Skip to content
Sivupoluilla

Kiitos, Lontoo

Lyhyt, viikon kestänyt välipysähtyminen Lontoossa on takanapäin ja aika käydä hiukan ensifiiliksiä läpi suurkaupunkielämästä. Tiulla on Lontoosta sen verran paljon kokemusta aikaisemmilta vuosilta että kirjoitusinspiraatio oli täysin tyhjä. Siispä päätin hiukan listata miltä ensikävijän näkökulma näyttää.

Ihmismäärä ja metro

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota Lontoossa, oli ihmisten määrä. Satuimme laskeutumaan Lontooseen pahimpaan ruuhka-aikaan (noin klo 18) kun suurin osa ihmisistä menee töistä kotiin metrolla. Lontoon metrot ovat huomattavasti Helsingin metroja pienempiä vaikka niillä kulkee paljon, paljon enemmän ihmisiä. Olo keskustan läpi mennessä oli kuin sardiinipurkissa. Ei varmaan mitään verrattuna vaikkapa Intian juniin, mutta ihan tarpeeksi ahdasta, jotta ahdisti.

Tiivis tunnelma metrossa. Kuvasta kiitos: Oxfordian Kissuth

Tiivis tunnelma metrossa. Kuvasta kiitos: Oxfordian Kissuth

Toinen asia joka järkytti oli kylttien, ohjetekstien ja mainosten määrä. Jokainen seinä on täynnä tekstiä, ihan käsittämätöntä. Joka paikassa muistutetaan raosta junan ja laiturin välissä. Lattiassa ja ovissa on teksti ja jokaisen aseman kuulutuksessa sanotaan ainakin kaksi kertaa: MIND THE GAP, PLEASE. Ruuhka-aikana on automaattikuulutuksen lisäksi asemavalvojia kuuluttamassa vähän väliä: Mind the gap, mind the doors. Mind the doors. Toisaalta Tiu huomautti että Lontoossa on järjetön määrä turisteja. Heitä varten ohjeet ja kyltit ovat, ja kyllä se olikin helpotus kun aina tiesi mistä pääsee ulos ja mistä toiseen metrolinjaan. Opasteista Lontoolle iso plussa.

Lontoon metrokartta

Lontoon metrokartta. Muutama asema enemmän kuin Suomessa.

Tiesitkö muuten, että pelkästään yhdellä linjalla (Northern Line) kulkee päivittäin 900 000 ihmistä. Eli about Helsinki ja Espoo ja Vantaa – joka ikinen päivä! Ja metrolinjoja on 14. Kun kuvittelee sellaista ihmisliikennettä, alkaa ymmärtää kyltityksen ja kuulutusten määrän. Kyse on yksinkertaisesti tehokkuudesta – toistaminen auttaa muistamaan. Jossain vaiheessa tulee tietysti vastaan saturaatiopiste, jossa tärkeitä ohjeita ei enää löydä kaiken semitärkeän seasta. Kokonaisuus kuitenkin toimii ainakin toistaiseksi. :)

Camden Town ja Swiss Cottage

Olisin voinut viettää koko viikon pelkästään Camden Townin toria tutkien. Se oli jotain aivan upeaa. Siinä vaikuttaa olevan intian basaarin kaikki hyvät puolet (hintoja lukuunottamatta), eli valtava valikoima kaikkea, upeita käsintehtyjä luomuksia, piristäviä värejä, hyviä tuoksuja, hyvää musiikkia ja tuoretta ruokaa joka maailmankolkasta. Huonot puolet eli painostava kuumuus ja etenkin painostavat myyjät loistavat poissaolollaan. Aivan sairaan makee paikka kaikenkaikkiaan! Jos siskoni Jenny pääsisi sinne, ei varmaan koskaan lähtisi pois. :D Sinne voisi hukata muutaman tonnin helposti, sen verran paljon hienoa taidetta sieltä löytyi.

Todella päräyttävä kokemus oli Cyberdogin myymälä. Kaupassa oli ainakin kolme kerrosta ja todella paljon lääniä. Jo pelkkä sisäänkäynti tekee vaikutuksen valtavilla patsaillaan, ja heti sisääntullessa kuulee konemusiikin pauhaavan. Mieleenpainuva kokemus kaikenkaikkiaan. Jos olisi halunnut bilekuteita ostaa niin sieltä olisi varmaan löytynyt ihan mitä vaan.

Valitettavasti ehdimme viettää siellä vain noin tunnin matkalla muualle, mutta seuraavalla visiitillä (vuoden päästä) käyn siellä uudelleen tutkimassa hieman paremman ajan kanssa. Jospa sieltä vaikka löytyisi muutama erikoisempi vaate tai koru kotiin vietäväksi. :) En ottanut kuvia mutta Googlen kuvahausta saa aika hyvän kuvan paikasta.

