Skip to content
Sivupoluilla

Näin perustat kommuunin

Kuulun niihin tilastotieteen ihmeisiin jotka ovat asuneet koko elämänsä erilaisissa yhteisöissä ja kommuuneissa. Kasvoin isäni johtamassa majatalossa jossa jaoimme kotimme aina noin 10-60 muun vieraan kanssa. Majataloelämä opetti minulle yhteisöllisyyden peruskiusaukset ja -siunaukset. Muutettuani 16-vuotiaana pois kotoa kuului asumismuotoihini erikokoisia ja -henkisiä yhteisöjä kunnes 21-vuotiaana uskalsin lopultakin perustaa oman kommuunin Helsingin keskustaan. 

Ensimmäinen kommuuni

Ensimmäinen kommuunini

Ensimmäinen kommuunini oli 204m² ja omasi 7 huonetta, keittiön, hallin, kaksi vessaa, kylpy- kuivaushuoneen ja parvekkeen. Kuuden muun ihmisen lisäksi jokapäiväiseen elämäämme kuuluivat vaihtuvat/vakituiset tyttö- ja poikaystävät, säädöt, joskus koirakin sekä erinäiset ystävät. Elämää riitti.

Kun eteeni tuli suurempia muutoksia ja vihdoinkin menojalka alkoi vipattamaan jätin suurkommuunin johtamisen pikkuveljelleni ja laitoin uuden kommuunin Macan kanssa pystyyn toiseen osaan Helsingin keskustaa. Tällä kertaa kuitenkin kyseessä oli pienempi, vain neljän hengen kokonaisuus hiukan modernimmassa asunnossa ja erilaisella hengellä. Edellisestä kommuuniasumisen kokemuksista oppineena osasin jo soveltaa uuteen paikkaan luontevia parannuksia.

Yhteisöllisyyden merkitys

Yhteisöasuminen on yhteiskunnassamme sukupuuttoon kuoleva ilmiö jota kannattaisi rohkeasti vaalia ja ylläpitää. Nykyajan yhteisöllisyys on hyvin virasto- ja teknologialähtöistä. Kontakti tuntemattomiin ihmisiin on tehty anonyymiksi ja bussissakin istutaan aina ensimmäiseksi niihin tuoleihin joissa ketään ei ole vieressä.  Teknologialähteisessä yhteiskunnassa perinteiset heimoarvot murtuvat helposti yhteiskunnallisen kehityksen alle joka suosii liikkuvuutta niin fyysisessä, henkisessä kuin sosiaalisessa mielessä. Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovat kuitenkin ihmisen olemassaololle ja toiminnalle välttämättömiä prosesseja ja rakenteita. Emile Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa ja on yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen pohjana. Viimeistään silloin ihminen hakee turvaa yhteisöstään (perheeltään, työ- ja asumisyhteisöstään) kun kokee vieraantuneisuutta ja muuttuu pelkästään ”liian suuren maailman yhdeksi pieneksi osaksi”. Kommuuniasuminen tuo yhden apukeinon lisää tähän vieraantuneisuuden hätään.

Erimielisyydet joita pariskunnat käyvät läpi muuttaessaan ensimmäistä kertaa yhteen tuntuvat aika pieniltä verrattuna siihen, kuinka paljon luonnetta kasvattaa käydä samanlainen kokemus kuuden muun ihmisen kanssa samaan aikaan.

Tottakai on selvää että kaikille kommuuniasuminen ei vain sovi, mutta mielestäni kommuuniasuminen on myös paljon parempaa kuin valtavirran käsityksistä olen nähnyt – kun teet sen oikein. Suosittelen kommuuniasumisen kokeilua niille jotka ovat valmiita haastamaan omat käsityksensä yksilöitymisestä. Voihan sitä toki etsiä yhteisöllisyyttä muistakin paikoista, mutta sanottakoon että kommuuniasumisen jälkeen erimielisyydet, joita pariskunnat käyvät läpi muuttaessaan ensimmäistä kertaa yhteen tuntuvat aika pieniltä verrattuna siihen, kuinka paljon luonnetta kasvattaa käydä samanlainen kokemus kuuden muun ihmisen kanssa samaan aikaan. Kommuuniasumisen jälkeen on oikeastaan helpottavaa tajuta että yhteisö jossa ei ole ristiriitoja on utopia johon ei enää pysty uskomaan. Ei tarvitse turhaan kurkotella kuita ja tuntea ahdistusta siitä että asiat eivät ikinä voi olla täydellisiä. Sitä antaa itselleenkin luvan olla silloin sopivasti keskeneräinen.

Kommuuniasuminen jostain syystä usein lokeroidaan ”pitkätukkahippien jutuiksi”. Jokainen kommuuni on kuitenkin aina päävuokralaisensa näköinen ja se voi aika usein olla jotain aivan muuta kuin yleinen käsitys antaa olettaa. Toivon että tämä artikkeli myös rohkaisee tulevia päävuokralaisia tekemään kommuunistaan juuri omanlaisensa. Vanhemmalla iällä ei välttämättä haluta enää asua opiskelija-kommuunissa jossa on nuoremmalla iällä viihtyi erittäin hyvin. Voidaan myös miettiä mitä käänteitä perheenlisäys tuo mukanaan kommuuniasumiseen. Itse tulen todennäköisesti jatkamaan kommuunissa myös perheenlisäyksen jälkeen. Toki tulevien alivuokralaisten pitää olla valittu vastaamaan niitä toiveita joita halutaan tuoda lapsen elämään mukaan. En kuitenkaan usko että siitä ei olisi mitään muuta kuin hyötyä lapsen elämään – olenhan itsekin kuitenkin senkin käynyt läpi.

Kommuuni ei ole soluasunto

Koska kommuuni on kiinni yhteisöllisyydestä ja taaimmaisena ajatuksena on yleensä ideaalit yhteisestä hyvästä on hyvä tehdä heti alussa selväksi että kommuuniasuminen on täysin eri asia kuin soluasuminen.

