Skip to content
Sivupoluilla

Koh Tao ja Koh Phangan

Kirjoittamisesta tuli vahingossa otettua pitkä tauko. Jotenkin ei vain jaksanut kirjoittaa mitään, kun oli niin paljon koettavaa ja elettävää. Osa matkasta varmaan kuuluisikin kuluttaa näin, mutta tarkoituksenamme on pystyä nauttimaan näistä muistoista vielä pitkään matkan jälkeenkin. Siispä koetamme kirjoitella, vaikka ei aina huvittaisi.

Huhtikuu kului Bangkokissa, Etelä-Thaimaan saarilla ja Angkorin arkeologisessa puistossa Kamputseassa. Rahaa meni yhdessä kuukaudessa enemmän kuin ensimmäisen kahden kuukauden aikana yhteensä, kun matkustimme Pohjois-Thaimaassa. Mutta kokemukset olivat rahan arvoisia, koska näimme perhettä viikon verran sekä yhden maailman suurista ihmeistä. 

Viisumien pidentäminen

Ennen kuin pääsimme lähtemään Chiang Maista, meidän täytyi uusia viisumit. Se olikin aikamoinen hässäkkä, Thaimaassa kun ei osata kirjoittaa maailman selkeimpiä ohjeita. Vaikka olimme yrittäneet selvittää kaiken etukäteen ja valmistautua mahdollisimman hyvin, jouduimme kuitenkin aloittamaan jonotuksen kertaalleen alusta ja päädyimme viettämään maahanmuuttovirastossa yli 4 tuntia. Onneksi saimme kuitenkin viisumimme uusittua emmekä joutuneet maksamaan sakkoa vaikka uusimme viisumit päivän myöhässä. Viranomaiset lienivät hyvällä tuulella.

Varoituksen sana kuitenkin matkustaville pariskunnille: mitään asiakirjoja ei voi jakaa kahden ihmisen kesken. Olimme mm. ottaneet passikopiot samalle A4:lle. Mutta samaa A4:sta ei voi käyttää kahdessa eri hakemuksessa. Paperiarkkia ei myöskään voi leikata kahtia, koska kaikki asiakirjat pitää toimittaa A4:nä. Tulos -> Koska minä annoin paperit ensin, Tiu joutui menemään kopiokonejonoon (noin puoli tuntia) ja sen jälkeen uudelleen viisumihakemusjonoon (noin tunti lisää). Muuten voitte noudattaa näitä ohjeita, mutta varmistakaa tosiaan että kummankin passista, viisumista (leimoineen!) ja lähtökortista (departure card) on kopiot erillisillä A4-paperiarkeilla. Mitään muuta ei hyväksytä vaan sitten passitetaan kopiokonejonoon ja viisumipidennyksen jonotus alkaa alusta. Oikeastaan haluaisin kirjoittaa viisuminpidennyksen hakemusprosessista erillisen ohjeen, kun siitä varmaan olisi hyötyä useammallekin matkustajalle. Ehkä teenkin niin.

Bangkok

Kun viisumit oli saatu kuntoon, pääsimme jatkamaan matkaamme. Sanoimme vihdoin jäähyväiset pohjoiselle ja suuntasimme juna-asemalle odottamaan Bangkokiin lähtevää junaa.

Saimme paikat makuuvaunujunasta 2. luokassa. Se tuntui kylläkin enemmän 1. luokan vaunulta koska vaunu oli siisti, ilmastointi pelitti, alasänky oli todella leveä, sängyt olivat mukavat ja tarjoilu pelasi hyvin. Saimme ehkä parhaimmat yöunet missään kulkuneuvossa ikinä vaikka juna heilui ja tärisi epätasaisilla kiskoilla. Heräsimme taianomaiseen auringonnousuun, jota pääsimme ihailemaan alapediltä. Ruokakin oli junaruoaksi ihan mukiinmenevää ja kohtuuhintaista. Puhtaudessa oli tosin ilmeisesti toivomisen varaa, koska seuraavana päivänä sain tajuttomat vatsakivut pariksi tunniksi.

Ruokailua junassa. Ruoka tuotiin suoraan sänkyyn!

Ruokailua junassa. Ruoka tuotiin suoraan sänkyyn!

Auringonnousu oli upea näky junan suuresta ikkunasta katsottuna. Etenkin hyvin nukutun yön jälkeen.