Camden Townista piti lähteä jatkamaan koska halusimme kiipeilemään ennen pimeää. Löysimme mukavan liikuntakeskuksen jossa oli kiipeilyseinäkin. Olimme tosin yllättyneitä siitä, että seinä oli ulkopuolella eikä siellä ollut mitään infralämmitystä tai muuta. Iltaa kohden alkoi olla vähän näpit jäässä, vaikka ne onneksi lämpesivät muutaman nousun jälkeen. Swiss Cottagen kiipelyseinä oli ihan mukava, joskin hieman tyyris kun reittejä on vain muutama. Vaikeustasoja löytyy kuitenkin 4+ – 7c. Liidausköyttä ei saanut vuokrata, joten jos haluat kokeilla sitä niin täytyy tuoda oma köysi. Jatkoja heillä kuitenkin oli seinässä kiinni.

Swiss Cottage Leisure Centressa oli paljon muitakin aktiviteetteja tarjolla: badminton, squash, uimahalli, telinevoimistelua… Ja ihana kahvila. Tilasimme sieltä salaatin ja täytetyn pitaleivän, oli kyllä tosi hyvää. Lisäksi sieltä sai erilaisia gourmet-voileipiä, hampurilaisia, kahvia ja leivonnaisia. Tosi kiva tunnelma!

Turistipäivä

Yksi päivä piti pyhittää turisteilulle. Kävimme Trafalgar squarella, sen vieressä olevassa National Galleryssa, Westminster Abbeyllä ym nähtävyyksiä katsomassa. Senaatintori hieman kalpenee Trafalgar Squaren rinnalla. Kokoa on vaikea saada kamerakuvaan, joten ainoaksi kuvaksi jääköön pousailukuva jättiläismonumentin leijonapatsaan vieressä.

Trafalgar square, leijona ja Jonas

Trafalgar square, leijona ja Jonas

Siisti lohikäärmetykki London Horse Guardsin lähellä

Siisti lohikäärmetykki London Horse Guardsin lähellä

Kansallisgalleriassa oli suurimpia tauluja mitä olen ikinä nähnyt – suurimmat olivat suunnilleen 3m x 5m. Aika isot propsit täytyy antaa taiteilijalle siitä että on kyennyt pitämään sen kokoisen teoksen kasassa mittasuhteiden ja yksityiskohtien osalta. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata taideteoksia joten kuvia ei ole antamaan perspektiiviä. Jaksoimme olla siellä ehkä 45 minuuttia jonka jälkeen tuntui ettei enää pystynyt sisäistämään enempää. Luulen että siellä olisi saanut kulutettua 4-5 tuntia jos olisi halunnut oikeasti arvostaa kaikkea. Nyt tuntui että alle tunnissa oli sanonut ”ooh!” tarpeeksi monta kertaa. ;)

Suuruudesta puheen ollen myös puistot Lontoossa ovat valtavia. Esimerkiksi Hyde Park on 253 hehtaarin suuruinen, ja puiston keskellä tuskin edes tietää olevansa kaupungissa kun puistoa on silmänkantamattomiin. Puistosta oli tosin vaikea nauttia kun sää oli niin viileä. Meillä kun ei ole talvivarusteita mukana niin +1 ja kylmä merituuli pureutui luihin ja ytimiin alle tunnissa. Vetäydyimmekin pian Pret a Manger -kahvilaan lämmittelemään ja tankkaamaan murkinaa.

Yksi Hyde Parkin monista kävelykaduista

Yksi Hyde Parkin monista kävelykaduista.

Illalla tapasimme Tiun ystävän, Pascalin, ja hänen ystävänsä Frankien, italialaisessa ravintolassa Lontoon bisnesalueella. Jouduimme odottamaan Pascalia Canary Wharfin metroasemalla puoli tuntia ja (jälleen kätevästi ruuhka-ajan huipulla) saimme ihmetellä miten liukuportaita pitkin metroasemalle tuli loputon ihmismassa – kaikki tummissa puvuissa! Pascal sitten kertoi että noin 10% koko Iso-Britannian kansantuotteesta tuotetaan tällä alueella, koska about kaikki finanssi-instituutioiden pääkonttorit sijaitsevat siellä. No ilmankos. Istuimme ravintolassa loppuillan syöden, juoden ja jutellen mm. finanssimaailmasta, sirkuksesta ja matkustamisesta.

Musikaali

Leijonakuningas Lyceum Theatressa

Leijonakuningas Lyceum Theatressa

Toiseksi viimeisenä päivänä saimme sitten vihdoin hyödynnettyä äitini lupaaman joululahjan – nimittäin lahjakortin musikaaliin tai balettiin tai oopperaan. Emme ehtineet käyttää lahjakorttia Suomessa joten äitini tarjosi tilalle musikaalia Lontoossa. Ja sehän kelpasi! :D Valitsimme meneillään olevista musikaaleista Leijonakuninkaan, koska se oli sellainen jota luultavasti ei esitettäisi Suomessa lavastuksen ja puvustuksen vaativuuden takia.