Jos olet joskus asunut HOAS:n soluasunnoissa, et ole kokenut lähellekään sitä mitä oikea kommuuniasuminen voi olla. Koska asunnonomistaja ei ole yleensä osallisena kommuunin jokapäiväisessä elämässä on hänen asunnossaan asuvien  perusajatuksena juurikin pitää huolta itsestään -yksilöinä. Tämä vie helposti huomion pois esimerkiksi käytännön asioista kuten yleisten tilojen siisteydestä sekä yhteisöhengestä.

Soluasunto on tämän lisäksi huono diili myös asunnonomistajalle, oli kyseessä sitten yritys (esim. HOAS) tai yksityinen asunnonomistaja. He joutuvat olemaan vastuussa mahdollisesta suuresta asukkaiden vaihtuvuudesta sekä paperityöstä jokaisen maksaessa vuokransa, sähkölaskunsa, vesilaskunsa jne. erikseen. Itsekään en jaksaisi asunnonomistajana ryhtyä tällaiseen rumbaan.

Halua päävuokralaiseksi

Jos siis haluat perustaa oman kommuunin, ole reilusti sen päävuokralainen. Tämä toki tarkoittaa, että olet siinä vaiheessa vastuullinen KOKO asunnon vuokrasta, sen takuuvuokrista, sähkö-, internet-, vakuutus- ja vesilaskuista sekä laajennettuna myös remontoinnista, käytännön järjestelyistä ja ihmisten valitsemisesta kommuuniin. Kaikki tämä voi tuntua hiukan pelottavalta ensin, mutta oikein järjesteltynä se on paras ratkaisu sekä sinulle, asunnon omistajalle että alivuokralaisille.

Jos lähdet perustamaan kommuunia poika-/tyttöystäväsi kanssa, kannattaa jomman kumman teistä olla ”päävastuullinen”. Pariskuntana kommuunin perustaminen helpottaa asunnon saatia koska molempien tulot lasketaan mukaan yhtälöön ja takuuvuokrien maksaminen onnistuu todennäköisesti hiukan helpommin yhteisillä varoilla. Vaikka se voi tuntua hiukan kylmältä, kannattaa myös varmistaa että takuuvuokrat on jaettu niin että parisuhteen mahdollisen lopun tultua kumpikaan ei joudu siitä pulaan -tätä voisi verrata vaikka hyvän avioehdon tekemiseen;) Tästäkin syystä päävuokralaisuuden yleensä ottaa se parisuhteen osapuoli joka näkee, että voisi jäädä hyvin johtamaan kommuunia jos tiet eroavatkin. Ei olisi kauhean reilua asunnon alivuokralaisia kohtaan jos oma koti on parisuhteen sisäisten ristiriitojen varassa.

Ennen käytännön järjestelyitä kannattaa kuluttaa myös hetki aikaa oman ”johtamistyylin” miettimiseen. Jos et ole ikinä pitänyt kommuunia voi olla, että ainoa keino on vain heittää lonkalta ja katsoa mitä tapahtuu. Pitkällä aikavälillä hyvä ja viihtyisä kommuuni on suorassa suhteessa siihen, minkälainen päävuokralainen on.

Joku kaunis tasapaino diktatuurin, demokratian ja anarkian väliltä pitäisi löytää. Siinä onkin haastetta:P Jos mitään yhteisiä sääntöjä ei sovita, persoonallisuudet helposti kärjistyvät kahteen leiriin: Niihin jotka menevät aidan matalimmasta päästä ja osallistuvat hyvin laiskasti yleisesti mihinkään, ja niihin jotka eivät voi mitenkään sulkea silmiään kommuunin epäkohdilta ja parantavat katkerana muidenkin mokia. Toisaalta myös liiallinen päävuokralaisen nipottaminen johtaa yleiseen ketutukseen ja siihen ettei oma koti enää tunnu kotoisalta, puhumattakaan siitä kuinka raskasta se on myös päävuokralaiselle pitkällä aikavälillä.

Päävuokralaisen tärkein oppikoulu tulee olemaan opetteleminen sanomaan asiat suoraan (ja diplomaattisesti). Jos et tätä osaa vielä, ei huolta, tulet oppimaan sen hyvin nopeasti. Opit tunnistamaan sen tärkeän hetken kun olet katsonut sormiesi lävitse tarpeeksi jonkun alivuokralaisen toimintaa ja asiasta pitää vihdoin puhua. Tämän jälkeen tulet oppimaan myös kärsivällisyyttä joskus aika hidastakin muutosta kohtaan.

Asunnon valitseminen

Pienemmän kommuunin pohjapiirustus

Entinen neljän hengen kommuunimme pohjapiirustus.

Valitsemassasi asunnossa pitää olla hyvä äänieristys, paksut seinät ja toimiva pohjaratkaisu. Koska äänihaitat ovat yleisin ongelma-alue kommuunielämässä, ei eristämisestä kannata tinkiä. Huonokuntoisemman huoneiston kohdalla kannattaa kysyä asunnonomistajalta onko omatoiminen remontoiminen mahdollista. Itse esimerkiksi rakensimme kokonaan uuden seinän edelliseen suurkommuunimme jotta saisimme yhden suuren huoneen jaettua kahtia. Itsessään siinä olisi ollut neliöineen aivan liian iso vuokra ja uudelleenvuokraus olisi voinut vaikeutua siksi huomattavasti.