Auringonnousu oli upea näky junan suuresta ikkunasta katsottuna. Etenkin hyvin nukutun yön jälkeen.

Katteet ilmeisesti tehdään oluella, koska sitä yritettiin tarjota meille ihan joka välissä. Ensin heti kun päästiin junaan. Sitten uudelleen hieman myöhemmin. Sitten, kun kävin tilaamassa meille ruokaa, ”saisiko olla olut ruoan kanssa?” Ei kiitos. Kun ruoka tuotiin vaunuumme (suoraan sänkyyn! arvostimme), tarjoilijalla oli olutpullo mukana. ”Tehän tilasitte oluen tämän kanssa, eikö?” Ei edelleenkään. Kiitos. Kovasti tarjoilija yritti väittää että kylläpäs tilasitte. :D Ei sitten onneksi jouduttu maksamaan sitä.

Saavuimme Bangkokiin aamuseitsemältä ja ilma oli jo silloin melko hikistä. Kipitimme pikimmiten Tiun tuntemaan Cozy Bangkokiin, josta saimme saman tien itsellemme huoneen ”huokeaan” 750 bahtin hintaan. Tämähän ei ole kuin 19 euroa/yö, mutta vertailun vuoksi samanlainen huone olisi Chiang Maissa maksanut 400 bahtia eli 10 euroa. Voin kuitenkin suositella ho(s)tellia koska se on tilava ja siisti ja siellä on paljon muitakin reppureissaajia. Heillä ei ole ravintolaa, mutta alakerrassa on hyvin varustettu yhteiskeittiö jossa voi kokkailla yksin tai muiden kanssa. Siinä säästää jonkun verran rahaa kun ei tarvitse syödä ulkona Bangkokissa. Katukeittiön ruoat ovat about samanhintaisia kuin kaupasta ostetut ainekset, mutta katukeittiössä joutuu ottamaan riskin hygienisyyden suhteen. Elämä on valintoja täynnä.

Shop ’til you drop

Kun olimme asettautuneet huoneeseemme, päätimme lähteä käymään läheisessä ostoskeskuksessa, MBK:ssa. Menimme sinne kahdella eri metrolla, MRT (maanalainen) ja BTS (skytrain). Kummatkin tekivät minuun vaikutuksen. Junat ovat siistejä ja tilavia ja todella hyvin ilmastoituja. Junaan mennessä toivoisi että voisi laittaa takin päälle – siellä on 20 astetta kylmempää kuin ulkopuolella. Ei tunnu järkevältä, mutta minkäs teet. Aasialaiset ovat hulluna ilmastointiin.

Skytrain

Skytrain

Metrot ovat myös ajallaan Bangkokissa. Vuorovälit ovat ruuhka-aikana sekunnin tarkkuudella - melkoista tarkkuustyötä!

Metrot ovat myös ajallaan Bangkokissa. Vuorovälit ovat ruuhka-aikana sekunnin tarkkuudella - melkoista tarkkuustyötä!

Kauppakeskus MBK oli kyllä ihan yhtä vaikuttava. Se oli kuin pienoiskaupunki karttoineen ja kaupunginosineen. Ostoskeskuksessa on 8 kerrosta ja yhden kerroksen ympäri käveleminen kestää parikymmentä minuuttia. Kävimme syömässä Burger Kingissä koska halusin maistaa vanhaa suosikkiani, Spicy Tendercrisp-hampurilaista. Olin iloinen. Tiu puolestaan hemmotteli itseään Starbucksin isolla cappuccinolla. Amerikkalaisten annoskoot ovat jostain muusta maailmasta, koska kuvassa oleva kuppi ei edes ollut isoin koko. Isoin koko on itse asiassa niin suuri, että se täyttää (normaalin ihmisen) koko vatsalaukun. Noh, ainakin kaveriporukka voisi jakaa yhden yhteisen kahvin keskenään, jos kahvimaut sattuvat kohtaamaan.

Kauppakeskus MBK. Säihkettä ja säpinää.

Kauppakeskus MBK: Säihkettä ja säpinää

Länsimaiset hemmottelut: Starbucks-kupponen ja BK-hamppari.

