissa oli rauhallista, hiljaista ja siistiä. Siivooja kävi kerran viikossa siivoamassa kylppärit ja imuroimassa asunnon. Asukkaat vastasivat yleisestä siisteydestä huoneissa ja yhteisissä tiloissa ja keittiön siivous sekä roskien vienti oli kiertävä vastuu.

Pääsimme vihdoin rahan kuluttamisen makuun kunnolla Cairnsissa. Siellä on niin paljon mahdollisuuksia että tartuimme muutamaan. Kävimme Cairnsista ja Port Douglasista (45min ajomatkan päässä) snorkkeloimassa kahtena päivänä. Sää ei suosinut meitä kumpanakaan kertana ja ensimmäinen menikin oikeastaan täysin hukkaan. Jaksoimme polskutella noin 20 minuuttia ja sitten halusimme pois vedestä koska virtaus oli niin voimakasta ja vesi niin kylmää. Ei vain ollut vaivan arvoista. Toinen kerta oli paljon parempi, joskin tuuli oli silloinkin voimakasta ja virtaukset siten myös. Tämä oli kuitenkin pidempi reissu ja kävimme kolmella eri riutalla. Näimme valtavia kaloja, isoja parvia, upeita koralleja ja yhden merikilpikonnan! Uin ihan sellaisen vieressä monta minuuttia, se oli valtavan kaunis olento. Loppujen lopuksi kumpikin kokemus on varmasti hyvä jos sää vain suosii. Ensimmäinen oli Green Island Big Cat Reef Cruises, 110AUD/henkilö buffetin ja märkäpukuvuokran kera, lähtö Cairnsista. Jälkimmäinen oli Silversonic, muistaakseni 220AUD/henkilö sisältäen buffetin ja kaikki varusteet, lähtö Port Douglasista. (Jostain syystä hinnat puuttuvat tällä hetkellä heidän nettisivuiltaan.) Kummastakin kaupungista löytyy kyllä paljon vaihtoehtoja, mutta ainakin näissä henkilökunta oli mukavaa, varusteet kunnossa ja ruoka (jälkimmäisessä tapauksessa) hyvää.

Snorklaussää olisi voinut olla parempi. Onneksi emme olleet niitä jotka tuolla pulauttelivat aamupalaansa ylös koska olimme tarpeeksi fiksuja ottaaksemme matkapahoinvointilääkkeitä ennen laivaan astumista!

Tämä olikin sitten ensimmäisen snorklauskertamme hauskin hetki. Sen jälkeen kaikki meni lähinnä alamäkeen. Kylmyyden ja merivirtausten kanssa taistelemisen jälkeen oli tosi mukavaa päästä takaisin mukavaan asuntoomme.

Kävimme myös Kurandassa päiväretkellä. Bussi haki meidät kämpältä ja vei gondolihissin (Skyrail) juurelle. Skyrail-reissu meni yhden vuoren ylitse ja kesti noin 25 minuuttia + kaksi pysähdystä kävelyratoineen. Oli aivan mahtavat näkymät! Kuranda oli söpö kiva kylänpahanen joskin rahaa kuluu helposti omaisuus – hinnat eivät ole ihan halvimmasta päästä. Siellä olisi voinut käydä katsomassa koaloja, lintuja ja perhosia, mutta tyydyimme kävelemään kylässä ja tekemään pientä shoppailua. Barron Gorge oli yksi mahtavimpia näkyjä mitä olemme koskaan nähneet. Takaisin tultiin junalla (Kuranda Scenic Railway) ja sekin oli unohtumaton matka – jälleen kerran Barron Gorge pysäytti, ja juna itse oli 1920-luvulta. Se oli todella mukava ja viehättävä juna ja koko matkan ajan tuli kuulutuksia radan ja seudun historiasta. Hieno reissu! Todellakin hintansa arvoinen – 100AUD per henkilö. Lisätietoja: http://www.kuranda.org/

Vaijerihissillä kohti Kurandaa. Näkymät olivat upeat kun sää suosi meitä!