Kaikissa ovissa pitää olla hyvät eristysteipit ja saranat kannattaa öljytä. Katso myös minkä huoneiden läpi suihkun putkisto menee, nimittäin joissain vanhemmissa rakennuksissa putkisto saattaa mennä seinän vierustaa pitkin (eikä seinän sisällä) joka voi aiheuttaa lisää äänihaittaa pesukonetta tai suihkua käyttäessä. Keittiön kannattaa ehdottomasti olla erillään muista huoneista. Keittiö on kommuunin äänekkäin huone joten parasta olisi jos yhdenkään asuinhuoneen ovi ei veisi suoraan keittiöön.

Varmista vielä että keittiössä on tarpeeksi säilytystilaa ja modeemi tai tv-kytkentä on asunnon yleisissä tiloissa (helpottaa kummasti johtojen vetämistä). Jos taloyhtiössä ei ole pesulaa, myös kylpyhuoneen tila hiukan suuremmalle pesukoneelle on hyvä tarkastaa. Joku alustava ratkaisu eteisen hyllytiloista on myös hyvä käydä läpi. Suuremmissa kommuuneissa eteisessä tervehtii ensimmäiseksi järjetön kenkämeri, joten hyvät säilytystilat kaikkien asukeiden huiveille, hatuille, hanskoille ja eripaksuisille takeille on tärkeää pitää mielessä.

Asunnonomistaja

Asunnonomistajan vakuuttaminen kommuunien puolesta saattaa olla myös hankalaa. Suurempien asuntojen näytöissä pyörii sinun lisäksesi nelisen perhettä lapsineen ja heihin verrattuna kommuunivuokraus ei välttämättä näytä kauhean hyvältä vaihtoehdolta. Pienemmissä kommuuneissa alivuokraus ei tuota yleensä niin suurta ongelmaa sillä lain mukaan asuntoa saa alivuokrata kunhan alivuokraus on alle 50% kokonaisneliömäärästä. Silloin voi lähinnä kohteliaisuudesta kysäistä että onhan alivuokraus varmasti ok. Suuremmissa kommuuneissa voi joutua vakuuttelemaan enemmänkin. Hyvä tulotaso auttaa toki asiaa ja kannattaa painottaa että asunnonomistajalle ei koidu mitään ylimääräistä säätöä vaan kaikki vastuu tulee olemaan yhdellä päävuokralaisella.

Skeptinen

Asunnonomistaja tajusi vihdoin että uudet asukkaat aikovat perustaa kommuunin.

Ikävä kyllä monilla asunnonomistajilla on aivan järjettömät ennakkoluulot kommuuneja kohtaan. Yleensä mieleen tulee kuulopuheet muista kommuuneista tai omat nuorena läpikäydyt kokemukset kommuuniasumisesta jossa päävuokralaisuus on hoidettu huonosti ja lopputulos on ollut meluisa ja sotkuinen opiskelijariettola jolla ollaan saatu ajettua sekä kämppikset että naapurit hulluksi -materiavahingoista puhumattakaan. Myös päävuokralaisen iän karttuessa asunnonomistajat voivat hiukan ihmetellä että miksi aikuinen ihminen haluaisi oikeasti laittaa kommuunin pystyyn.

Luulen että tärkeintä on painottaa että tulet itse päävuokralaiseksi ja että omat opiskeluaikaiset juomiset ovat jo takanapäin. Painottaminen omasta vastuullisuudesta ja tarkkuudesta on tärkeää. Pitää tehdä selväksi että kommuuniasumisesta ei koidu asunnonomistajalle millään tavalla lisää paperitöitä tai riskiä.

Takuuvuokrat ja muu rahaliikenne

Yleensä asunnon vuokraosuudet maksetaan kunkin huoneen neliömäärän mukaan. Jos asunnossa sattuu olemaan selvästi muita huonompi huone, voidaan kyseisen huoneen vuokraosuutta miettiä uudelleen. Omassa suurkommuunissa sattui olemaan huone joka oli vain 7m². Se oli myös ulko-oven vieressä, ikkunaton ja siitä meni putkisto läpi. Huone olisi ollut täydellinen jollekulle joka piti pimeästä ja oli puolikuuro. Koska tällaisia alivuokralaisia arvatenkin on aika harvassa päätimme, että ellemme saa vuokrattua sitä studiotilaksi annamme huoneeseen reilun vuokra-alennuksen.

Vuokraosuuksien laskemisen jälkeen tarvitsee sinun avata itsellesi kolme tiliä:

Tili 1 on sinun ja asunnonomistajan välisen takuuvuokratilin (tämä tili on yleensä sellainen johon kumpikaan ei pääse käsiksi ennen vuokrasopimuksen päättymistä)

Tili 2 on sinun ja alivuokralaistesi välisen takuuvuokratilin

Tili 3 on sinun ja alivuokralaistesi välisen vuokra- ja ”muut raha-asiat”- tilin. Tältä tililtä vuokra maksetaan eteenpäin könttänä asunnonomistajalle.

Tili 1: Omistajan takuuvuokra

Mahtavinta olisi jos päävuokralaisella/silla olisi omasta takaa rahaa maksaa asunnon takuuvuokra kokonaan itse. Yleensä asunnoista vaaditaan kahden kuukauden vuokran suuruutta vastaava määrä, mutta jos päävuokralainen saa itse maksettua edes puolet (eli yhden kuukauden vastaavan summan) itse, on tilanne jo huomattavasti helpompi muita raha-asioita ajatellen. Jos kuitenkin käy niin, että takuuvuokra on liian suuri päävuokralaisen maksettavaksi yksin, voidaan se alivuokralaisten kanssa päättää maksaa ”kierrätysmaksulla”.

Kierrätysmaksu toimii niin, että jokainen asunnossa asuva antaa oman vuokran osuutensa verran rahaa jotta asunnon takuuvuokra saadaan maksettua. Koska nämä rahat menevät suljetulle tilille, saavat pois muuttavat asukit aina oman rahansa/oman vuokraosuutensa takaisin seuraavalta asukilta. Näin takuuvuokra tulee kierrätettyä aina asukilta toiselle niin kauan kunnes kommuuni tulevaisuudessa hajoaa, jolloin kommuunin viimeiset asukit saavat asunnonomistajan ja päävuokralaisen yhteistilillä olevan takuuvuokran takaisin ja jaettavaksi keskenään.