Länsimaiset hemmottelut: Starbucks-kupponen ja BK-hamppari

Emme kyllä shoppailleet mitään, mutta tavaraa oli tosiaan pienen kaupungin tarpeisiin asti. Vaatteita, elektroniikkaa, kosmetiikkaa, huonekaluja, kultaa ja hopeaa, jalokiviä… Ja toistasataa ravintolaa. Pelkästään erilaisia etnisiä ravintoloita löytyy montakymmentä – joka maailmankolkasta vaikuttaa olevan jotakin. Sen sijaan kävimme elokuvissa kaksi kertaa. Ensin päätimme tuhlata hieman luksukseen ja kävimme VIP-leffassa. Katsoimme Clash of the Titansin, joka on ihan tusinatavaraa, mutta 250 bahtin (6,30 euron) hintaisilla lipuilla pääsimme superilmastoituun 18 -asteiseen (jee?) teatteriin löhötuoleihin vilttien alle ja saimme jonkun margaritan tyylisen tervetuliaisdrinkin. Hieno kokemus kyllä, mutta päätimme seuraavana päivänä mennä saman paikan tavalliseen teatteriin joka oli ihan verrannollinen Tennispalatsiin ja liput maksoivat vain 80฿ (2,10 euroa) laaki. Hieman parempi hinta-laatusuhde. Kannattaa käydä leffassa MBK:ssa!

Koh Tao

Illalla junamme lähtikin sitten kohti Koh Taoa. Tähän junaan ei saanut makuupaikkoja, joten matkustimme 2. luokan istumapaikoilla, joilla jouduimme jo vähän palelemaan. Yhtiö tarjosi kyllä viltit, mutta koska niitä ei saa käärittyä koko kehon ympärille ellei ole Peter Dinklage, tulee kuitenkin paleltamaan jonkun verran. Junassa oli varmaan se ihanteellinen +18 jota aasialaiset rakastavat. Saimme kuitenkin nukuttua parisen tuntia ja pääsimme Chumphoniin aamukuudelta, josta pääsimme bussilla satamaan. Täältä jatkoimme lautalla Koh Taolle. Matkan pituus ja hinta: 1250km ja 1900฿ (48€) per nuppi. Chiang Mai-Bangkok kesti noin 9 tuntia, Bangkok-Chumphon 7 tuntia, bussi 0,5 tuntia, lautta 3 tuntia. Vihdoin: puhdas ilma (ei savusumua tai pakokaasuja), meri, rannat. Kyllä oli tervetullutta!

Koh Taon paratiisimaisemat.

Koh Taon paratiisimaisemat

Toisaalta näistä eduista joutuikin sitten maksamaan aika lailla. Heti alkuun järkytyimme ruokien hinnoista – salaatista sai maksaa 140-200฿ kun tähänastisten elämiemme parhaan salaatin saa Chiang Maista 70 bahtilla. Huoneiden hinnat samoin kaksinkertaistuivat – maksoimme pienestä tunkkaisesta tuulettimella varustetusta mökistä (tosin biitsillä) 600฿/yö, tasan kaksi kertaa enemmän kuin isommasta huoneesta pohjoisessa.

Kävimme kävelyllä Sairee Beachilla, joka on saaren suosituin ranta ja jonka varrelta löytää luultavasti noin 90% saaren baareista. Näimme heti että rakentamisen taso on ihan eri luokkaa kuin pohjoisessa. Rakennukset ovat uusia ja kiiltäviä, sisäänkäynnit hulppeita. Kaikki on kyltitetty englanniksi ja paikalliset osaavat englantia myös paljon paremmin kuin pohjoisen asukkaat. Näimme jopa naurettavan hienoja hotelleja, jossa sisäänkäynti oli iso kivirakennelma jonka vieressä kuohui vesiputous. Näissä paikoissa hinnat olivatkin sitten alkaen 1000฿/yö ja ilmastoidut huoneet olivat tyypillisesti 1500-2500฿/yö. Toisaalta ihan kohtuullinen hintataso perheelle 2 viikon rantalomaa varten, muttei kovin hyvä reppureissaajille.

Jyrkkiä mäkiä ja klassinen skootterihuijaus

Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin päästäksemme tutkimaan saarta omin päin. Meitä varoitettiin huijaavista vuokraamoista, ja olimme näistä lukeneetkin netistä etukäteen, joten kysyimme hostellimme emännältä luotettavaa paikkaa. Hän neuvoi vuokraamaan D.D. Hut -nimisestä hostellista/vuokraamosta, josta kävimme hakemassa itsellemme menopelin. Työntekijä tarkisti pyörän kunnon ja merkkasi kaikki maalipinnan virheet paperille. Tarkistimme maalipinnan myös itse tarkkaan ja totesimme että kaikki virheet on merkitty paperiin. Ei muuta kuin menoksi!