Mukava vanhanajan juna Kurandasta Cairnsiin

Sitten kävimme lentämässä mikrolentokoneella (microlight flying) ensimmäistä kertaa. Tämä lähtee Port Douglasin läheltä, kestää 30-60 minuuttia hinnasta riippuen (alkaen 170AUD/henkilö) ja tarjoaa upeat näkymät Port Douglasin ympäristön ja koralliriuttojen yläpuolella. Näimme tällä reissulla haita, krokotiileja, kilpikonnia ja kotkia. Lentäjämme (=omistaja) Kevin oli järjettömän mukava ja kertoi kaikenlaista paikan historiasta ja luonnosta sekä lentämisestä itsestään. Äänekkään potkurikoneen sijasta voit myös riippuliitää tai varjoliitää. Suosittelemme lämpimästi: http://www.updraught.com.au/

Microliitoa Cairnsissa

Tiu innostui oikein urakalla taivaalla liitelystä

Kun saimme Arilta ja Stefulta auton käyttöömme (ihan oma tarinansa), kävimme kahdella reissulla: Cape Tribulation ja Atherton Tablelands. Ensin mainittu on ehdottomasti käymisen arvoinen. Voi ehkä viettää parikin päivää. Cape Tribulation on keskellä Daintree:n sademetsää, joka on maailman vanhin viidakko – ikää 110 miljoonaa vuotta. Verrattain Amazon on vain 7 miljoonaa vuotta vanha. Daintreessa on siis asunut dinosauruksia! Samoin siellä on asustanut 3-metrisiä kenguruita, 3-metrisiä lihansyöjälintuja, 2500-kiloisia esihistoriallisia vompatteja ja 7-metrisiä hirviökrokotiileja. Näkymät olivat tosiaan kuin Jurassic Parkista – ajoimme noin 25km lautalta viidakkotietä pitkin päästäksemme Cape Tribiin. Cape Tribulation itsessään on turistikaupunki jossa tarjotaan maastoajeluita, melontaa, ratsastusta ym. aktiviteettia. Siellä on myös hienoja rantoja ja saaria. Mutta viidakko pysäytti kyllä hetkeksi miettimään ajan kulkua ja planeettamme huomattavaa ikää. Suosittelemme tätä lämpimästi. Ainoa asia joka jäi harmittamaan oli se, että joka välissä mainittiin (oppaissa ja kylteissä) varomaan kasuaareja, maailman vaarallisimpia lintuja. Me yritimme ja yritimme etsiä muttemme päässyt näkemään yhtäkään tällaista legendaarista lintua. :(

Tämän lähemmäksi en aitoa kasuaaria päässyt :(

Atherton Tablelands oli sarjassa ”ihan kiva”, mutta ei mitenkään korvaamaton kokemus. Hienoja vesiputouksia ja kauniita kukkulamaisemia toki, ja päiväreissun arvoinen. Siellä voi tosin nähdä vesinokkaeläimiä (platypus) jos niitä haluaa erityisesti etsiä. Me näimme pari vilausta, muttemme jaksaneet jäädä odottelemaan pidemmäksi aikaa kun mokomat platypukset eivät kutsuistamme huolimatta halunneet näyttäytyä. Kolme viikkoa jaksoimme Cairnsissa pyöriä, mutta sitten halusimme päästä Brisbaneen koska aikamme Australiassa alkoi käydä vähiin (jo nyt?). Enää kolme viikkoa jäljellä ja halusimme varata viikon ajomatkaan ja kaksi viikkoa Brisbanessa. Vietimme ennen lähtöä pari lepopäivää Gecko’s Backpackersissa ja Dreamtime Hostelissa, joka oli mahtava idea. Todella mukavia hostelleja kummatkin, suosittelemme. Dreamtime oli muutaman dollarin kalliimpi mutta siellä oli myös ilmainen langaton netti, harvinaisuus Cairnsissa.

Näin paljon näimme vesinokkaeläimistä. Modernin teknologian ansiosta saimme kuitenkin kuvasta lukijoille paljon terävämmän ;)

Brisbane ja iso road trip

En ole laskenut kilometrejä tarkkaan, mutta arvioisin että ajoimme yli 2200km matkalla Cairns-Brisbane (lausutaan ”brisbn”). Ajamista ainakin riitti, ja Tiullahan ei ole ajokorttia joten minä ajoin koko matkan. Kuusi päivää teimme reissua ja näimme alati muuttuvaa maastoa. Viidakko muuttui metsäksi, metsä pelloiksi ja pellot erämaaksi. Sivistystä matkalla oli vähän – kaupungit muistuttivat toinen toistaan eikä niissä vaikuttanut olevan paljoakaan nähtävää. Pari mainitsemisen arvoista asiaa tältä matkalta kuitenkin jäi käteen.