Tili 2: Päävuokralaisen takuuvuokra

Tälle tilille kannattaa päävuokralaisen periä jokaiselta alivuokralaiseltaan heidän huoneensa vuokraosuutta vastaava, yhden kuukauden takuuvuokra.

Tilanne olisi paras jos päävuokralainen on itse pystynyt maksamaan asunnosta vaaditun kahden kuukauden takuuvuokrasta ainakin puolet (ellei kokonaan!). Silloin alivuokralaisten huoneiden takuuosuudeksi tulisi vain yhden kuukauden vuokraa vastaava osuus.

Oli alivuokralaisten takuuvuokran osuus sitten yhden, kahden tai kolmen kuukauden huonevuokraa vastaava määrä, ei niistä missään nimessä kannata tinkiä. Helpottaa kummasti stressiä kun on joku varasuunnitelma sitä varten ettei alivuokralainen maksakaan vuokraansa ajoissa eikä asunnonomistajaa saisi suututtaa myöhästyneellä vuokralla.

Tilillä 2 ei kannata myöskään pitää mitään muuta liikennettä kuin tarvittavat, eli: maksetut tai palautetut takuuvuokrat. Jos kommuuni on suuri, on tiliotteita helpompi lukea kun nähdään suoraan kuka on maksanut takuuvuokransa milloinkin ja milloin olet palauttanut sen. Joskus myös voi sattua että alivuokralaiset haluavat tositteita takuuvuokriensa olemassaolosta joka on taas yksi hyvä syy pitää erillistä ja simppeliä tililogiikkaa.

Tili 3: Vuokrat ja muut kulut

Tällä tilillä tapahtuu sitten kaikki muu rahaliikenne. Alivuokralaiset maksavat aina omat vuokraosuutensa tälle tilille josta päävuokralainen lähettää ne eteenpäin asunnonomistajalle. Alivuokralaisten vuokranmaksupäivän kannattaa muutenkin olla noin viikko ennen asunnonomistajalle maksettavan vuokran maksupäivää, jotta mattimyöhäisetkin alivuokralaiset varmasti kerkeävät maksaa oman vuokransa. Alivuokralaiset maksavat tälle tilille myös kaikki muut sovitut laskut, kuten internetin tai sähkön.

Muut maksut

Kommuunin koosta huolimatta kannattaa sinun päävuokralaisena periä 5-10 euroa ylimääräistä vuokraa jokaisesta huoneesta. Tulet itse hoitamaan kaikki pääasialliset paperisotkut ja pitämään huolta asukkiesi maksamista vuokrista joten parin kympin ylimääräinen ”vaivanpalkka” tulee tarpeeseen.

Laskujen tiedottamiseen käy parhaiten ihan perinteinen jääkaapin ovi, jolla jokainen vuokralainen käy ainakin sen kerran päivässä.

Muutakin säätöä raha-asioiden kanssa toki jää vielä tämänkin jälkeen jäljelle kuten asunnon yleisten tilojen sisustaminen ja muiden rahaa vievien käytännön asioiden järjestely. Sähköyhtiölle pitää soittaa, mahdollinen saunavuoro järjestää, asunnon avaimia pitää monistaa lisää ja sopia muiden asukkien kanssa mitä tavaroita laitetaan mihinkin yhteiseen tilaan. Ensimmäiset kuukaudet ovat kaaosta. Rahaakin voi palaa. Asukit muuttavat kaikki omaan aikaansa ja remontoivat huoneitaan haluamansa mukaan. Muuttojen jälkeen pitäisi sumplia mitä yhteisistä tiloista puuttuu tai pitää korjata ja mitä ei. Esimerkiksi puhdistusaineiden, energiasäästölamppujen, vessaharjojen, suihkuverhon ja eteisnaulakon ostoon pitää varata joku yhteinen rahasäästö.

Kämppisten löytäminen ja valitseminen

Tästä ei kannata turhaan stressata, sillä tulet aivan varmasti mokaamaan sen ruhtinaalisesti ainakin pari kertaa. Koska perse edellä puuhun meneminen on väistämätöntä, on tärkeämpää lähinnä keskittyä oppimaan virheistään ja varautua joskus puolikin vuotta kestäviin kidutuksiin jossa vatkataan edestakaisin passiivis-agressiivisen (tai aktiivi-agressiivisen) kämppissuhteen kanssa, kunnes lopulta löydetään tarpeeksi munaa nostaa kissa pöydälle ja purkaa alivuokrasopimus.

Mutta ei se aina myöskään noin mene.

On olemassa niitäkin kämppiksiä joiden kanssa mitkään elämän perusarvot tai huumori eivät kohtaa millään tavalla, mutta he ovat muuten täysin harmittomia. He pitävät huolta omalta osaltaan käytännön asioista, tiskaavat ajallaan ja vievät oven kulmaan jätetyt biojätepussit roskikseen. Ajan saatossa on tehty sanaton sopimus jossa hyväksymme että emme oikeasti ymmärrä toisiamme ollenkaan. Käytännössä asiat menevät hyvin, mutta itse voi huomata ajoittain kaipaavansa edes jotain yhteistä ettei yleishenki mene ihan soluasunnon tasolle.

Kyllä se siitä!

Koska sitten tulee myös se päivä jolloin huomaat asuvasi maailman parhaan kämppiksen kanssa. Kämppiksen joka osaa rakentavasti purkaa jännitystilanteita. Joka itsenäisesti osallistuu parantamaan yhteistä hyvää oloa ja osaa antaa sekä ottaa tilaa silloin kun sitä tarvitaan. Joka sotkee ja siivoaa juuri sopivassa suhteessa. Joku jonka kanssa saa näyttää huonovointisuuntensa tai yleisen vitutusasteen. Tyyppi jonka kanssa yksinkertaisesti lähtee mielellään yhdelle. Sellainen niin mukava tyyppi, että sen kaveritkin ovat mukavia.