Voin sanoa, ettei esitys ollut pettymys. Kaikki oli huippuluokkaa: näyttelijät ja laulajat, orkesteri, puvustus, lavastus, valot ja ääni. Ja tietenkin Leijonakuninkaan käsikirjoitus ja alkuperäinen ääniraita (sekä kaikki teatterisovitukseen lisätyt kappaleet) ovat aivan loistavia. En voi sanoa varmasti, mutta näytti siltä että kaikki muut lavalla olijat olivat tummaihoisia, paitsi pahis Scar (jotain symboliikkaa tässä? :D). Sekä puhujat että laulajat että tanssijat olivat ammattitaitoisia, mutta Simbaa olisi voinut näytellä joku hieman vanhemman oloinen kaveri (nyt Simba kuulosti lähinnä teiniltä joka ei jotenkin sopinut kuvaan).

Zazu, Simba ja Nala kohtauksessa "Just Can't Wait to Be King"

Zazu, Simba ja Nala kohtauksessa "Just Can't Wait to Be King"

Erityinen kehu täytyy antaa lavamekaniikan käytölle ja lavastusten ja puvustusten tasolle. En ole koskaan nähnyt vastaavaa – lava muuttui reaaliajassa kuvastamaan kutakin paikkaa ja kaikenlaiset siirtymä- ja haamuefektit  olivat todella toimivia. Erikseen mainittavia: virtaava joki, antilooppilauman rynnistys, Mufasan ilmestyminen taivaalle… ja lähes kaikkien eläinten liikkeet. Asut oli todella kekseliäästi suunniteltu siten, että ihmiset liikkuivat tanssien ja ohjasivat kepeillä esittämänsä eläimen eri ruumiinosia. Lopputulos muistutti todella luontevasti eläinten omaa liikkumistapaa. Paras oli ehdottomasti Mufasan neuvonantaja Zazu, jonka liikkeet olivat todentuntuisempia kuin alkuperäisessä elokuvassa. :D

Rafiki

Rafiki

Ja vielä yksi kehu Rafikin (shamaanipaviaanin) esittäjälle, joka tässä toteutuksessa oli nainen. Hän puhui välillä Xhosaa (tai jotain sitä muistuttavaa, kliksuvaa kieltä) ja höpötti niitä näitä. Todella hauska hahmo ja loistava laulaja. Ja tietenkin Timon ja Pumba olivat yhtä riemastuttavia kuin elokuvassakin.

Jos aiot minkään musikaalin nähdä Lontoossa niin tuo on kyllä näkemisen arvoinen. 2,5 tuntia tiivistä wau-fiilistä!

Muuta

Lontoo on kallis kaupunki, mutta jos vähän katsoo mihin rahansa käyttää niin hintataso ei ole juuri Helsinkiä korkeampi – paitsi metron käytössä. Päivälippu on 9 euroa per henkilö! Jos joka päivä käyttää metroa niin viikossa pelkästään julkisiin menee kahdelta hengeltä 126 euroa. Samalla hinnalla asuu viikon hostellissa Thaimaassa. Onneksi saimme asua Tiun kaverin, Ashin, luona koko viikon. Säästimme järjettömästi rahaa kun ei tarvinnut asua hostellissa Lontoossa. Ja tietenkin asuminen oli paljon miellyttävämpää myös. ;)

Fiilikset Lontoosta lähtiessä olivat kutakuinkin: hauskaa kaupunkituristilomailua, ihan jees. Voisi käydä Lontoossa ihan vain musikaalien takia jatkossakin. Ja toki katsomassa kavereita. Mutta oikeasti odotin vain sitä, että pääsen Thaimaan lämpöön. Jätimme talvivaatteet Ashin luokse odottamaan paluuta vuoden päästä. Reput painoivat vain 7 ja 13 kg, mieletön fiilis.

Tämän poustin kirjoittaminen viivästyi muutamalla päivällä väsymyksen takia, ja olemme nyt toista vuorokautta Chiang Maissa. Odotan seuraavalta kolmelta kuukaudelta kiipeilyä, rantailua, meditointia, joogaa, upeita viidakko- ja vuorimaisemia ja AURINKOA. Katsotaan minkälainen fiilis on sen jälkeen. Odottelen parin viikon jälkeen jo mukavaa rusketusta. ;) Seuraava pousti tullee viikon tai kahden päästä. Siihen asti: moro!

PS. Lontoossa kului viikon aikana yhteensä 352,51 € (kahdelta hengeltä) ruokaan, liikkumiseen ja viihteeseen. Budjetti on siis toistaiseksi vielä hyvin kurissa!

Kommenttien RSS-syöte
Yksi kommentti
  1. Pekka
    Kirjoitettu 4 helmi 2012 klo 07:34 | Ikilinkki

    Lontoo on kyllä tosi kiva (ja kallis) paikka. Olimme siellä elokuussa käymässä ja musta oli mahtavaa jo sekin että meni johonkin terasille istumaan oluen äärelle ja katseli sitä ihmisvilinää. Toinen mikä jäi mieleen tuolta reissulta oli suunnilleen tunnin välein muuttuva sää, täydestä auringon paisteesta, helvetinmoiseen vesisateeseen.

Kirjoita kommentti