Satama ja hostellimme oli saaren länsirannalla; kävimme skootterilla saaren eteläpäässä ja itäpuolen rannalla nimeltä Ao Leuk. Ranta oli mukava ja päätimme käydä vielä toisellakin rannalla ennen skootterin palauttamista seuraavana päivänä. Valitsimme Ao Leukin vieressä sijaitsevan Ao Tanoten, joka oli vielä mukavampi ranta, joskin sinne oli vaikeampi päästä. Mäet ovat todella jyrkkiä ja osa tiestä on asfaltoimatonta, täynnä isoja kuoppia ja liukasta. Kaikkia mäkiä ei voi ajaa kahden matkustajan painolla, vaan osassa mäkiä toisen matkustajan täytyy kävellä ylös/alas.

Koh Tao. Varo jyrkkiä mäkiä :D

Koh Tao. Varo jyrkkiä mäkiä :D

Tanotella kävimme snorklaamassa vuokravarusteilla ja huomasimme että toinen snorkkeleista vuoti hieman. Kannattaa aina yrittää vuokrata snorklausvarusteet jostain sukelluspaikasta – myöhemmin vuokrasimme kamat Master Diversilta samaan hintaan (100฿/henkilö) ja ne olivat priimakamaa. Snorklaus oli kuitenkin mielenkiintoista koska Tanotella oli upeat korallit ja paljon kaloja. Rannalla on myös yksi ravintola ja yksi baari – baarin omistaja oli erityisen mukava nainen joka antoi paljon neuvoja ja lainasi meille jopa pelastusliivejä snorklausta varten ilmaiseksi! (Minulla on laihana miehenä vaikeuksia pysyä pinnalla snorklatessa mutta liivin kanssa pystyin relaamaan.) Ravintolassa oli kohtuulliset hinnat, menettelevää ruokaa ja mukava henkilökunta. Voimme suositella tätä rantaa lämpimästi!

Valitettavasti meille suositeltu D.D. Hut ei ollut reiluimmasta päästä sekään. Maksoimme yhden päivän vuokrasta 200฿, mutta palauttaessamme skootterin miekkonen tarkasti pyörän uudelleen ja huomautti naarmuista muovipinnassa, ei siis tarkistanut maalipintaa lainkaan. Naarmuthan eivät olleet meidän aiheuttamiamme, mutta emme me sitä voineet mitenkään todistaa. Olin antanut passin vakuudeksi joten miehellä oli käytännössä mahdollisuus kiristää minulta kuinka paljon tahansa. Tätä kannattaa muuten aina välttää kaikin keinoin. Mieluummin kannattaa antaa 5000฿ vakuudeksi kuin passi. Passin menettäminen voi kuitenkin maksaa paljon enemmän – matkan konsulaattiin tai suurlähetystöön, byrokraattiset kulut sekä tietenkin menetetyn matka-ajan ja pahoitetun mielen.

Tässä tapauksessa mies luetteli eri osien korvaushinnat: 1000฿, 1500฿, 2000฿… Mutta koska naarmut eivät ole kovin suuria niin hän voi päästää minut pälkähästä vaivaisella 1000 bahtilla. JÖES! Poliisia ei kannata näissä tapauksissa kutsua, koska poliisit puolustavat aina paikallisia. Et voi mitenkään voittaa, joten täytyy vain maksaa. Voi yrittää neuvotella maksusta mutta jos passi on vakuutena, täytyy vain niellä tappionsa jo etukäteen. Tässä vaiheessa päähäsi saattaa juolahtaa älynväläys: minäpä otan valokuvat pyörästä ennen lähtöä! Se ei kuitenkaan paikallisen hostellinomistajan mukaan kannata: jotkut vuokraamon omistajat huutavat kovaan ääneen ettei valokuvia saa ottaa ja heittävät vettä vuokraajan päälle, tuhoten samalla kameran. Tässäkin tapauksessa poliisin kutsuminen on turhaa. Otimme siis tästä opiksemme emmekä enää vuokranneet skoottereita mistään etelästä.