Paljon tyhjää tietä edessäpäin. Tämä sattui olemaan niitä harvoja päiviä kun EMME ajaneet sateessa.

Cairnsin ja Townsvillen välillä (350km) ei ollut vielä kauheasti nähtävää, mutta ensimmäisen yöpymispaikkamme Cape Upstartin kohdalla näkymät alkoivat olla henkeäsalpaavan upeita. Ensimmäistä kertaa näin kunnon preerioita villin lännen tyyliin. Ärsytin Tiuta koko seuraavan aamun kommentoimalla kaikkea: ”Katso, miten upea vuori! Entäs nuo puut! Ja nuo puskat! Kenguru!” jne. Tätä sitten jatkui melkein tuhat kilometriä, joskaan en enää jaksanut kommentoida kaikkea. :D

Kenguru puskassa!

Kun pääsimme Tin Can Bay:hin, saimme nähdä jotain harvinaista. Joka aamu klo 8-9 välillä eräs delfiiniparvi tulee käymään tässä lahdessa (ja on siis tehnyt näin parikymmentä vuotta). Alfadelfiini tulee yksin tai joskus toisen delfiinin kanssa aamiaiselle erään kahvilan rannalle, jonne kertyy yleensä kymmeniä turisteja syöttämään niitä. Katselimme kun delfiinit saapuivat rantaan, avasivat suunsa, ja odottivat. Siinä sitten ihmiset antoivat yhden kalan kerrallaan ja delfiinit odottivat kärsivällisesti aina seuraavaa. Tunnin ne söivät ja lähtivät sitten takaisin merelle päin. Samalla rannalla oli pelikaaniperhe, joka yritti päästä kalaosingoille. Tajusimme että pelikaanit ovat isoja ja pelottavia lintuja. Valtavia.

Alfadelfiini "Mystique" Tin Can Bayssä

Pelikaanit ovat hiton pelottavia lintuja. Teimme tämän johtopäätöksen siinä vaiheessa kun näimme yhden avaavan suunsa ja tajusimme että sinne olisi mahtunut pieni lapsi sisälle.

Kiipeilyä Kangaroo Pointissa. Monet aurinkoiset päivät kuluivat täällä narulla tanssien ja nauraen ystävien kanssa.

Lopulta pääsimme Brisbaneen. Kaupunki oli mukava, Melbournen ja Sydneyn välimaastoa. Iso ja kultturelli mutta vähemmän itseään täynnä kuin Sydney. Asuimme Banana Bender Backpackers -nimisessä hostellissa viikon, kun yritimme saada auton myytyä ja tutustuimme kaupunkiin paremmin. Hostelli oli mukava, mutta hieman tyyris. Kävimme muutaman päivän jälkeen CS-miitissä joka muuttikin sitten Brisbanen lopullisesti. Löysimme heti yhden houstin ja muutaman kiipeilykaverin. Saimme tietää että Brisbanessa on kiipeilykeskus jossa on tarjous: vastaa ensimmäisen kiipeilypäivän jälkeen kyselyyn ja saa viikko ilmaista kiipeilyä varusteineen. Tämä kelpaa, kiitos. Kävimmekin sitten melkein joka päivä kiipeilemässä seuraavan viikon ajan. Kävimme myös Kangaroo Point:illa kiipeilemässä ja hengailemassa, mahtava paikka. Nukuimme kolme yötä Newmarket Gardens Caravan Parkissa kun emme vielä olleet saaneet autoa myytyä ja halusimme asua hieman halvemmalla kuin 70AUD/yö. Sitten saimmekin sohvapaikan mieheltä, josta tuli saman tien ystävämme.