Asukkia hakiessamme julkaisimme nettiin ilmoituksen johon linkkasimme Facebookista tai ilmoitimme ilmoituksesta tutulle forumille.

Käytännössä kämppikset tulee kerättyä ensin yhteisistä ystävistä tai tutuilta foorumeilta. Jos satut kuulumaan jo johonkin foorumiin missä koet yhteisöllisyyttä, uuden asukin etsiminen kannattaa aloittaa sieltä. Kaikkia kommuuneja yhdistää edes jonkinlainen henki tai ideologia joiden sisältä uusien asukkien etsiminen on yleensä helpompaa. Omaa ensimmäistä kommuunia sattui yhdistämään konemusiikki, joten uutta asukkia etsiessämme, julkaisin sivujeni alla ilmoituksen johon kaikki asukit linkittivät omasta facebook tilistään ja josta ilmoitettiin klubitus.org:ssa. Mutta yleisenä liimana voi toimia ihan mikä vain muukin aihe -vaikka se aiemmin mainittu perheenlisäys.

Koko prosessin tärkein vaihe on ennestään tuntemattoman (ja tunnetunkin) ihmisen haastattelu. Joukosta pitäisi jotenkin osata tunnistaa ne ihmiset, jotka luulevat haluavansa kommuuniin mutteivät oikeasti halua sitä. Jos on aina asunut yksin tai juuri eronnut pitkästä suhteesta (jota ennen on aina asunut yksin) kannattaa varmistaa monta kertaa että huonetta hakeva haastateltava oikeasti tajuaa mihin on astumassa. Oman reviirin ja tavaroiden jakaminen ei ole helppoa sen jälkeen kun sitä on tottunut hallinnoimaan täysin itse. Kommuunin sisäinen henki on myös hyvä selittää läpi. Jos asukeista suurin osa ei juo tai ole bileihmisiä ollenkaan, saattavat railakkainta sinkkuvaihettaan elävän asukin aamuöiset jatkobileet alkaa puuduttaa pitkällä aikavälillä.

Haastattelu kannattaa tehdä ihan kämppisten läsnäollessa. Kommuunihenki on kuitenkin paljolti henkilökemioista kiinni joten on hyvä varmistaa, että kaikilla kommuunin asukeilla on yksimielinen fiilis tulevasta asukista. Lopullinen päätös tehdään yleensä ihan äänestyksellä nykyisten asukkien kesken haastattelun jälkeen.

Voi kuulostaa oudolta, mutta kannattaa myös pitää silmällä kommuunin sukupuolijakaumaa. Pelkkiä miespuolisia sisältävä kommuuni toimii täysin eri tavalla kuin pelkkiä naispuolisia sisältävä. Tämä toki riippuu täysin kommuunin sisäisestä dynamiikasta ja on täysin tapauskohtaista.

Kun mukava alivuokralainen on löydetty on aika kirjoittaa alivuokraussopimus. Sopimukseen kannattaa liittää sääntö oman kotivakuutuksen hankkimisesta. Alla simppeli alivuokraussopimuspohja.

Alivuokrasopimus-pohja (13 KB)

Muita käytännönjärjestelyitä

En ylläpidä kauheasti absoluuttisia sääntöjä kommuunissani, mutta kahdesta asiasta en tingi: Roinat aina vintille ja keittiöön minimivarustus. Tämän suhteen kannattaa olla ehdottoman tarkkana varsinkin keittiöroinan kanssa. Mitä enemmän on lautasia, mukeja, laseja, erikoislaseja, pannuja, kattiloita, yleiskoneita, tee-siivilöitä, kauhoja, kahvikoneita jne, sitä enemmän teillä tulee olemaan sotkua. Kaikki eivät voi tuoda omia kamojaan keittiöön ja käyttää vain niitä. Automaattisesti asiat sekoittuvat ja jokaisella on oma keittiörutiininsa. Joskus toisen tavara menee rikki vahingossa. Pitää siis muistaa että kommuunin yleistiloihin tuodut tavarat ovat juurikin yleisessä käytössä ja se vaatii oikeanlaista suhtautumista tavaroihin.

Keittiö on kommuunin sydän

Keittiö toimii kommuunin sydämenä

Itse olen pienemmissä kommuuneissa käyttänyt omaa perusastiastoani yleisessä käytössä. Tämän jälkeen asukit voivat lisätä siihen oman lempimukinsa tms. ja jos edellinen asukki vei mukanaan ainoan käytössä olleen vedenkeittimen/ison kattilan/kahvikoneen/imurin/(lisää tähän mikä tahansa muu yleisessä käytössä ollut tavara) voidaan kysästä että olisiko uusi asukki valmis lainamaan omaansa yhteiskäyttöön. Oma perusasiastoni ei kuitenkaan ollut mitenkään kallis joten jos joku meni rikki niin uusi oli helppo ostaa, eikä ottanut päähän.