Koh Phangan

Muutaman päivän oleskelun jälkeen Tiun veljet sekä ex-kämppis Jussi saapuivat Koh Samuille. Sovimme että siirrymme kaikki Koh Phanganille jossa viettäisimme Tiun 30-vuotissynttäreitä, Jussin 34-vuotissynttäreitä ja Thaimaan uutta vuotta.

Ilo oli suuri kun Titiun veljet ja ex-kämppis tulivat tapaamaan meitä

Ilo oli suuri kun Tiun veljet ja ex-kämppis tulivat tapaamaan meitä

Päätimme kokeilla saaren luoteisosaa ensin ja päädyimme Haad Salad -rannalle hotelliin Cookie’s Salad. Asuimme hulppeissa 1600฿ (40€) huoneissa pari yötä ja vaikka näkymät olivat mahtavat niin huone ei ollut niin paljon hienompi jotta se olisi oikeuttanut korkean hinnan. Hotellin ravintola oli kyllä todella hieno ja palvelu kautta linjan mahtavaa. Ruoat ja juomat menivät huoneen laskuun joten päädyimme tuhlaamaan tänne sievoisen summan rahaa. Petollista tuollainen laskumeininki. :D Päätimme siirtyä saaren toiselle puolelle jossa kuulemma oli hienot ja rauhalliset rannat. Suuntana oli Thong Nai Pan ja hotelli järjesti meille kuljetuksen saaren toiseen päähän kohtuulliseen hintaan 300฿/henkilö. Matka kestikin noin tunnin!

Näkymät olivat kyllä melkoisen hienot parvekkeelta

Näkymät olivat kyllä melkoisen hienot parvekkeelta

Hyödynsimme myös uima-allasta. Kaikki muut paitsi minä tajusivat mistä kisasta oli kysymys...

Hyödynsimme myös uima-allasta. Kaikki muut paitsi minä tajusivat mistä kisasta oli kysymys...

Kuvassa onnelinen kolmekymmentävuotias

Kuvassa onnelinen kolmekymmentävuotias

Thong Nai Panissa on kaksi rantaa: Noi ja Yai. Yai on näistä suurempi ranta ja löysimme sieltä resortin joka vuokraa bungaloweja 2000฿ (50€) vuorokausihintaan. Bungalowiin mahtui 5 henkeä lisäsängyllä, joten mahduimme kaikki samaan ja pääsimme siten paljon halvemmalla kuin aiemmassa asuinpaikassa. Ilmastointi bungalowssa oli jumalainen – ilman sitä emme kyllä olisi saaneet unen päästä kiinni lainkaan. Ulkona oli joka päivä +35 ja öisin +28.

Viidakkoseikkailu ja Half-moon Party

Vietimme aikamme enimmäkseen hengailemalla rannalla ja syömällä rannan ravintoloissa. Hinnat näissä olivat jo melkein välimerellistä tasoa: yhden pienehkön ruoka-annoksen hinta oli tyypillisesti 200-300฿ eli 5-7,50€. Kalja tosin oli silti halpaa suomalaisen näkökulmasta – 100฿ pullo. Pelailimme korttia ja erästä strategiapeliä iPadilla. Muutaman päivän jälkeen pelkkä löhöily alkoi tympiä ja päätimme vuokrata auton päiväksi ja käydä hieman tutkimassa saarta omin päin. Valitsimme auton joka pärjäisi huonokuntoisilla teillä ja johon mahtuisi 5 henkeä mukavasti: kolmilitraisen neliveto-Hiluxin. Sitä oli muuten tajuttoman hauska ajaa. Suurin, tehokkain ja miehekkäin auto jolla olen ajanut! Vähän piti tosin totutella oikeanpuoleiseen rattiin, mutta onneksi oli automaattivaihteet. Ei sentään tarvinnut vaihteiden kanssa säätää väärällä kädellä.

Aika paljon kulutettiin illoista erään strategiapelin pelaamiseen iPadilla. Oli kyllä koukuttava!

Aika paljon kulutettiin illoista erään strategiapelin pelaamiseen iPadilla. Oli kyllä koukuttava!