Taisimme lopulta nukkua 5 yötä Jamesin luona. Tavallaan James oli onni onnettomuudessa, automme nimittäin hajosi ensimmäisen yön jälkeen. Ilmapumpun väkipyörän laakerit olivat ilmeisesti niin kuluneet että pylpyrä lopulta jumittui kokonaan pari minuuttia ennen kauppareissumme loppua. Ihmettelin mistä palaneen käry tulee mutten osannut reagoida välittömästi. Kun vihdoin sain auton parkkiin ja sammutin moottorin, konepellin alta alkoi tulla savua. Avasin pellin ja katsoin järkyttyneenä kun jakohihna suli poikki seuraavien sekuntien aikana. Oli sopivasti perjantai emmekä enää saaneet autoa korjattua ennen viikonloppua. Joten ei muuta kuin Civ 4 -pelisessiot pystyyn! Jamesilla sattui olemaan täydellinen maku niin musiikissa, kirjoissa, leffoissa kuin peleissä (meidän näkökulmastamme tietysti) ja hänellä oli – käsittämätöntä kyllä – vieraspelikone. Siis tietokone, pelaamista varten, vieraille. Nörtin unelma. :O

Pelisessiot käynnissä. Yhteen peliin meni kolmisen iltaa ja monta viinilasillista. :)

Pelailimme Civiä (ja yhden pelin Settlers of Catania) ja juttelimme niitä näitä viikonlopun. Välillä söimme minun tekemääni hernekeittoa (nami!) ja Tiun pannaria (nomi!). James kävi kyllä välillä kaupungilla ja harrastamassa erinäisiä asioita; minä ja Tiu chillasimme. Tässä vaiheessa olimme sen tarpeessa! Maanantaina saimme auton korjattua välttävästi (jakohihna vaihdettiin ja ilmapumppua vähän venkslattiin – sieltä tippuikin mukavasti ruostetta…) ja olimme nyt epätoivoisia. Yli 2 viikon yrityksen jälkeen emme olleet saaneet autoa kaupaksi. Tajusimme pyytäneemme siitä ihan liikaa, kokemattomia kuin olimme. Veimme sen lopulta autokauppiaalle joka antoi meille 500 dollaria käteistä. Olimme alunperin pyytäneet autosta 2500 dollaria (korjausten jälkeen).

Katson laskua auton korjauksesta huokaillen. Tässä vaiheessa oli kaksi vuorokautta lähtöön Australiasta.

Oppia ikä kaikki! Paitsi että olemme todenneet että oppiminen, etenkin näin matkustaessa, on helvetin kallista. Kannattaa oppia muiden virheistä. Vuokraa auto jos aiot käyttää sitä 3kk tai vähemmän. Osta auto jos aiot käyttää sitä 6kk tai enemmän. Jos putoat tuohon väliin, mieti kuinka paljon aikaa ja vaivaa auton myymiseen menee matkan loppupäässä. Onko se todella sen rahan arvoista? Pahimmassa tapauksessa menetät rahaa JA kaiken ajan ja vaivannäön. Suosittelemme käyttämään Travellers Autobarnia, heillä oli hyvä palvelu ja kohtuulliset hinnat alusta loppuun. He sekä vuokraavat että myyvät kaikenlaisia kärryjä (takaisinostotakuulla!).

Yleistä Australiasta

Viimeiseksi jää sitten yleisiä huomioita Australiasta, tuosta mantereesta jolla on ihan oma kansansa, vaikka englantilaista kulttuurivaikutusta paljon onkin. Paikalla on myös monta lempinimeä: Aussie, Oz, Down Under jne.

Ensinnäkin maa on valtava. Emme ihan tajunneet, kuinka valtava, ennen kuin katsoimme 900 kilometrin ajomatkan jälkeen karttaa. Ja sitten myöhemmin 6 päivän ja 2000 kilometrin jälkeen. Aivoni eivät käsitä sitä, että Suomi mahtuisi Australian sisään 22 kertaa. Australia on 28% suurempi kuin koko Eurooppa. Monien päivittäinen työmatka on 100-150 kilometriä, eikä sille juuri kohauteta olkapäitä. Me näimme kolmessa kuukaudessa piskuisen pienen osan Australiasta: Sydneyn, Melbournen, osan näiden välimaastosta, Blue Mountainsista Sydneyn ulkopuolella vilauksen, ja siivun Queenslandista: Rannikkotien välillä Cape Tribulation – Brisbane. Jos haluaisi ajaa Australian ympäri niin että välillä ehtii vetää henkeäkin, siihen kannattaa varata vuosi aikaa. Oikeasti.

