Skip to content
Sivupoluilla

Läksiäiset ja lähtö

Päätimme järjestää kahdet läksiäiset – yhdet työporukan kanssa ja toiset muiden kavereiden kanssa. Onneksi näin, koska ”muut kaverit” joihin luettiin mukaan myös perhe ja sukulaisia, muodosti noin 60 hengen armeijan Kaislaan. Suu kuivui ja nälkä kolkutteli koko ajan ovella, mutta onneksi tiskiltä sai niin suun kostuketta kuin vatsan täytettä.

Iltaa istuttiin kumpanakin päivänä pitkään, noin viidestä puoli kahteen. Torstain kanuuna oli melkoinen, perjantaina taas krapula jostain syystä loisti poissaolollaan. Naurettiin ja itkettiin, joskus yhtä aikaa. Uskomatonta kuinka paljon ihania ihmisiä meillä on ympärillämme. Oli koskettavaa kuinka moni tuli käymään halaamassa ja sanomassa hyvää matkaa.

Läksiäissä ystävämme valtasivat koko ravintolan.

"No, miltä nyt tuntuu?" "No melkosen hyvältä!"

Ehkä noin miljoona kertaa kysyttiin sekä läksiäisissä, että ennen että jälkeen: no miltä nyt tuntuu? Jännittääkö? Mihin lennätte ensin? :D Jälkeenpäin ajateltuna ne ovat luonnollisia kysymyksiä, mutta ei silti voi olla naurattamatta, että kaikki kysyvät ne tismalleen samat kysymykset samalla tavalla. No miltä tuntuu? Aloitetaan vaikka loppusiivouksen fiiliksistä.

Kämpän tyhjentäminen oli nimittäin varsinaisen tuskan takana. Vaikka Tiu aloitti tavarasta eroon hankkiutumisen jo vuosi sitten, ja tahti vain kiihtyi lähtöä kohden, tuntui tavaraa silti olevan loputtomasti ja aina sitä vaan ilmestyi lisää kaapeista ja varastoista. Ja me olemme sentään minimalisteja tavaran suhteen ja yritämme pärjätä niin vähällä kuin mahdollista!

Täytyy kyllä myöntää että koin tätä tavaratuskaa itse vain murto-osan siitä mitä Tiu. Tiu on joka käänteessä luonteenomaisella tavallaan järjestänyt tavaroitamme kuntoon ennen kuin olen edes ehtinyt ajatella asiaa. Hän ei ainoastaan tilannut ja valinnut lähes kaikkia matkavarusteitamme (elektroniikkaa lukuun ottamatta) ja pakannut rinkkoja kymmeniä kertoja testatessaan miten varusteet saadaan sinne mahtumaan, vaan myös pakkasi koko kämpän laatikoihin, säkkeihin, koreihin ja muihin innovatiivisiin säiliöihin. Tiiviisti ja tehokkaasti. Tavaroiden kantaminen autoon oli ehdottomasti helpoin nakki koska pakkaaminen oli tehty niin hyvin. En kyllä olisi ikinä selvinnyt hommasta kunnialla niin kuin rakas avopuolisoni.

Ei enää sohvaa!

Sohvan korvasivat viimeisellä viikolla sohvarahit.

Viimeinen viikko elettiin ilman sohvaa ja pari viimeistä päivää ilman sänkyäkin. Tai no oli meillä sohvarahit (jotka avautuivat patjoiksi) joiden päällä nukkua. ;) Viimeinen päivä ennen lähtöä oli ehdottomasti stressaavin. Minulla oli työkeikka vielä tiistaiaamuna joka tosin oli nopeasti ohi. Mutta sen jälkeen ajoin työpaikalle palauttamaan läppärin, puhelimen ja avaimet, siitä viemään kaiuttimet lainaan kaverille ja viettämään viimeisen kaverilounaan samalla. Tämän jälkeen palasin kotiin ja ryhdyimme täyttämään autoa… ja täyteen se tulikin.

On pieni ihme, että saimme kaiken lopun omaisuutemme mahtumaan farkkumondeoon. Aikaisemmin olimme siis tunkeneet muutaman pahvilaatikon Nissan Noteen ja kaikki muu pakattiin Mondeoon. Oli kyllä melkoisen lähellä ettemme olisi saaneet kaikkea yhdellä reissulla – mutta pienellä luovuudella siitä selvittiin (ja valitettavasti pari kierrätyskamaa jouduttiin heittämään roskiin :().

Päivä alkoi seitsemältä aamulla ja noin kuudelta olimme perillä majatalossa. Kahdeksalta olimme syöneet ja roudanneet kaiken tavaramme vintille säilytykseen. Siitä sitten saunaan ja nukkumaan.

Nyt istun lentokoneessa matkalla Oslosta Lontooseen. Lontoo on ensimmäinen matkakohteemme jossa vietämme viikon Tiun ystäviä tapaillen. Tiu oli kuutisen vuotta sitten puoli vuotta vaihdossa briteissä ja on korkea aika nähdä vanhoja tuttuja taas. Viikon jälkeen lennämme sitten Bangkokiin, josta todellinen lomailu alkaa. Päästään nimittäin talvivaatteista eroon. ;)

Missään vaiheessa ei ole ollut totaalista luppoaikaa jolloin miettiä, mitä tarkoittaa olla työtön, koditon ja vailla aikatauluja. On vain tämä hetki, koko seuraavan vuoden ajan. En tiedä missä vaiheessa se sitten oikein iskee – tunne täydestä vapaudesta. Onko se stressaavaa? Upeaa? Löydänkö ihan uusia kiinnostuksen kohteita elämästä? Minkälainen rytmi meillä tulee olemaan? Alammeko vihdoin riidellä enemmän, kun tähän asti olemme selvinneet lähes täysin ilman riitoja?

Vastaus kaikkiin kysymyksiin löytyy aikanaan. Kirjoittelen ahaa-elämyksistä kun niitä tulee. :)

Kommenttien RSS-syöte
3 kommenttia
  1. delffi
    Kirjoitettu 27 tammi 2012 klo 06:47 | Ikilinkki

    Toi rytmi & rytmittömyys kyllä kiinnostaa. Itsestä tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi jos ei ole rytmiä ja rutiineja :)

    • Kirjoitettu 28 tammi 2012 klo 18:14 | Ikilinkki

      Joo, tulee mielenkiintoista nähdä tuleeko laiskaksi paskaksi vai löytääkö jonkin oman rytmin asioiden hoitamiseen. :)

      Sul on muuten upee avatar. :D

  2. Kirjoitettu 27 tammi 2012 klo 15:51 | Ikilinkki

    Tosta sun avatarista puuttuu yksisarvinen. :)

Kirjoita kommentti