Ajelimme Thong Salaan ja pysähdyimme matkalla käymään Rainforest Adventuressa. Paikka oli pieni seikkailupuisto jonka ranskalaiset olivat muutamaa vuotta aiemmin pystyttäneet viidakkoon. He olivat rakentaneet köysiradan puiden lomaan ja 800฿ (20€) hinnalla sai opastetun kierroksen radan ympäri. Jussi, Paul ja minä päätimme lähteä seikkailemaan ja rata oli kierretty reilussa puolessa tunnissa. Jäimme vielä katsastamaan uuden työn alla olevan viidakkopolun, jonka kiertäminen kesti alle vartin. Se oli kyllä todella heikossa kunnossa – monessa kohtaa piti varoa ettei liukastunut mutaan ja kierinyt toistakymmentä metriä mäkeä alas. Viidakon äänet olivat ihmeellisiä ja puut valtavia. Ranskalaiset olivat todella mukavia ja ammattimaisia – voin vähintään suositella käyntiä heidän baarissaan, vaikka köysirata ei kiinnostaisikaan. Puistoon ei ole tungosta joten vieraat ovat erittäin tervetullutta seuraa.

Köysirata oli hauska, joskin lyhyt

Köysirata oli hauska, joskin lyhyt

Jatkoimme seikkailupuistosta Thong Salaan, söimme mm. ehkä parhaita hampurilaisia ikinä ja kävimme lyhyellä shoppailureissulla. Päätimme, että kävisimme katsastamassa paikallisen bileskenen kun kerran oli oma autokin käytettävissä. Full Moon Party oli juuri mennyt ohi, mutta pääsimme käymään Half Moon Partyilla. Tapahtuma oli oikeastaan kaikille pettymys. Kollektiivinen tunne oli ”ollaanko me oikeasti näin vanhoja?” Keski-ikä oli varmaan 21v ja suurin osa porukasta oli tietenkin tuhannen tuiterissa ja missä lie muissa aineissa. Meno oli sen mukaista. Hävetti katsoa sitä menoa ja tuli mietittyä että ”tuoltako mekin näytimme silloin?” Vastaus on tietenkin kyllä, vaikka kuinka kieltäisi. Aika kultaa muistot. Musiikki alkoi lupaavasti rennolla progehousella, mutta ei sitten oikeastaan koskaan kehittynyt mihinkään suuntaan. Musa oli tasapaksua läpi illan enkä jaksanut tanssia tuntia enempää yhteensä. Muut eivät kyllä olleetkaan paikalla tanssiakseen. ;) Jaksoimme hengailla bilepaikalla noin kolmeen asti, ja sitten luovutimme. Kotia kohti!

Half Moon Party kerrottuna yhdellä kuvalla

Half Moon Party kerrottuna yhdellä kuvalla

Olimme kuitenkin ajaneet vain 50 metriä kun näimme tytön hoipertelevan minihameessa tietä pitkin kohti saaren koillisosaa (meidän rantaamme siis). Näky oli melko huolestuttava, koska tien valaistu osuus oli loppumassa ja edessä oli varmaan 15km valaisematonta hiekkatietä joka luikerteli viidakon läpi. Matkan varrella oli useita risteyksiä joissa voisi eksyä, puhumattakaan öisin hulluiksi menevistä kulkukoirista saatikka muista sysipimeän viidakon vaaroista. Päätimme pysähtyä ja kysyä naikkoselta josko hän tarvitsisi kyydin. Hän hyppäsi kyytiin ja jutteli auton lavalla Jussin ja Alexin kanssa. Yritimme selvittää naiselta mihin tämä oli menossa. Vartin ajelun jälkeen selvisi että hän oli lähtenyt kävelemään väärään suuntaan ja olikin oikeastaan menossa täysin toiselle rannalle. Tässä vaiheessa hän ehdotti että ”maksaa kuskille 500฿ (12,50€) matkasta toiselle rannalle”. Muuten ihan kiva, mutta sinne ajaminen olisi kestänyt tunnin suuntaansa. Eipä tullut kauppoja. Onneksi vastaan tuli hetken päästä taksi joka otti tytön kyytiinsä…ehkä. Poistuimme paikalta vähin äänin ennen kuin tilanne selvisi. Olisi muuten saattanut tulla hieman riitelyä ja draamaa iltaan.

Seuraavana päivänä oli Thaimaan uusi vuosi, mutta se oli yllättävän laimea kyseisellä rannalla. Ilmeisesti pitkään jatkunut vesipula vaikutti tähän alueeseen erityisen paljon, koska vain yhdessä baarissa heiteltiin vettä ohikulkijoiden päälle ja juhlittiin. Kävimme kylällä ja muutamilla lapsilla siellä oli vesipyssyt kädessä, mutta muuten juhliminen loisti poissaolollaan. Harmi, Krabilla oli kuulemma 3 vuotta aikaisemmin ollut aivan mahtavat monen päivän juhlat. No, ehkä ensi kerralla!