Netin käyttö on monesti kallista. Mobiilidata maksaa paljon monilla operaattoreilla ja wifi on maksullinen useimmissa hostelleissa. Hyväksi diiliksi osoittautui Woolworths-marketin tarjoama paketti, joka sisältää 5 gigaa dataa ja lähes rajattomasti tekstareita ja puheaikaa (näitä ei nimittäin tule niin paljon käytettyä) 45 päivän ajaksi 30 dollarilla. Kyseinen liittymä käyttää Optuksen verkkoa, joka on kohtuullinen. Suosittelemme isonäyttöisen älypuhelimen tai 3G-tabletin käyttöä koska niin tien päällä kuin hostelleissa saa nopeasti ja mukavasti haettua tietoa (lue: Google Maps, Wikitravel, Tripadvisor, kaikenlaiset varaukset sähköpostista jne). Itsehän emme luovu läppäreistä väkisinkään, mutta tabletti olisi ollut tätä road trippailua varten hyvä lisä. Thaimaassa sillä ei kyllä olisi tehnyt mitään, mutta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa autolla liikkuessa varsin kätevä laite.

Sohvasurffatessa säästää pienen omaisuuden. Laskimme, että säästimme ensimmäisen 6 viikon aikana Sydneyssä ja Melbournessa ainakin $1200 koska käytimme CouchSurfingia. Hostellisängyn hinta on vain yksi kuluerä – myös ruokaan ja nettiin (jos käyttää hostellien maksullista wifiä) kuluu rahaa ja ruokakustannukset voi usein jakaa houstin kanssa.

Muuta:

  • Myki on todella fiksu matkakorttijärjestelmä Melbournessa, ottakaa mallia HSL!
  • Kolikoiden koot ovat älyttömiä ausseissa: 50-senttinen on valtava kolikko, 2-dollarinen piskuisen pieni, 1-dollarinen tässä välissä ja loput sitten ihan loogisia. Mutta miksi, oi miksi, vähemmän arvoinen kolikko on isompi ja painavampi? Ei mitään järkeä.
  • Aurinko on järkyttävän kuuma Australiassa, jopa talvella. Emme palaneet auringossa, mutta välittömästi aurinkoon siirtyessä tuli kuuma ja ihoa poltti; välittömästi varjoon siirtyessä tuli kylmä. Otsonikerros on kiva asia…
  • Australian tienviitat ovat ihan omassa luokassaan. Ikinä ei ole tullut vastaan niin värikkäitä ja kuvaavia tienviittoja ja ohjeita. Kyltit olivat kekseliäitä ja informatiivisia. Rattiin nukahtamisesta ja ylinopeudesta varoiteltiin vähän väliä ja liikennekuolemat ovatkin vähentyneet rajusti viime vuosina kampanjoinnin ansiosta.

Australian kyltit <3

Siinäpä se. Melkoisesti tekstiä, mutta tietenkin tämäkin edustaa vain muutamaa prosenttia kaikista kokemuksistamme. Loput voimme kertoa kasvotusten, kun näemme. :) Seuraavaksi on vuorossa budjettipousti Australiasta, ja sitten kirjoitamme fiiliksiä Uudesta-Seelannista, jossa nyt kirjoitushetkellä olemme. Paikka räjäyttää kyllä tajunnan, sen verran voin paljastaa.

Kommenttien RSS-syöte
2 kommenttia
  1. Andy
    Kirjoitettu 19 elo 2012 klo 21:13 | Ikilinkki

    :)

    Kiva lukea kuulumisia ja hienoja kuvia. Innolla odotan Uuden-Seelannin poustausta.

    Kuulostaa kyllä hurjalta tuo ”Suomi mahtuisi Australian sisään 22 kertaa.” Olen Macan kanssa samaa mieltä että se on kyllä aika aivot räjäyttävä tieto.

  2. Kirjoitettu 17 syys 2012 klo 22:58 | Ikilinkki

    Haha, loistavia noi kuvat. :D Entryn viihdearvo triplaantu heti! Loistavaa! Sanoin kahdesti loistavaa! Kolmesti!

Kirjoita kommentti