Muuta mitä kannattaa muistaa:

  • Tehkää yhteinen sääntö siitä että jos kämppiksen ovi on kiinni välttäkää häiritsemistä ja jos on pakko niin koputtakaa ensin. Joskus on päiviä jolloin haluaa olla täysin yksin ja sulkeutua huoneeseensa.
  • Tee kodistanne turvallinen. Tehkää joku yhteinen sopimus bileiden jatko-, tahi etko-politiikasta. Keskustelkaa alkoholinkäytöstä, tupakoinnista ja muista turvallisuusasioista avoimesti.
  • Siivouslistat eivät toimi oikein koskaan hyvin. Varsinkaan suuremmissa kommuuneissa. Lähin missä olemme saaneet asiat toimimaan on ”Laita tähän listaan ruksi, jos tyhjensit/täytit tiskikoneen”. Kaikki päivämääriin pohjautuvat järjestelmät alkavat yleensä hyvin ja lopulta hiipuvat unholaan parin kuukauden sisällä. Siksipä yleisten tilojen siivous kannattaa hoitaa ”Jos imuroit oman huoneesi, niin imuroitko samalla myös yleiset tilat”-periaatteella. Tiskien huuhtelemisesta heti käytön jälkeen pitää muistutella aina tietyn väliaijoin välein ja jos se ei aina onnistu, pitää se olla valmis katsomaan läpi sormien.
  • Jotta yleisten tilojen siivous olisi niin houkuttelevaa kun ylimääräinen siivous nyt voi olla, kannattaa johdot naputella seinään (mahdollisimman vähän esteitä) ja pitää huolta että tiloissa ei ole isoja mattoja. Niiden pudisteleminen, tai niiden alta imuroiminen jätetään yleensä kaikkein neuroottisimmalle (tai allergisimmalle) asukille.
  • Oman mielenrauhan edistämiseksi kannattaa myös harkita pienen, sisältäpäin lukittavan salpalukon hankkimista oveen (jos niitä aamuyöjatkoja sitten kuitenkin joskus pidetään).
  • Yleisten tilojen helposti kasvavaa tavaramäärää vastaan kannattaa aina aktiivisesti taistella. Eräs kikka minkä opin vasta hiukan myöhemmin oli järjestää yhdessä keväisin kierrätysviikot, jolloin vuokrasimme yhteisillä rahoilla pakettiauton viemään kaikkien turhaksi tulleita tavaroita kierrätykseen. Joskus saatoin jopa laittaa lapun kerrostalon rappuun ja pyysin naapureita tuomaan heidän kierrätystavaroitaan pakettiautoomme myös -kerran kun sellainen oli kuitenkin hankittu.
  • Vintti/kellaritilan järjestyksestä kannattaa myös ajoittain huolehtia. Varsinkin kun kierrätysviikot ovat käynnissä. Vanhoilla asukeilla on tapana jättää omat roinansa muiden huoleksi -varsinkin jos niiden löytäminen varastotilan kaaoksen keskeltä on vaikeaa.

Hyvä kommuuni on kaoottinen

Kommuunissa oppii että kaaos ja muutos ovat turvallinen osa elämää. Kontrolli on illuusio. Tulee sokeaksi pienelle epäjärjestykselle ja joskus jopa näkee sen vain kodikkaana. Keittiö on lähes aina sotkuinen ja vessapaperirulla on aina telineessä väärinpäin.  Seksiäänet viereisestä huoneesta lakkaavat järkyttämästä ja alkavat tuntumaan vain luonnolliselta osalta ihmiselämää.  Satunnaiset yöhäiriköinnit muuttuvat koomiseksi parin viikon muisteloiden jälkeen. Joku syö luvatta toisen jäätelöä pakastimesta. Viimeinen vessapaperirulla piilotetaan omaan huoneeseen ja seurataan kuka sortuu ensimmäisenä ostamaan uuden paalin. Siivousvuoroja vaihdellaan ja siihen etsitään ikuisesti jonkinlaista ”parasta taktiikkaa”.

Aina on joku joka tekee enemmän kuin muut. Aina on myös joku joka ei tee mitään. Joskus se joka teki ennen kaiken ei tee nykyään mitään ja toisin päin. Aina on joku kotona jonka olkapäätä vasten itkeä kun suhteessa meni sukset ristiin. Aina on joku kotona jonka vieressä nauraa kippurassa kun kilpaillaan siitä kenelle mahtuu eniten juustopalloja suuhun. Joskus kestää päiviä kun et näe ketään ja joskus näet kaikkia liikaakin. Joskus viikonloput kruunataan krapulasunnuntailla jolloin kaikki löhöttävät keittiön sohvalla ja viime yön pizzoja nakertaen. Joskus inspiroidutaan jopa rakentamaan jotain yhdessä tai tekemään siivoustalkoot.

Parasta kommuuneissa on kuitenkin se että oppii muuttamaan niitä asioita jotka ovat muutettavissa (varsinkin itsessään) ja jättämään taakseen ne asiat joille et voi mitään (varsinkin muissa). On paljon helpompi niistää se herne pois nenästä – ei se kuitenkaan ole sen arvoista. Elämä jatkuu.

Kommenttien RSS-syöte
18 kommenttia
  1. sapeli
    Kirjoitettu 10 maalis 2011 klo 13:48 | Ikilinkki

    Ihan mahtava bloggaus-artikkeli-hässäkkä! ^_^

    Yhtä asiaa tosin jäin miettimään. Miten tämäntyyppisessä, varsinkin isommassa asumisjärjestelyssä on hoidettu ensimmäisen kuukauden vuokranmaksu? Tuskin kaikki 4-8 asukasta ovat heti alkuperäisen vuokrasopimuksen allekirjoituspäivänä valmiita omat vuokransa kanssa, eli ensimmäinen vuokra taitaa jäädä kokonaan päävuokralaisen maksettavaksi?

    Mehän elellään onnellisesti kolmistaan kanssa kommuunityyppistä yhteiseloa, ja saatiin heti alusta asti kaikki asukkaat mukaan myös vuokranmaksuun. Jos kämppä olisi ollut useammalle, on vaikea kuvitella että se olisi onnistunut.