Viikon jälkeen Paul, Alex ja Jussi lähtivät takaisin kotia päin ja jätimme jäähyväiset. Viikkoon sisältyi paljon nauramista, jonkun verran mökömökö-maitoa ja muutama syvällisempi keskustelu elämän tarkoituksesta. Good stuff!

Seuraavassa kirjoituksessa huhtikuun loppuosa: Sukellusta Koh Taolla, matka Kamputseaan, Angkorin temppelit, ratsastusta ja vierailu suomalaisten luona Bangkokissa.

Kommenttien RSS-syöte
4 kommenttia
  1. Kirjoitettu 25 touko 2012 klo 12:41 | Ikilinkki

    Voi surkeus, tuo mopohuijaus! Nuo on kyllä sellaisia verenpainetta nostattavia tapauksia, jotka harmittaa pitkään. Meillä on onneksi ollut tähän saakka suht hyvä tuuri noiden mopojen kanssa, vaikka ollaan niitä joka Aasian maassa vuokrattu.

    Me ollaan otettu sellainen linja ettei passia anneta ja kieltämättä Krabilla se meinasi tuottaa ongelmia vuokrauksessa. Käveltiin pitkään ennen kuin löydettiin vuokraamo, joka suostui antamaan pyörän passin kopiolla. Muualla onkin käynyt pantiksi raha, kansainvälinen ajokortti tai joku muu kuvallinen kortti (esim. opiskelijakortti). Näillä korteilla vuokraajat eivät voi kiristää niin helposti kun taloudellinen menetys tai kortin uusimisen vaiva ei ole suuri.

    Me ollaan usein otettu valokuvat moposta varmuuden vuoksi ja koskaan ei ole tätä kielletty. Mikäli kuvauksesta tulee riitaa, tulisi meille ainakin sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa ja vaihtaisimme toiseen vuokraamoon.

    Balilla törmättiin myös sellaiseen huijaukseen, että joku oli tyhjentänyt meidän renkaat sillä aikaa kun olimme syömässä. Kun palasimme mopolle, tarjosi joku mies (luultavasti sama kaveri joka tihutyön teki) korjauspalvelujaan. Kettuuntuneena työnsimme mopon hotellille asti, jossa vuokraaja ei onneksi ollut asiasta moksiskaan. Ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi…

    Huijauksesta huolimatta kivaa matkan jatkoa! Me odotetaan mielenkiinnolla teidän seuraavaa postausta Kambodžasta :)

    • Kirjoitettu 25 touko 2012 klo 13:03 | Ikilinkki

      On kyllä otsaa joillakin. Epätoivoisia ihmisiä kait, kaikki keinot käyvät. :( Kyllä mekin jatkossa aina kysymme, saako ottaa valokuvat ennen vuokraamista. Ja annamme rahapantin ja kopion passista tai jonkin toisen dokumentin (olisi hyvä pitää vanhentuneita henkilökortteja tms mukana tätä varten) passin sijaan pantiksi. Huoh.

      Parin päivän päästä tulee seuraaa postaus. :)

  2. Kale
    Kirjoitettu 23 loka 2015 klo 16:18 | Ikilinkki

    Me olemme käyttäneet saman oppaan palveluja jo
    useammilla Phuketin matkoilla. Hän on järjestänyt meille
    taksimatkoja, retkiä saarille ja Khao Sokin luonnonpuistoon.
    Ikimuistoinen oli matka Phuketin lentokentältä taksilla Koh Samuin lautalle
    ja sitten 2 viikkoa myöhemmin takaisin. Tietenkin eri reittejä.
    Retket saa puolta halvemmalla kuin matkatoimistoilta ostettuina. Suosittelemme tätä
    luotettavaa, englantia taitavaa opasta.
    Yhteystiedot: Rainy mobile: +66843073993 tai +66887541237
    email: rainyphuket@yahoo.com

    • Jonas
      Kirjoitettu 23 loka 2015 klo 18:39 | Ikilinkki

      Kiitti vinkistä, Kale!

Kirjoita kommentti