    – sapeli

    • Kirjoitettu 10 maalis 2011 klo 20:01 | Ikilinkki

      Ah…ARVASIN että unohdin jotain :D

      En itse ole joutunut kertaakaan maksamaan ensimmäistä vuokraa. Aina on ollut ennestään jengi koossa tai olen kerinnyt hankkimaan kämppikset ennen kuin vuokrasopimuksen alkamispäivä koittaa. Enkä luule että siinä on yleisesti edes ongelmaa jos koittaa saada vuokrasopimuksen allekirjoitettua kuun alussa, seuraavalle kuulle alkavaksi. Näin päävuokralaiselle kuitenkin jää parhaimmillaan 3 viikkoa aikaa kerätä ihmisiä. Ainahan se toki jännittää sutviutuuko kaikki oikein:)

      Fiksua olisi myös vähän haistella kämppistilannetta yleisesti ennen kuin kommuunia laittaa pystyyn. Ihan hyvin voi jo kerätä listaa kiinnostuneista etukäteen ja pitää heitä sitten ajantasalla kämpän etsimisen statuksesta. Jos kämppä on vielä hyvällä sijainnilla alivuokraus käy yleensä aika helposti. Suurin haaste on just niiden haastatteluiden pitämisessä.

      Pari kertaa käynyt myös niin, että huonetta on haluttu niin paljon että alivuokralainen on suostunut maksamaan tarvitun kuukauden vuokran, vaikka pääsee itse muuttamaan vasta kuukauden päästä, ihan vain sen takia että ei halua että kämppä menee kenellekkään muulle. Näin käy helposti varsinkin Helsingin keskustan alueella.

      Toki -jos paska heittäytyy tuulettimeen- voi käydä niin että joutuu päävuokralaisena maksamaan osan ekasta vuokrasta kämppispulan vuoksi. Ja olisi toki hupsua olla varautumatta tähänkin skenaarioon etukäteen. Hyvällä tuurilla kämpästä voi esim. saada sen verran hyvän diilin että ketään ei kirpaise jos päävuokralainen perii huoneistaan hiukan korkeempaa vuokraa. Näin ensimmäinen vuokra maksaa itsensä takaisin, pikkuhiljaa edes jollain aikataululla. Jotain yleensä saa aina sumplittua.

  2. Kirjoitettu 10 maalis 2011 klo 18:36 | Ikilinkki

    Hieno artikkeli!

    Btw, täältä puuttuu sharetusnapit :)

  3. Kirjoitettu 10 maalis 2011 klo 20:23 | Ikilinkki

    Mainio postaus, sisältää oivan checklistin kommuunia suunnitteleville. Yhteisöasuminen on ihanaa ja ihanan kamalaa! Itse toivon että joskus tulevaisuudessakin, jätettyäni jo opiskelijamaisen elämän taakseni, voisin asua kommuunissa mahdollisten lasten kanssa. :)

  4. Kirjoitettu 5 huhti 2011 klo 07:13 | Ikilinkki

    Jos joku muuten kaipaa lisää tekstiä yhteisöllisyyden merkityksestä yhteiskunnassamme niin kannattaa tutustua Pirjo Lindforsin kirjoittamaan ”Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista”-artikkeliin Psykoterapia-lehdessä (2007).

  5. katja
    Kirjoitettu 5 huhti 2011 klo 21:42 | Ikilinkki

    Hyvä listaus tää oli alivuokralais­soppari­muistutuksineen jne. Paljon on oppinut kun ympäri maailmaa asunut ihmisten kanssa yhdessä. Varsinkin sen että huumori ja selkeästi etukäteen sovitut säännöt vie pitkälle. Niin ja sit kans tuo et ylimääräset kamat vintille ja keittiöön vaan ehdottomasti tarpeellinen ; O ) mut paras muoto asua ja pitäisi ehdottomasti pitää enemmän esillä. Monta vuota näin mennyt ja tulee menemään. Päävuokralaisena vaan ottaa usein aikamoisen vastuun, joten kotivakuutushommat kantsii muistaa.

  6. Kirjoitettu 14 huhti 2011 klo 10:40 | Ikilinkki

    Olen kirjailija ja kumppanini on taidemaalari. Meille on tarjottu vuokrattavaksi Tuusulasta järvenrannalta 350-neliöinen vanha ja idyllinen hirsitalo, johon haluan perustaa pienkodin muutamalle seniori-taiteilijalle. Siellä olisi myös taide-ja kulttuuritoimintaa, mm. koti-galleria, sekä musiikki-ja runoesityksiä. Jos joku seniori-taiteilija haluaisi tulla asumaan kanssamme voi lisätietoja kysellä meiltä kotisivujemme kautta.

  7. Kirjoitettu 15 huhti 2011 klo 07:10 | Ikilinkki

    Kaunis esimerkki siitä miten pitkälle ihmiset menevät ollakseen osa yhteisöä ja kuinka koskettavaa, herkistävää ja mykistävää se voi olla kauneimmillaan – jopa virtuaalisesti tehtynä:
    Eric Whitacre: A virtual choir 2,000 voices strong

  8. Sirkka
    Kirjoitettu 1 heinä 2011 klo 18:23 | Ikilinkki

    Kiitos tästä artikkelista! Hymyilytti kun tunnisti tuttuja asioita. Olen nyt ylläpitänyt toisen ihmisen kanssa kommuunia vuoden ja nyt homma siirtyy pääosin minun vastuulleni. Artikkelissa oli hyviä vinkkejä askarruttaneisiin juttuihin :)

    • Kirjoitettu 1 heinä 2011 klo 19:44 | Ikilinkki

      Jesh :] Aina yhtä ihanaa kuulla että tästä on hyötyä jollekkin! Artikkelin tilastoja kun katselee niin kyllä sitä aika monta ihmistä käy viikottain lukemassa, toivon vaan että ainakin osa heistä rohkaistuu kommuuniasunnon perustamisesta:)

  9. Kirjoitettu 19 huhti 2012 klo 10:38 | Ikilinkki

    Tuli eteen niin päräyttävän hyvä yhteisöasumisartikkeli joten linkkaan sen tännekkin:
    Matkalla yhteisölliseen asumiseen törmää ydinperheongelmiin ja asenteisiin

    Itseasiassa luin tämän omankin artikkelin pitkästä aikaa uudestaan ja tuli mieleen että pitää ehdottomasti kirjoittaa kattavammin yhteisöasumismuodon perustamisesta sitten kun itse pääsen vihdoinkin siihen ikään että haluaisi omistuskommuuniasunnoksi sellaisen josta löytyy piha ja vaikka laajempi yhteisö ympäriltä. Tässä on jo tullut matkakin aikana vastaan kaikenlaisia yhteisöjä joita on ollut todella mielenkiintoista tarkkailla ulkopuolisen silmin ja miettiä että miten siitä voisi oppia omaa tulevaisuuttaan varten. Tuli sen verran hienoja ajatuksia mieleen että piti oikein ryhtyä pitämään listaa että ei varmasti unohdi matkustelun vilskeessä:)

    Pikkuveljeni joka edelleen pitää pystyssä edellistä suurkommuuniani (tuleekohan kohta kommuunille 10 vuotta täyteen?) kommentoi Facebookissa kommuunikeskusteluun näin:

    ”Mä oon aikalailla kallistunut siihen suuntaan että ellei suuria mullistuksia elämässä tule, niin tuskin tuun koskaan omistamaan asuntoa. Asustelen mielummin isommissa asunnoissa ihanien ihmisten kanssa. Vaan eihän sitä tiedä mitä tässä elämässä aina seuraavan mutkan takana on…”

    Aika addiktoivaa se siis näyttäisi olevan:)

  10. Kirjoitettu 21 elo 2013 klo 00:00 | Ikilinkki

    Hei,
    Selvittelin noita omistuskummuuniasumisen rahoituskuvioita. http://www.yhteisoasuminen.fi/index.php/item/35-ostaisiko-talon-yhdessa
    Aika vahvasti ydinperheasuntoihin kaikki rahoitussysteemit on luotu.

  11. fii
    Kirjoitettu 8 marras 2013 klo 11:17 | Ikilinkki

    Hei,

    sanon nyt kun on jo pitkään pistänyt vihaksi tässä muuten hyvässä artikkelissa: miten niin siivouslistat eivät toimi (hyvin)? Meillä on todistettu jo vuoden verran että toimii mainiosti. On vain tarkkaan määritelty, mitä kunkin yksikön (olohuone, keittiö, yläkerran vessa ja aula ym.) siivoamiseen kuuluu, vuorot kiertävät viikottain ja homman hoitamisesta saa laittaa itselleen tarran listaan. Näin muutkin näkevät, kuka on jo siivonnut, ja sen tarran puuttuminen omalta kohdalta paistaa kyllä kauas jääkaapin ovesta. Yhtäkään siivousta ei ole vielä jäänyt tässä kämpässä tekemättä. Vuoroja voi toki vaihtaa toisten kanssa, jos omat aikataulut eivät natsaa, ja pitempään reissussa olevien vuorot jaetaan kotimiesten kesken.

    Ymmärrän, että sinulla on voinut olla erilaisia kokemuksia, mutta jos kirjoittaa yleistä kommuuninperustamisopasta, voisi minusta ymmärtää olla suolaamatta jo valmiiksi tuollaisia järjestelyitä, jotka kuitenkin helpottavat ja parantavat kommuunielämää tosi paljon.

    Suosittelet artikkelissa päävuokralaisena olemista. Ko. valta-asemasta on oikeasti aika helppo laittaa alivuokralaisenhakuilmoitukseen, että diiliin kuuluu jaetut siivousvuorot. En usko, että moinen karsii potentiaalisia kommuunitovereita – ainakaan sellaisia, joiden kanssa itse haluaisin asua… Ja kun systemistä on yhteisymmärrys jo etukäteen, todennäköisyys sen toteutumiselle on aika hyvä.

    • Kirjoitettu 8 marras 2013 klo 12:08 | Ikilinkki

      Ai, että ihan vihaksi asti? :P Kuten sanoin *oma kokemus* on, että päivämäärään pohjautuvat listat eivät toimi tai juurikin sellaiset jossa on liian tarkasti määrättyjä laskelmointeja siitä ketä tekee mitä milloinkin. Ainut järjestelmä joka on toiminut omissa kommuuneissa pisiten on juurikin ollut ”tässä on lista asioista jota pitää tehdä, laita ruksi nimeksi kohdalle kun olet tehnyt sen”-lista ja siitä sitten on helppo seurata kuka tekee kuinkakin paljon. Ehkäpä tähänkin vaikuttaa se että mikä on sukupuoli-, ikä-, ja kokojakauma kommuunettain :)

      • fii
        Kirjoitettu 8 marras 2013 klo 14:06 | Ikilinkki

        Ei se kyllä tuolla tekstissä lue, että kyse on vain omasta kokemuksesta… Ja kyllä, vihaksi asti ihan juuri siksi, että koen, että tästä potentiaalisesti siivouslistoja noudattavat ihmiset ottavat opikseen että ei ne koskaan toimi eivätkä edes yritä tällaista systeemiä omalla kohdallaan.

        Ehkä oikeellisempi otsikko tälle tekstille olisi sitten ”Näin perustat Kikan mallin mukaisen kommuunin”, jos muita näkökulmia ei ole huomioitu.

      • Kirjoitettu 8 marras 2013 klo 17:59 | Ikilinkki

        Siinä tapauksessa tosi hyvä kun toit myös toisen näkökulman mukaan tänne blogiin :)

  12. Nimetön
    Kirjoitettu 22 tammi 2015 klo 16:07 | Ikilinkki

    (Mie en haluais olla fiin kämppis. Enkä varsinkaan alivuokralainen. Pipo kiristää pahemman kerran Hrr, pelottavaa…)

    Kiitos Kika vinkeistä! :)

Kirjoita kommentti